Kappale: One Way or Another (1979)
Albumi: Atomic: The Very Best of Blondie
Mieleenjäävin lause: "I'm gonna getcha getcha getcha."
Ehkä Blondien toinen tuleminen 90-luvulla olisi ollut onnistuneempi jos yhtye olisi julkaissut vain erinomaisen Maria -singlen ja pistänyt taas pillit pussiin. Toki tiedän että on yhtyeen faneja jotka pitävät uudemmastakin tuotannosta mutta itse en kuulu siihen joukkoon. Kun jokin tekijä katoaa yhtälöstä ei lopputulos enää ole sitä mitä odottaa. Toki yhtyeiden joidenka katalogista löytyy klassikkoalbumi kuten vaikka Blondien tapauksessa Parallel Lines on lähes mahdotonta myöhemmin enää pistää paremmaksi. Jos vaihtoehtona on yhteensopiva kokonaisuus vähän keskinkertaista parempia kappaleita tai levy jossa on pari killeriä ja loppu on menettelevää filleriä niin valitsen jälkimmäisen. Olkoonkin että muutama suosikkialbumeistani voidaan lukea myös ensimmäiseen kategoriaan.
One Way or Another julkaistiin USA:ssa ja Kanadassa Parallel Lines albumin neljäntenä singlenä vuonna 1979. Sanoitukseen Debbie Harry oli saanut innoituksen ex-poikaystävästä jolla oli ollut kyttääjän taipumuksia eron jälkeen. Kappale voisi olla hypnoottinen ellei se samalla olisi mielenkiintoisesti tunneladattu Debbie Harryn tulkinnan vuoksi. Harry laulaa vuorotellen aggressiivisesti, ilkikurisesti, ilkeästi ja tympääntyneesti tai kaikkia edellämainittuja sekoittaen. Aina ei ole kyse siitä millainen ääni laulajalla on vaan miten sitä käytetään. One Way or Another kuuluu myös kappaleisiin jotka onnistuneesti käyttävät läl-läl-lieru tyylistä koulunpihalällätystä. (Jos tekisin top-listoja niin tuostakin saisi varmasti jonkinlaisen listan.)
Jos laulutulkinta on hieman jakomielitautinen niin sitä on onneksi myös muun bändin ulosanti. Suosikkini bändin soittajista on aina ollut rumpali Clem Burke vaikkei toki muissakaan mitään vikaa ole. One Way or Another on sitä tarkasti soitettua mutta silti energistä bändisoittoa mitä Blondielta odottaakin. Hienoinen jäykkyys sopii tässä tapauksessa komppaamaan biisin tekstiä. Eikä onneksi koko matkaa toisteta samoja kuvioita vaan välillä myös groovataan ja tietenkin loppunostatuksen kautta viedään biisi onnistuneesti maaliin.
Ei One Way or Another ole ehkä itselleni aivan parasta Blondieta mutta kelpo biisi kuitenkin ja osoitus siitä että parhaassa tikissä ollessaan yhtye ei juuri huteja levyille laittanut. Se mikä puuttuu se on tekijä x mikä saa biisin soimaan päässä yllättävillä hetkillä tai herättää halun kuunnella juuri sitä tiettyä biisiä juuri nyt. Blondien tuotannosta löytyy muutama sellainenkin biisi mutta tavalla tai toisella se ei ole One Way or Another.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti