Kappale: Don't Speak (1999)
Albumi: Casino Royal
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "You and me, we used to be together."
Bändejä jotka perustuvan jonkin yhden idean varaan on ollut yhtä pitkään kuin popmusiikkiakin. Coverbändejä jotka muuttavat tunnettuja kappaleita täysin eri tyyliksiksi löytyy nykyään runsaasti. Internetaikana on helpompi tavoittaa kuuntelijoita kunhan vain saa jotenkin saa oman tuotteensa nousemaan esiin suuresta hahmottomasta massasta. Usein tälläiset yhteen ideaan perustuvat kikkabändit kuolevat yhtä nopeasti kuin syntyvätkin ja tämän kohtalon koki myös päivän sattuman saneleman tarjoava Axel Boys Quartet.
En muista enää tarkasti mikä sai minut ostamaan Axel Boys Quartetin Casino Royal albumin pilkkahintaan Anttilan alekorista joskus vuosituhannen alussa. Ehkä hetken mielijohteesta pidin hyvänä ajatusta levyllisestä hassuja easy listening jazz covereita viime vuosien hiteistä. Mitään ennakkokäsitystä minulla ei ollut etukäteen ja suhteellisen tuntemattomaksi suuruudeksi tämän tanskalaisbändi on varmaan jäänytkin kotimaansa ulkopuolella. Bändin idea siis oli soitella kevyitä loungehtavia covereita lähivuosien hiteistä ja käsittelyyn pääsi myös No Doubtin jättihitti Don't Speak. Hieman samantyylisiä covereita nykyään tekee mm. Richard Cheese.
Onneksi Axel Boys Quartet on tehnyt hommansa puolitosissaan. Täysin lekkeriksi pistäminen on yleensä sietämätöntä kuunneltavaa ja pieni pilke silmäkulmassa on vain hyväksi kun kyse on tämäntyylisestä yhden idean bändistä. Bändi soittaa tyylipuhtaasti, vaikka klassista suuren bändin voimaa heidän soitannossaan ei olekaan. Mitään suurta soittamisen iloa ei ole kuultavissa mutta jonkinlainen vaikutelma keveydestä sentään. Bändin laulajan Axel Boyn (heh) ääni tuo hieman mieleen Aquan Rene Difin. Ehkä juuri tämä on se tekijä joka saa Axel Boys Quartetin hetkittäin kuulostamaan huumoribändiltä.
Don't Speak on alkuperäisversiona kelpo ysäriklassikko mutta tällaisena loungecoverina vain pari kuuntelua kestävä kuriositeetti. Youtuben myötä kaikenlaisista enemmän tai vähemmän hauskoista coverversioista on ylitarjontaa ja rima on näkökulmasta riippuen sekä noussut että laskenut. Kaikenlaista tulee pikaisesti koekuunneltua kun joku laittaa hauskaksi väittämänsä youtubelinkin jakoon mutta harva vastaantuleva veto on niin erinomainen että sen haluaisi kuunnella kovin monta kertaa uudeestaan. Axel Boys Quartetin versio Don't Speakista on kuunneltava mutta se ei ole tarpeeksi hauska ollakseen hyvä huumoriversio eikä tarpeeksi laadukas ollakseen hyvä cover.
Arvosana: 5,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti