Sen kunniaksi että täytin joulukuussa 40 vuotta päätin koota Top 100 listan elämäni aikana julkaistuista parhaista biiseistä. Sääntönä on siis se että kappale on julkaistu aikaisintaan syntymäviikollani. (Ensimmäinen täysi viikko joulukuulta 1977) Lisäksi samalta artistilta tai bändiltä listalle pääsi korkeintaan kaksi biisiä (jotta tulisi variaatiota) eikä sama sävelmä voi olla kuin yhtenä versiona.
Jos muu osa listasta voisi elää runsaastikin jos kokoaisin uuden vaikka vaikka vuoden päästä niin Top 10 on sellaista osastoa ettei se muuttuisi läheskään samaa tahtia. Toki kappaleet voisivat vaihdella paikkoja mutta ydin ei muuttuisi.
10. BAO – Story of a Heart
Puolet Top 10:ni kappaleista on Benny Anderssonin ja Björn Ulvaueksen käsialaa joten luonnollisesti myös aloitetaan sellaisella. Alunperin ruotsinkielisenä versiona nimellä Sommaren du fick julkaistu kappale antaa jonkinlaista ideaa siitä millaista musiikkia Abba saattaisi tällä vuosituhannella tehdä. Kun kuuntelee miten kappale on rakennettu mielikuvaa on mahdotonta paeta. Tämä ei tietenkään haittaa, sillä juuri B&B sävellysjäljellähän minut on musiikillisesti helpointa vietellä.
9. Sheila & B. Devotion – Spacer
Avaruusdiscon kuningasbiisi jota Alcazar samplasi Crying at the Discotequessa. 60-luvulla yé-yé poppari teini-idolina aloittanut ranskatar Sheila halusi kolmikymppisenä uralleen uutta suuntaa ja 70-luvun lopussa disco oli luonnollinen valinta. Heitettyään tarpeeksi rahaa Nile Rodgersin suuntaan saatiin levylle tuottaja ja vaikka ranskattaren englanninkielentaito oli puutteellinen se ei haitannut nimenomaan tässä biisissä. I'm a spacer, starchaser!
8. Gemini – Just Like That
Just Like That on jonkinlainen graalin malja abbafanien keskuudessa. Kappaleesta on olemassa katkelmia ja demoversioita Abban levyttämänä mutta ensimmäinen täyden version levytti ruotsalaisen sisarusduo Gemini jotka nimestään huolimatta eivät ole kaksosia. Karin Glenmark tekee hienoa työtä tässä haastavassa kappaleessa jossa on jälleen kerran kasattu musiikillinen draamankaari kohdalleen.
7. Josefin Nilsson – We Won't Be Going Anywhere
Kaksikko Andersson-Ulvaeus tuotti hienon Shapes albumin Josefin Nilssonille 90-luvun alussa. Hittimielessä soundi ei ehkä ollut ajankohtaisinta mutta siitä huolimatta levy on yksi suosikeistani. Olen myös aina ihmetellyt miten B&B saivat Nilssonista niin paljon enemmän irti kuin kukaan muu. Nilssonin sooloura tai Ainbusk Singers yhtye eivät säväyttäneet ollenkaan samalla tavalla. Tämän kappaleen tilanne olisi itselleni painajainen. Elämäni jakava ihminen ei enää haluakaan elää samoja unelmia kanssani ja miettii sängyssä vieressäni miten kertoisi siitä. Kappale on muutenkin hieno, mutta juuri tämän tilanteen esilletuonti on se mikä nostaa tämän monen muun yläpuolelle.
6. Helena Johansson – Faith
Helena Johanssonin nimi ei varmastikaan soita kelloja suurimmalle osalle eikä se ole ihmekään. Hän on julkaissut muutaman digitaalisen singlen ja kunnostautunut pääosin tuottajana ja säveltäjänä. Mutta hänen Faith kappaleensa on minulle yksi voimallisimmista tsemppausbiiseistä minkä voimalla olen päässyt monien elämäni haasteiden ohi.
5. Celine Dion – All By Myself
Se. pahuksen. loppunostatus. romahduttaa. minut. yhä. 20. vuoden jälkeenkin.
4. Dido – Life for Rent
Monet suosikkibiiseistäni ovat sellaisia joidenka koen hellästi arvostelevan minua. Hieman kuin äiti joka rakastaa lastaan ja uskoo tarkoittavansa parasta silloinkin kun arvostelee lastaan. Näiden biisien ykkönen itselleni on Didon Life for Rent. Tiedän, etten ole kovin aktiivinen siinä tavassa miten elän elämääni. En ota riskejä enkä lähde jahtaamaan unelmiani koska minulla ei niitä oikeastaan edes ole. On hienoa että jossakin kappaleessa tämä puoli minusta tulee ymmärtävästi kritisoiduksi.
3. Gemini – Another You, Another Me
Toisin kuin monet abbafanit en haaveile sitä että tämä olisi päätynyt Agnethan ja Fridan laulettavaksi. Heidän versionsa olisi varmasti ollut hieno mutta minulle tämä on omanlaistaan täydellisyyttä jota ei pysty haastamaan. H&Claire teki hiilikopion tästä vuosituhannen alussa ja vaikka kopio olikin imartelevan hyvä se ei pääse samalla tasolle alkuperäisen kanssa. Jotakin siitä miten paljon pidän tästä voinee päätellä siitä, että lukioikäisenä yritin kehitellä tälle suomenkieliset sanat nimellä "Minulle sinut, sinulle minut". Minusta ei tullut oman elämäni Raul Reimania.
2. Hooverphonic – Eden
Belgialaisen Hooverphonicin Eden on koskettavin ja henkilökohtaisin biisi minkä tiedän. Kuulin kappaleen ensi kertaa Sarah Brightmanin coverina josta pidin kovasti. Onneksi olin tarpeeksi utelias kuunnellakseni alkuperäisen joka nousee siivilleen liversiona jousiorkesterin kanssa. Kyseessä on musiikkia, joka tekee minut onnellisella tavalla surumieliseksi. Mikään muu kappale ei aiheuta samanlaista tunteiden remiksausta kuin Eden.
1. ABBA – The Day Before You Came
Ironista että kappale jota yhtyeen musiikkin ensi kertaa tutustuessani pidin yhtyeen heikompana päätyi vuosien varrella suosikikseni. Mutta juuri aika on se asian avain, sillä The Day Before You Came kertoo juuri aikuisuuden arjesta päivää ennen kuin se jokin mikä muuttaa elämän saapuu. Täytyi siis aikuistua ennen kuin pystyin täysin arvostamaan tätä mestariteosta. Kappale on oikealla tavalla riisuttu olematta silti yksinkertainen. Agnethan ääni saa täyden tilan ja Fridan taustalaulu kummittelee taustalla kauniin eteerisesti. Kohtaanko ikinä parempaa biisiä kuin tämä? Ehkä, mutta se ei tällä hetkellä tunnu realistiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti