Kappale: Something (1969)
Albumi: Abbey Road
Mieleenjäävin lause: "You're asking me will my love grow, I don't know.."
Ei ollut helppoa poimia sitä yhtä Beatlesbiisiä tälle listalle. Kyse on kuitenkin yhtyeestä, joka on varmasti se merkittävin ja vaikutusvaltaisin popmusiikin historiassa. Enkä puhu nyt makuasioista kuten mielipiteestä paremmuudesta vaan siitä kuinka paljon he vaikuttivat oman aikansa ja tulevaisuuden populaarikulttuuriin ja musiikkikenttään. Nykyajan genrekirjo on niin paljon pirstaleisempi, ettei Beatlesin kaltaisia sukupolvikokemuksia voisikaan enää syntyä.
Mietin mielessäni voisinko sanoa lyhyesti miksi valitsin juuri George Harrisonin säveltämän Somethingin yli kaikkien legendaaristen Lennon-McCartney tuotosten. Kirjoittaminen musiikista lyhyesti ei ole minulle helppoa ja tulen epäonnistumaan siinä nytkin, mutta jos yhdellä lauseella pitäisi perusteella niin: Something on yksi kauneimmista rakkauslauluista koskaan.
Something on todellakin kaunis rakkauslaulu joka on samalla herkkä, mutta siinä se pieni realismin häivä mikä minua tämänkaltaisissa biiseissä usein viehättää. Mikä on se tuntematon tekijä mikä saa meidät viehättymään toisesta niin, että haluamme viettää mahdollisen loppuelämämme hänen kanssaan? On helppo luetella yksittäisiä syitä, mutta kaikkia emme varmasti koskaan tajua. Miksi tuo toinen on yhä vierelläni vaikka on jo oppinut tuntemaan kaikki heikkouteni niiden suhteen alussa esille tuotujen vahvuuksien lisäksi?
Mitä tulee ihmissuhteisiin niin niissä ei ole koskaan sataprosenttista varmuutta. Mielestäni on hyvä niin, sillä se promillen osan pieni epävarmuus on se mikä saa meidät olemaan parempi ihminen toiselle. Toisesta ei tule ikinä itsestäänselvää osaa elämää joka pysyy vaikka tekisit mitä. Minusta on mukava päästä sanomaan yli 15-vuoden jälkeekin, että nyt kun löysin sinusta tuon uuden ominaisuuden niin rakastan sinua sen vuoksi vielä entistäkin enemmän.
Something on kolme minuuttia täysin oikeita ratkaisuja mitä tuotantoon tulee. McCartneyn basso antaa kappaleelle sen sydämensykkeen. Harrison laulaa omaa tekstiään uskottavasti ja soittaa myös sataprosenttisen istuvan kitarasoolon. Ringon rumpalointi on sitä takuuvarmaa mitä häneltä voi odottaakin, sillä hänelle oli tyypillistä soittaa kuten kappaleen ehdoilla oli parasta. Lennonin osuus jää varsin pieneksi vaikka hänen pianonsoittoaan voikin kuulla jonkin verran. Alunperin Somethingissa oli pidempi Lennonin soittama piano-osa mutta se päätettiin leikata pois.
Something on niitä kappaleita joita kelpaa kuunnella kaikessa rauhassa kuulokkeet päässä ja upota sen musiikilliseen keinuntaan kuin täydellisesti istuttavaan sohvaan. Edes Cliftersin kamala käännösversio ei latista sillä se unohtuu heti kun alkuperäisversion alkutahdit lähtevät soimaan. Aikalaiskäännösversion teki 1970 Lea Laven nimellä Se jokin. Tuo käännös on mukiinmenevä, muttei silti kuuluu niihin harvoihin hyviin kotimaisiin Beatlesversiointeihin.
Jos kappale synkronisoituu omien tunteiden kanssa kuin itsestään niin siitä ei voi olla pitämättä. Tässä kohden lienee kirjoittamattakin selvää että Something on minulle yksi noista biiseistä. Kun kuuntelen sitä alan hymyillä ja ajatella sitä omaa onneni avainta.
(Annan blogissani arvosanat vain random playn arpomille kappaleille, en näille spesiaaliarvosteluille.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti