Kappale: Daddy's Car (1995)
Albumi: Life
Mieleenjäävin lause: "Ooh-ooh."
Edellisessä arvostelussa pääsin sanomaan että minulla varovaiset odotukset vanhojen suosikkien uusista levytyksistä. Mutta jos The Cardigans päättäisi vielä palata studioon niin minulla riittäisi uskoa siihen että heiltä voisi vielä irrota jos ei loistava niin ainakin kelpo albumikokonaisuus. Bändin albumien laatukaari pysyi mielestäni tasaisena loppuun asti vaikka toiset pitävätkin enemmän joko 90-luvun tai nolkytluvun villatakeista. Yhtye pysyi mielenkiintoisena kiitos tasaisen muttei tempoilevan muutoksen albumien välillä. Toisin kuin joillakin bändeillä uran edetessä kasvava melankolia ei haitannut sillä se oli läsnä jo ensimmäisillä levyillä, mutta enemmän pinnan alla.
Vaikka Daddy's Caria ei katsottu singlejulkaisun arvoiseksi bändin kakkosalbumilta Life niin se löytyy silti viralliselta kokoelmalta. En tiedä onko valinnan takana levy-yhtiö, bändi itse vai onko biisillä kannatusta fanien puolelta. Jos minun pitäisi valilta Lifelta biisi joka edustaa hyvin albumia tyylillisesti muttei ole sen parasta eikä huonointa antia niin Daddy's Car voisi hyvinkin olla valintani. Siinä ei ole Rise and Shinen energisyyttä tai tarttuvuutta muttei se myöskään ole yksi bändin lähes tunnistamattomaksi muutetuista Black Sabbath covereista. Yhtye kuulosti ensilevyllään uusretrolta ja heidän tyylinsä sai kopioijia Suomestakin. Samalla tavalla kuin voisi sanoa että Nina Persson on naapurintyttö jollaista kellään ei oikeasti ole niin yhtyeen retrommat biisit ovat pastisseja jollaisia ei oikeasti ennen olisi ollut.
Huomaan väisteleväni Daddy's Car biisin kommentointia ja se johtunee siitä että koetan kovasti päättää kuunnellessani mihin suuntaan makumittarini pitäisi tällä kertaa heilahtaa. Biisi on hieman tylsähkö varsinkin alkupuolelta ja se saa energiaa siinä vaiheessa kun mukaan tulee vähän raskaampaa kitarointia. Yksi mielenkiintoinen huomio on että mielestäni Daddy's Car toimii paremmin silloin kun Persson ei laula. Ei ole montaa The Cardigansin biisiä joista voisin niin sanoa. Instrumentaatio on vain tällä kertaa laulua mielenkiintoisempi.
Sanoitus ei ole innostavimpia varsinkin kun se käsittelee matkustamista joka ei ole mieliaktiteettejani. Toki kappaleessa muistellaan vanhoja matkoja jossa juuri ajokortti-ikäiset lainaavan isukin autoa ja lähtevät ajelemaan ympäri Eurooppaa. Minä en ikinä haaveillut lähteväni ulkomaille saatuani ajokortin, hyvä jos uskalsin ajella kotikylän tanhuvilla tai korkeintaan lähimpään kaupunkiin. Jos Daddy's Car olisi instrumentaaliversio antaisin sille hivenen korkeammat pisteet sillä kappaleen hedelmäliha on nimenomaan soitannollisissa ansioissa. Ne ovat toiset biisit joissa Nina Persson saa loistaa.
Arvosana: 5,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti