Näköjään näiden vuosikatsausten tekeminen tulee joka vuosi entistä vaikeammaksi. Aloin miettimään pari viikkoa sitten mitä musiikkia tänä vuonna on julkaistu ja parin itsestäänselvyyden jälkeen tuntui kuin mieleeni ei olisi jäänyt mitään. Onneksi minulla oli pari viikkoa aikaa kaivaa linkkilistojani ja tutkailinpa myös taaksepäin seuraamiani musiikkisivustoja ja -listoja. Silti täytyy sanoa että vuoden 2017 musiikkitarjonnat helmet eivät luultavasti täysin auenneet minulla tänä vuonna. Toivottavasti edes vuoden tai parin viiveellä.
Aloitetaan helpoimmasta kategoriasta eli vuoden albumi. Englantilainen rockduo Royal Blood palautti uskoni nykyrokkiin debyyttialbumillaan vuonna 2014, mikä sai kuitenkin miettimään voisiko pelkkään bassoon ja rumpuihin soundinsa perustava yhtye jatkaa samalla linjalla enää toisen albumin verran. Epäilyni tehtiin tyhjiksi kakkosalbumi How Did We Get So Darkin myötä, jossa yhtye ei ehkä tehnyt suurta hyppyä eteenpäin, mutta säilytti sen mikä oli hyvää ja kehitti sitä askeleen eteenpäin. Levyä kantava teema on laulaja-basisti Mike Kerrin albumien välillä kariutunut parisuhde, jonka syytä lyyriikoiden puolesta voi hakea molemmista osapuolista. Erona debyyttialbumiin taustalaulua ja harmonioita on lisätty ja Kerr on selvästi kehittynyt laulajana. Erityisen hyviä raitoja on kourallinen eikä selvää filleriä ole kymmeneen biisin timmiin kokonaisuuteen eksynyt. Enää en epäile vaan uskon että Royal Blood voi jatkaa vielä pitkään valitsemallaan linjalla.
Vuoden albumi 2017: Royal Blood - How Did We Get So Dark?
Kun joku vanha suosikki tekee pitkästä aikaa paluun niin yhtä usein sitä joutuu pettymään kuin olemaan iloinen onnistuneesta paluusta. Kun englantilainen purkkadancenelikko Steps ilmoitti palaavansa uuden albumin myötä tänä vuonna olin varovaisen toiveikas. Edellinen paluuyritys 2011 kariutui keskinäisiin ristiriitoihin ja Stepsin kaltainen yhtye on hyvin riippuvainen siitä kuinka hyvää materiaalia ja tuottajaa he saavat taaksensa. Tears on a Dancefloor ei ollut mikään erityisen mieltänostattava kokonaisuus mutta albumilta löytyi sentään pari kunnon singleä kuten Scared of the Dark ja BAO cover Story of a Heart. Albumi tai sen singlet eivät menestyneet erityisen hyvin kaupallisesti, mutta yhtyeen konsertit ovat olleet enimmäkseen loppuunmyytyjä heidän kotimaassaan kun heidän albuperäiset faninsa ovat kasvaneet nostalgiannälkäiseen ikään.
Vuoden comebackin ollessa Stepsin paluu saankin niputettua myös vuoden parhaan biisin sillä pohdittuani Royal Bloodin Lights Outin ja Stepsin Scared of the Darkin välillä päädyin jälkimmäiseen. Kun mietin mikä biisiä palasin aina kuuntelemaan kerta toisen jälkeen eniten tänä on helppo valita voittaja. Kuten eräs musiikkisivusto hyvin ilmaisi Scared of the Dark on yksi epätrendikkäimmistä popsingleistä vuonna 2017. Steps ei lähtenyt etsimään ajan henkeä tai uusia soundeja vaan he palasivat sillä samalla mikä toi heille tukun menestystä vuosituhannen vaihteessa. Minun kannaltani tämä on vain plussaa sillä Scared of the Darkista on tullut uusi käyttöesine voimaannuttavien biisien työkalupakkiini. Ainakaan en vielä pääse sanomaan että tällaista poppia ei enää tehdä sillä ainakin vuonna 2017 olisin ollut siinä väärässä.
Vuoden comeback ja paras biisi: Steps - Scared of the Dark
Kahden edellisen valopilkun jälkeen olin vaipua toivottomuuteen miettiessäni mitä musiikkia olisin pitänyt hyvänä vuoden 2017 tarjonnasta. Harmillisesti eräskin ensimmäisenä mieleentullut ehdokas oli julkaistu vuoden 2016 joulukuussa. (Litku Klemetin mainio retroilu Juna Kainuuseen.)
Ajattelin jo että jääköön sitten vuosikatsaus lyhyeksi jos ei mikään muu musiikki onnistunut tänä vuonna uimaan musiikillisiin pelastusliiveihini, mutta onneksi pieni parin tunnin musiikillinen taustalouhinta tuotti pari jos ei nyt kultakimpaletta niin ainakin muutaman hipun.
Muistin että joulukuussa kävellessäni töihin olin kuullut radiosta biisin artistilta, johon olin ensin törmännyt Pyhimyksen mukana feattaamassa ihan kivassa Kynnet Kynnet -kappaleessa. Olin laittanut Vestan seurattavien artistien listalle sillä hänessä on jotakin tuoreutta ja potentiaalia, joka ei ehkä vielä 2017 itselleni täysin realisoitunut. Kyseessä on siis selvä tulevaisuuden toivo. Varsinkin single Ota varovasti kuulosti jo lupaavalta.
Vuoden tulevaisuuden lupaus 2017: Vesta
Onneksi muusikotkin palaavat aina välillä rikospaikalle kuten Ville Leinonen teki tänä vuonna julkaistessaan eräänlaista jatkoa vuoden 2007 Hei! -albumilleen. Tuo albumi koostui 80-luvun discoiskelmäcovereista ja artisti selvästi kunnioitti ajanjaksoa jolloin Raul Reimanin kaltaiset työmyyrät tekivät liukuhihnalta käännösbiisejä kansalle joka niitä silloin vielä kuunteli. Jo nimestä voi päätellä että Hei taas -albumilla idea on ollut täysin sama ja coveritkin on valittu onneksi samasta laarista. Lapsuuteni soundtrack on saanut uusretrot versioinnit ja vaikkei jokainen biisi osu aivan täysillä maalinsa niin hyvälle mielellehän tätä albumia kuunnellessa tulee. Myönnän olevani kohderyhmää ikäni puolesta, jolle tällainen nostalgisointi maistuu, mutta ehkäpä tätä kautta joku uusikin korva saadaan höristymään.
Vuoden coveralbumi ja retroteko: Ville Leinonen - Hei taas
Sen lisäksi että olen täyttänyt tänä vuonna 40-vuotta niin iästäni tullee ensi vuonna muistuttamaan se asia että tällä vuosituhannella syntyneet voivat olla jo täysi-ikäisiä. Mutta musiikillisesti tämä ei minua haittaa jos se mitä uudelta sukupolvelta on tulossa on edes hiukan sen kaltaista mitä nuori sisarusrocktrio The Warning on esittänyt. Kun puhutaan yhtyeestä jonka jäsenet ovat syntyneet vuosina 2000, 2002 ja 2004 niin kokemuksen syvä rintaääni ei puhu mutta nuoruuden into sitäkin enemmän. Tämä Meksikon Monterreysta ponnistava sisarustrio innosti minua jo pari vuotta sitten vastaantulleilla coverivideoillaan mutta tänä vuonna julkaistulla XXI Century Bloodilla yhtye pääsi sanomaan sanottavansa omin sanoin itse tehdyllä musiikilla. Taitoa löytyy jo nyt paljon ja toivottavasti mikään ei pääse latistamaan tämän yhtyeen henkeä tulevaisuudessa.
Paras 2000-luvulla syntyneistä koostuva yhtye vuonna 2017: The Warning
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti