Kappale: Telegram för fullmånen (1971)
Albumi: Frida 1967-1972
Mieleenjäävin lause: "Nej, karlar är ena svin."
Tavat kuunnella musiikkia muuttuvat ja minä päätin näin striimattavan musiikin aikakautena tilata vinyylisoittimen. (Rega RP1 update packillä) Minulla oli vinyylisoitin viimeksi vuosituhannen vaihteessa mutta se lyhyt vaihe katkesi soittimen hajottua ja niukan opiskelijabudjetin rajoittaessa musiikinhankinnan vain yhteen formaattiin. Tuolloin hankitut levyt olen onneksi pitänyt tallessa niin minulla on vinyylikokoelmalle pohja. LP-soittimen hankinta on ollut mielessäni jo pitkään sillä olen halunnut tänä digitaalisena aikakautena jolloin miljoonia biisejä on hiirenklikkauksen päässä palata hieman taaksepäin aikaan kun musiikkia tuli kuunneltua keskittyneemmin. Toisaalta vinyylin erilainen äänimaailma kiehtoo myös. Tahdon kuulla onko pop vihreämpää analogisemmalla puolella aitaa.
Tämänkertainen random playn valinta onkin edellämainittuun sopivasti artisti jota minulta löytyy vinyyliltäkin. Ei tosin Telegram för fullmånen kappaleen muodossa joka on ajalta ennen kuin Fridasta tuli yksi neljäsosa Abbaa. Kaikilla Abban jäsenillä oli soolo- tai bändiura ruotsissa ennen Abban syntymistä ja näin jälkikäteen katsottuna Frida olisi soolouransa puolesta ollut ehkä kaikkein vähiten Abbankaltainen. Jazzia, käännösiskelmää ja tangoa kuullessaan voi miettiä onko tämä sama artisti joka oli se Abban energisin lavaesiintyjä.
Fridan omaa nimeään kantaneelta albumilta (jonka tuotti muuan Benny Andersson) vuodelta 1971 löytyi alunperin ruotsissa rakastetun hollantilais-ruotsalaisen trubaduurin Cornelis Vreeswijkin kappale Telegram för fullmånen. Tämä alle kaksiminuuttinen jazzahtava tunnelmapala ei ehkä ole sitä mitä Abbafani ensimmäisenä etsii alkaessaan tutustua jäsenten soolouriin. Kappaleen on myöhemmin versioinut mm. Lisa Nilsson.
Varsinkin näin repeatilla kuunneltuna Telegram för fullmånen lipuu läpi kuin laiskasti virtaava sulamisvesipuro loppukeväästä. Mutta tuollainenkin puro voi oikeassa valossa ja mielentilassa olla kaunis ja samanlainen ristiriita pyörii mielessäni tätä kuunnellessani. Pidän siitä miten Fridan ääni pujottelee näennäisen huolettomasti mutta jossakin piilee kuitenkin näennäinen harmaus. Tämä harmaus löytyy enemmän sanoituksesta mutta se tulee läpi tulkinnassa vaikka ruotsinkielentaitoni onkin heikko. Minulla ei ole tarpeeksi kuuntelutaustaa tästä genrestä joten se kuulostaa liian samalta muun kevyen jazzin kanssa. Mutta silti kyseessä on sympaattinen eikä pateettinen kaksiminuuttinen. Ehkäpä tässä on kyseessä "wrong dress in a right girl" -tapaus. Tapaan pitää kaikesta missä Frida on mukana vaikka tässä tapauksessa se vie minut mukavuusalueeni rajoille.
Arvosana: 5,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti