Kappale: Party With No Name (1991)
Albumi: High Civilization
Mieleenjäävin lause: "We're party with no name and we go from flame to flame."
Mukava palata normaaliin bloginpäivitysrytmiin sairastelun jälkeen. Sitä tietää olevansa oikeasti sairas kun ei jaksa edes kuunnella musiikkia. Toisaalta luonnollisia musiikinkuuntelutaukoja syntyy muulloinkin. Joskus musiikki ei vain maita vaan tulee kulutettua muita viihdemedian muotoja. Mutta aina se vanha kutina palaa ennemmin tai myöhemmin. En soittanut bassoakaan lähes kahteen viikkoon vuoden vaihteessa ja ajattelin että kuinka ruosteessa mahdan olla kun aloin taas soittelemaan. Mutta tauon jälkeen soittaminen sujui hyvin ja oli hauskempaa kuin aikoihin. Ehkä on joskus hyväkin ottaa etäisyyttä asioihin eikä tehdä niistä jokapäiväistä leipää.
Bee Geesin veljestrion tuotannon laajuudesta ja laadukkuudesta huolimatta ei kukaan voi tehdä viittä vuosikymmentä musiikkia ilman sivuosumia. High Civilization albumi vuodelta 1991 voidaan laskea omasta mielestäni lähes kokonaisuudessaan sellaiseksi. Party With No Name käy hyvästä esimerkistä siitä tuotannosta millä albumi oli kasattu. Syntikkavetoinen poprock olisi toki konsepti millä Bee Gees voisi tehdä hyvääkin jälkeä mutta tässä tapauksessa niin ei ole. Mielestäni kappale on ollut vuonna 1991 soundillisesti pari vuotta jäljessä. Tämä ei luonnollisesti vuoden 2017 korvilla kuunneltuna ole ongelma mutta mielestäni tämäntyylinen soundi ei muutenkaan ole vanhentunut kaikkein arvokkaimmin.
Mutta hei, ainahan hyvät lauluharmoniat pelastavat Bee Geesin tapauksessa.. ..paitsi ettei niitä tällä kertaa paljoakaan kuulla. Tulee mieleen kuin kappaleen säveltänyt Barry olisi koettanut parhaansa mukaan imeä vaikutteita ajankohtaisista hittivirtauksista unohtaen kuitenkin samalla omat vahvuudet ja sen ettei vuosikymmenten jälkeen kenenkään sormi pysy ikuisesti trendien pulssilla. Intron mehukkaampi synabasso ja pienet kikkailut lupaavat parempaa kuin lopputulos on. Ajalle tyypillisesti Party With No Namessa on myös puhuttu säkeistö mikä käy vaihtelusta muttei ole erityisen omaperäistä.
Bee Geesin biisejä vertaillessa taakkaa syntyy myös siitä että tällä ei mitenkään päästä 60-luvun herkän tulkinnan tasolle eikä lanteita keinuttaviin 70-luvun rytmeihin tätä voi verratakaan. Enkä usko että kukaan pitäisi tätä vuoden 1991 parhaimmistoon kuuluvana. Party With No Name jakaa myös koko albumia vaivanneen vian eli ylimittaisuuden. Tiukkana kolmiminuuttisena rykäisynä biisin tylsyys ei tulisi niin selvästi alleviivatuksi. Party With No Name ei anna paljoa aihetta juhlaan ja jos haluaa aloittaa Bee Geesin tutustumisen niin sitä ei kannata aloittaa tästä.
Arvosana: 3,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti