Kappale: Romeo (1986)
Albumi: Best of Nordics (Eurovision Song Contest)
Mieleenjäävin lause: "Romeo, romeo..."
Satunnaissoitto on tällä kertaa varsin hyvin ajan tasalla sillä nyt on tarjolla euroviisubiisiä tosin Norjasta ja vuosimallia 1986. Minulla ei ole muistikuvaa mitkä Euroviisut olisin nähnyt ensimmäisenä mutta vuoden 1986 Norjassa järjestetyistä viisuista en ainakaan muista mitään.
Norja oli voittanut viisut edellisvuonna Bobbysocksin La det svingellä joten Ketil Stokkan sai kunnian päästä esiintymään kotiyleisön edessä humoristisella Romeollaan. Esitys oli ensimmäinen jossa lavalla oli taustaesiintyjänä drag queen mutta se ei siivittänyt kappaletta menestykseen vaan sijoitus oli 12. kahdenkymmenen osallistujan joukosta. (Suomeltakaan ei naapuripisteitä tällä kertaa herunut.) Ketil ei tästä masentunut vaan pääsi edustamaan uudestaan vuonna 1990. Tällä kertaa tulos oli vielä huonompi sillä Brandenburger Tor oli ajetulla viimeisellä sijalla minkäpä muun kuin Suomen Beat -yhtyeen Fri? -kappaleen kanssa. Tätä nykyä Ketil Stokkan työskentelee opettajana ja hänen edellinen albuminsa julkaistiin vuonna 2001.
Ruumeuu, ruumeuu.. Kielet eivät aina kuulu edukseen toisenkielisille ja juuri kertosäkeen Romeo norjalaisittain lausuttuna on itselleni kappaleen kompastuskiviä. Toisaalta en osaa edes kuvitella miten oudolta meidän äidinkielemme kuulostaa muun Euroopan korvissa. Musiikillisesti kappale on 80-luvun puolivälin ylisiloteltua radiorokkia jonka riffittely tuo hieman mieleen Toton. Sanoituksesta en luonnollisesti ymmärrä ilman apuja mitään mutta viisubiisiksi se on ajankohdan huomioiden melko uskalias. Laulun Romeo ei osaa lähestyä unelmiensa naista vaan kosketus muuttuu kopeloinniksi ja tämän jälkeen edes polvillaan rukoilu ei auta.
Romeo ei mielestäni ole mikään viisuklassikko edes Pohjoismaiden mittapuulla. En tiedä miksi se on valittu omistamalleni Best of Nordics kokoelmalle kuin korkeintaan siitä syystä että esityksellään kappale avasi uusia rajoja. Kertosäe on lähes tarttuvahko kaikessa yksinkertaisuudessaan mutta Ketilin ääni ei ole karismaattisemmasta päästä. Ehkä biisin olisi voinut sovittaa joko rokimmaksi tai menevämmäksi sillä nyt se on vain menevähkö. Huumori on vaikea laji samoin kuin asioiden puolivälissä oleminen ja nyt ei ole oikein onnistuttu kummassakaan. En minä tätä vihaa, mutta jos vuoden 1986 viisuista jotakin haluan kuunnella niin Sandra Kimin voittajabiisi J'aime la vie potkii kovempaa. Puolueellisuuden uhallakin väitän myös että Päivä kahden ihmisen on Romeota parempi biisi vaikka jäikin pisteissä taakse jos ei muun niin vähemmän näyttävän esityksen vuoksi.
Arvosana: 4,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti