Kappale: Homeward Bound (1966)
Albumi: Simon and Garfunkel's Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "Home, where my love lies waiting silently for me."
Ostaessani jonkun artistin kokoelmalevyä minua jäävät usein harmittamaan odotetusta poikkeavien versioiden käyttäminen kokoelmilla. Useimmiten haluaisin sen tunnetun biisin albumi- tai edes singleversiona. Tämä siinä tapauksessa, että ostan kokoelman täyttääkseni artistin mentävän aukon levykokoelmassani.
Jos taas omistan jo suurimman osan artistin tuotannosta etukäteen niin silloin juuri uudet biisit, vaihtoehtoiset versiot, liveotannat tai jopa remiksit voivat tuodakin hieman mielenkiintoa ja lisäarvoa kokoelmalle. Ehkä paras vaihtoehto silti olisi, jos kaikki vaihtoehtoinen tarjottaisiin bonuslevynä tai muuten levyn lopussa niin ettei mitään oleellista jätettäisi niiden vuoksi levyltä pois.
Ehkä erinomaisesti ja pitkään hyvin myyneen Simon & Garfunkel kokoelmalevyn Simon and Garfunkel's Greatest Hits sekalainen sisältö on juuri pyrkimystä koettaa houkutella sekä uusia, että vanhempia faneja. Toki yhtyeeltä oli julkaistu livelevykin ennen kokoelmaa, joten liveversioita voisi myös ajatella tuolta julkaisulta otetuilta.
Mutta muistan albumin cd-painoksen 20 vuotta sitten ostettuani tunteeni harmitusta ensiksikin siitä, että kannet olivat vain tuhnusti skaalattu vinyylistä pienemmäksi ja toiseksi monet liveversiot joita kokoelma sisälsi. Lisäksi cd-formaatin pidempää tallennuskapasiteettia ei oltu hyödynnetty mitenkään vaan sisälsi tasan samat raidat kuin alkuperäinenkin LP-julkaisu.
Alunperin vuoden 1966 hitti Homeward Bound ei onneksi ollut se biisi jonka vuoksi kokoelman ostin. En usko tunteneeni kappaletta tuohon aikaan. Kuultuani alkuperäisen albumiversion joka ensiksi julkaistiin Sounds of Silence albumin UK painoksella harmitukseni lisääntyi sillä liveversion akustiseksi supistettu äänimaailma vie paljon albumiversion hyvin mietitystä äänimaailmasta pois. Ei sillä, että Simon & Garfunkel olisivat huonoja live-esiintyjiä, mutta toiset biisit toimivat vain riisuittuina liveversioina paremmin kuin toiset.
Homeward Bound on yksi niistä monista biiseistä joihin artisti on saanut innoituksensa naisen vuoksi. Ollessaan Englannissa Paul Simon oli törmännyt viehättävään lipunmyyjään nimeltään Kathy Chitty ja kemiat kohtasivat klassisesti. Istuessaan Widnesin kylän rautatieasemalla ja odottaessaan pääsyä takaisin Lontooseen tapaamaan mielitiettyään Simon raapusteli Homeward Boundin sanat. Nykyään Widnesin rautatieasemalla on kyltti muistuttamassa ihmisiä, että tämä kappale on syntynyt siellä.
Ehkäpä tämä Homeward Boundin liveversio onkin minulle kuin tyttö jolle sanotaan, että vika on minussa eikä sinussa. Liveversio on hyvin esitetty, mutta se ei vain satu olemaan minun mieleeni eikä edes alkuperäinen albumiversio ole minulle parasta S&G:n musiikkia. Varmasti tälläkin livevedolla on ystävänsä vaikka itse en niihin kuulukaan. Se ei vain nouse lentoon missään vaiheessa hetkittäisistä reipastumisten hetkistä huolimatta ja minä olen tunnetusti nostatusten ja dynamiikan suuri ystävä kappaleissa.
Arvosana: 5,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti