Kappale: Walking on Sunshine (1983 alkuperäinen versio, 1985 uudempi versio)
Albumi: 20th Century Hits For a New Millennium: 1985-1989
Mieleenjäävin lause: "Hey alright now and don't it feel good."
Tietoni englantilais-amerikkalaisesta Katrina and the Waves -bändin musiikillisesta tuotannosta rajoittuu kahteen biisiin: Walking on Sunshineen ja vuoden 1997 viisuvoittajaan Love Shine a Light. Toki tiedän Going Down to Liverpoolin mutta vain Banglesin coverina. Joskus yksi ikivihreä voi taata koko bändille mukavat tulot loppuiäkseen, sillä Walking on Sunshinen julkaisuoikeustulot on jaettu poikkeuksellisesti tasan koko bändin kesken. Kappale on todella suosittu mainoksissa ja esimerkiksi vuosina 2001-2010 se tuotti n. miljoona dollaria per vuosi. Olisin olettanut biisistä olevan myös aikalaiscoverin kotomaastamme, mutta sen onkin versioinut vasta 1999 Tiina Ruuska nimellä Tuu mun aurinkoon.
Walking on Sunshine puskee ilmoille energiaa ja iloa koko neliminuuttisen kestonsa verran eikä taukoja tai surua tunneta. Tästä syystä kappale lieneekin mainostajien suosiossa, sillä kukapa ei haluaisi tämä kappaleen tuomia mielleyhtymiä yhdistettävän omiin tuotteisiinsa. En muista onko tätä käytetty meillä yhdessäkään mainoksessa mutta jostakin syystä päähäni nousee kuvia edesmenneestä Aurinko Jaffasta. Uskon kuulleeni tämän jo 80-luvulla mutta musiikillisesti vanhempien iskelmämaun rajoittama lapsuuteni ei juuri ollut tämänkaltaisten kasaripophittien täyteinen. Tietyt kasarihitit (Final Countdown, Boys Boys Boys tai vaikkapa It's a Sin) olivat toki niin isoja että ne pystyy muistoissa yhdistämään tiettyyn aikaan mutta ei tässä tapauksessa. Mutta tästä huolimatta kyseessä on tuki läpeensä tuttu ralli, siilä ihminen joka olisi elänyt yli 30-vuotta tätä kuulematta olisi varmaankin kuuro tai erakko.
Samalla tavalla kuin en muista tätä lapsuuteeni liittyvänä en ole myöskään koskaan tykästynyt Walking on Sunshineen mitenkään erityisesti. En myöskään inhoa sitä, mutta siinä ei ole mitään mikä saisi minut hyräilemään sitä yht'äkkiä aurinkoisena kesäpäivänä. Tätä kirjoittaessani huomaan että kyseessä on myös varsin ärsyttävä biisi kuunneltavaksi 20-30 minuuttia putkeen. Toisin kuin hieman rokimpi ja kankeampi/karheampi alkuperäisversio, tämä hitiksi noussut myöhempi uudelleenlevytys on hiottu oman aikansa soundeilla pyöreäksi kuin keilapallo. Eikä 80-luvun torvipoppi ole harvoja poikkeuksia lukuunottamatta koskaan kuulunut lempimusiikkeihini. Samalla on kuitenkin tunnustettava että onhän tästä tehty samalla vaivaton kuunneltava joten tuotannossa on onnistuttu.
Katrina Leskanichin laulusuoritus jättää minut epävarmaksi onko hän oikeasti iloinen vai vain hyvä näyttelemään sellaista. Oli sitten kyse musiikista, elokuvista urheilusta niin tärkeintä on se saako yleisön välittämään sitä mitä tekee. Koska välittämistä ei minun tapauksessani synny, joudun luokittelemaan Walking on Sunshinen keskinkertaiseksi. On parempia biisejä tuomaan kesäfiiliksen, hilpeyden tai nostalgiset muistot mutta kyllähän tämäkin vähän huonommasta korvikkeesta kaikkiin edellämainittuihin käy.
Arvosana: 5,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti