Kappale: Overweight & Underage (2006)
Albumi: Teleport
Mieleenjäävin lause: "It's never random, I always land on a Brandon Walsh."
Jäikö vuoden 2011 A Song & A Reason Kemopetrolin viimeiseksi albumiksi jää nähtäväksi, muttei olisi ihme jos näin kävisi. Laura Närhi keskittynee soolouraansa, joka tuonee paremmin leipää artistin pöytään kuin tasaisesti hiipunut Kemopetrol. Kemopetrol on itselleni näitä artisteja/bändejä joidenka jokainen albumi on innostanut edellistä vähemmän.
Kahden kelpo albumin jälkeen putous on ollut omasta mielestäni albumi albumilta kovempi. Yhtye kykeni maalailemaan tunnelmallisia äänimaisemia alkuaikoinaan, mutta terveiden rosojen vähennyttyä vuosi vuodelta jotakin katosi.
Yhtyeen neljännellä albumilla oli vielä hetkensä, mutta se ei innostanut läpikuunteluun. Ehkä yleinen soundimaailma oli liian kuunteluväsymystä herättävä ja keihäänkärkibiisit loistivat poissaolollaan. Suurisoundinen Overweight & Underage julkaistiin albumilta kolmantena singlenä, mutta se ei aiheuttanut suurempia laineita toisin kuin albumin debyyttisingle Planet. Overweight & Underage on näitä biisejä joidenka sanoituksen merkityksestä en saa sataprosenttisesti kiinni, mutta sehän on useimmiten vain plussaa.
Onko Overweight & Underagen päähenkilö alemmuuskompleksista kärsivä erokrapulainen vai onko kyse jostakin muusta? Ainakin sanoitus viittaa siihen tyypilliseen käytökseen, jossa jokainen puoliso valikoituu loppujen lopuksi samanlaisten perusteiden mukaan ja lopputuloskin on aina sama. Hieman kuin nämä tapaukset joissa puolisoksi tulee kerta kerran jälkeen esimerkiksi alkoholisti tai väkivaltainen tapaus.
Tällä kertaa päähenkilömme kärsii siitä, että hän saa puolisoikseen kerta kerran jälkeen herra täydellisiä ihannevävyjä, joihin sanoituksessa viitataan mainitsemalla Beverly Hills 90210:n kiiltokuvapoika Brandon Walsh. Kun ei pidä itsestään tarpeeksi on helppo tuntea alemmuuskompleksia ja tällöin suhteiden kariutuminenkin tuntuu selittyvän itselle sillä, että epätäydellinen ei voi onnistua täydellisen parina.
Toimistotuolipsykologia sikseen (pelkillä psykologian perusopinnoilla ei vielä kannata lähteä pätemään) ja mietitäänpä lunastaako kappale musiikillisesti sen mitä ajatuksia tuottava vaatisi. Ikävä kyllä samalla kuin kappaleessa lauletaan epäsuhtaisesta parisuhteesta niin Overweight & Underagen tapauksessa sanoitus selättää musiikin ja joutuu jopa kärsimään sen vuoksi. Intron synapöräys antaa lupauksen jostakin mitä loppukappale ei lunasta. Mahtipontinen äänimatto ei sisällä tarpeeksi toistoa tai nyansseja ja se onnistuu jotenkin puskemaan Närhen laulun taustainstrumentiksi.
Tätä ennen en ollut ikinä ajatellut kappaleen sanoitusta, koska instrumentaatio vaimentaa ne niin voimakkaasti taustalle. Ylitsekäyvä pauhu jää tauolle vain lyhyeksi ajaksi, mutta sekin riittää todistamaan kuinka väärä ratkaisu Närhen tulkinnan puskeminen taustalle on. Miten pisteyttää kappale jonka sanoituksesta pitää, mutta jonka loppuosa pyrkii lakaisemaan sen vahvuudet maton alle? Overweight & Underage on menetetty mahdollisuus. Olisi mielenkiintoista kuulla se vaikkapa akustisena versiona. Kyseessä on malliesimerkki siitä, kuinka tuotannolliset ratkaisut voivat lähes pilata kappaleen.
Arvosana: 5,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti