Kappale: Relax (1983)
Albumi: The Best of Techno & Classics
Mieleenjäävin lause: "Hit me with those laserbeams."
En ole varma onko minulla muistikuvaa Frankie Goes to Hollywoodin Relax hitistä kappaleen ilmestymisen aikoihin, sillä olinhan tuolloin vasta ekaluokkalainen. Varmasti muistan kappaleen kuulleeni vasta 90-luvulla kun kappaleesta tehty remix pyöri MTV:llä vuoden 1993 uudelleenjulkaisun aikaan.
Pikainen uudelleenkuuntelu varmisti muistijälkeni oikeellisuuden. Nuo 90-luvun alun dancesoundit yhdistettynä kasarihittiin jäivät tuolloin vasta musiikista innostuneen nuoremman versioni mieleen. Enemmän yhtyeen tuotantoon tutustuin lainattuani kaveriltani kokoelmalevyn, mutta Frankie Goes To Hollywoodin tuotanto kuulosti tuonaikaisille korvilleni liian kasarilta. 15-vuotiaana kuuntelemani musiikin piti tulla joko 90- tai 70-luvuilta. Ah tuota ehdotanta nuoruutta.
Omistamallani sekalaisia konemusiikkiklassikoita sisältävällä kokoelmalla on Relaxista peräti yli seitsenminuuttinen versio, joka pienen tutkimustyön jälkeen selvisi olevan nimeltään Original New York Mix 12" mix. Koska blogini peritaatteena on arvostella random playn valitsemista kappaleista juuri se versio joka levyltä kohdalle osuu niin muistutettakoon, että tämä ei ole siis arvostelu Relaxin albumi- tai videoversiosta vaan edellemainitusta remixista. Sen lisäksi että New York Mix on pidempi se sisältää hi-nrg tyylisiä italosoundeja, joita perusversiosta ei löydy.
Relax ei noussut hitiksi nopeasti Atlantin kummallakaan puolella vaan kappaleen maine siiviitti sen hiljalleen listojen huipuille. Maine luotiin harkitusti pahennusta aiheuttaneella mainoskampanjalla, singlen alakulttuurisella kansikuvalla ja luonnollisesti myös suuseksiin viittaavalla sanoituksella. BBC antoi vanhanaikaista pontta laitettuaan kappaleen soittokieltoon ymmärtämättä että mikäpä sitä ihmisiä kiinnostaisi enemmän kuin kielletty hedelmä.
Yhtyeen itsensä tekemä alkuperäinen demoversio oli myöhemmin kappaleen melko lailla uusiksi tuottaneen Trevor Hornin mielestä alunperin lähinnä jingle. Mutta se sopi Hornin makuun, sillä hän halusi täyden kontrollin ja riittävän raakileen, mutta lupaavan kappaleen käsittelyynsä. Bändin jäsenet jäivät studiossa lähinnä nyökytteleviksi jeesmiehiksi seuratessaan ihaillen Hornin työskentelyä. Loppujen lopuksi itse yhtyeestä kappaleella esiintyi vain laulaja Holly Johnson. Levytykseen muu yhtye sai jälkensä vain siten, että heidän uima-altaaseen hyppäämisääntään käytettiin kappaleella. En tiedä mitä yhtyeen jäsenet ajatellivat tuosta, mutta koska sävellyskrediitit kuuluivat yhtyeen jäsenille niin ehkä heitä myöhemmin lähinnä nauratti matkalla pankkiin.
Relaxin pidempi miksaus ei muuta kappaletta niin radikaalisti, etteikö mielipiteeni olisi hyvin samanlainen kuin perus radio- ja videomiksauksen kanssakin. Kappale on mielestäni kestänyt varsin hyvin aikaa ja sen parissa käytetty pitkä studioaika kuuluu äänimaailman siisteydessä. Hassua kyllä itse en ennen tämän kirjoittamista ole edes tullut ajattelleeksi, että biisissä laulettaisiin mitään hävytöntä. Toisista biiseistä kuuntelee sanat ajatuksen kanssa ja toisista ei. Relaxin kaltainen sykkivä synabiittibiisi innostaa enemmänkin heilumaan kuin heristämään korvia sanoitukselle.
Onneksi olen nelikymppisenä huomattavasti musiikillisesti moniulotteisempi kuin teininä joten osaan arvostaa myös kasarisoundeja tätä nykyä. Niinpä osaan arvostaa Relaxin popmusiikillisia ansioita. Onhan kappale tarttuva, selvästi ajatuksen kanssa rakennettu ja sisältää jopa jonkinverran kerroksia joihin tarttua myöhemmillä kuuntelukerroilla. Samalla se on selvästi oman aikansa tuotos joka on kuitenkin jäänyt elämään. Kappale joka käskee relata kuvaa hyvin sitä kehitystä minkä itsekin olen musiikillisesti käynyt teini-iän ehdottomuudesta nykypäivän kaikista genreistä voi löytyä kuunneltavaa asenteeseen.
Arvosana: 7,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti