Kappale: Hurt (2002)
Albumi: American IV: The Man Comes Around
Mieleenjäävin lause: "Everyone I know, goes away in the end."
Kaikki musiikki ei tee vaikutusta ensikuulemalla tai muiden kehujen vuoksi. Joskus tarvitaan oikea aika ja oikea tapa kuulla artistia tai biisiä jotta siitä löytää sen jonkin. Olin kuullut monen kehuvan Johnny Cashin versiota Nine Inch Nailsin alunperin esittämästä Hurtista. Nine Inch Nails ei iskenyt minuun 90-luvulla eikä se ole tehnyt sitä vielä tänäkään päivänä ja Johnny Cashin tiesin vain vanhaksi countrylaulajaksi. Joten sivuutin kehut ja ajattelin että tämä nyt on sellainen erilaista musiikkimakua vaativa tapaus.
Yksi harrastuksistani on amerikkalaisen showpainin eli wrestlingin seuraaminen ja vuonna 2005 vapaapainilegendan Eddie Guerreron menehdyttyä alle 40-vuotiaana WWE esitti hänen muistovideonsa jossa musiikkina soi juuri Cashin Hurt. Yhteys oli sopiva, sillä Guerreron ura oli päihteiden ja särkylääkkeiden väärinkäytön värittämä ja juuri kuluttava elämä varmasti oli osasyyllinen hänen ennenaikaiseen poismenoonsa. Mutta näin siis tämä klassikkobiisi saatiin tuotua minun korviini oikealla tavalla oikeaan aikaan.
On erittäin harvinaista että cover nousee tunnetummaksi kuin alkuperäisversio eritoten jos alkuperäinenkin on ollut menestynyt ja tunnettu. Tällaisen tapahtuman harvinaisuusaste on samaa luokkaa kuin jos elokuvan jatko-osa on edeltäjäänsä parempi. Mutta hauras ja päiviensä päättymisen lähellä olemisen tiennyt Johnny Cash konstailemattoman ja karun tulkintansa kanssa kykeni tekemään kaikkia todennäköisyyksiä vastaan. Trent Reznorin ja Johnny Cashin välillä luulisi olevan ylittämätön sukupolvien välinen kuilu, mutta miehinen tuska ja häpeä ovat jokaiselle samat. "Mies kestää kipua muttei häpeää." -Sen tietävät suomalaisetkin.
En tiedä onko idea siitä että Hurt kasvaa suuremmaksi loppua kohden ollut tuottaja Rick Rubinin vai artistin itsensä idea mutta joka tapauksessa se toimii täydellisesti. Toki koko biisin olisi voinut esittää alun kaltaisesti ja se olisi silti ollut hyvä muttei läheskään niin voimakas ja tunteisiin vetoava. Cash ei tulkinnassaan esitä itseinhoa vaan kyse onkin juuri häpeästä. Mutta jotkut heikkoudet ovat osa jokaista ihmistä ja sen laulukin tietää sillä varmasti toistaisimme tietyt virheet elämässämme kerta kerran jälkeen vaikka saisimmekin toisen mahdollisuuden. Tämä inhimillisen heikouden tunnustaminen on juuri se tekijä joka tekee Hurtin sanoituksesta hienon.
Kun meillä on hieno tulkinta hienojen lyriikoiden kanssa niin voiko paljon parempaa ollakaan? Koska tarkoituksenani on tässä blogissa löytää kaikesta niin hyvää kuin huonoakin niin toki tästäkin kultaisesta pilvestä sen hopeareunuksen kiillotan näkyviin. Kun tätä arvostelua kirjoittaessani kuuntelin samalla Hurtin repeatilla monta kertaa läpi, niin ymmärsin ettei tämä biisi ole tarkoitettu runsaaseen ja jatkuvaan kuunteluun. Sen kuuleminen tekee hyvää silloin tällöin, mutta näin suuressa määrin kuunneltuna karu ja rehellinen musiikki käy raskaammaksi kuin sen on tarkoitus. Kertakuuntelu on juuri se sopiva määrä näin vahvan biisin ollessa kyseessä; putkeen kuuntelu toimii paremmin toisenlaisen musiikin kanssa. Mutta samalla tavalla kuin tietyt ruoat, tämäkin maistuu aina yhtä hyvältä kunhan tietää sen oikean määrän jonka nauttii.
Arvosana: 8,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti