Kappale: Going Home (2010)
Albumi: My Story
Mieleenjäävin lause: "I have been alone but never lonely."
Edes sisarusbändit eivät ole immuuneja välirikoille. Itseasiassa voisi jopa ajatella että asia voi olla jopa päinvastoin. Suku on pahin eli liene sanontana tullut tyhjästä. Ruotsalainen Ace of Base koostui alunperin kolmesta Berggrenin perheen sisaruksesta (Jonas, Linn ja Jenny) ja heidän ystävästään Ulf Ekbergistä. Ensin Linn vieraantui julkisuudesta ikävien sattumusten vuoksi ja lopulta hänen ilmoitettiin jättäytyneen yhtyeen toiminnasta vuonna 2007. Ei kestänyt kuin pari vuotta lisää ja Jenny ilmoitti keskittyvänsä soolouraansa vaikka pinnan alla ilmeisesti kyti enemmän. Oli huhuja että levy-yhtiö olisi asettanut uuden albumin julkaisulle ehdon että yhtyeen pitää vaihtaa kahteen nuorempaan laulajaan. Oli miten oli, jokin oli vahingoittanut sisarusten välejä sen jälkeen kun uusi Ace of Basen kokoonpano alle kolmikymppisillä naislaulajilla oli kasattu.
Jenny Berggren julkaisi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan soololevynsä vuonna 2010, jolta lohkaistu single Here I Am nousi ruotsissa singlelistan sijalle 14. Itse My Story albumi ei saavuttanut kummoista menestystä mutta Jenny Berggrenin Vinna hela världen muistelmateos myi länsinaapurissamme mukavasti. Mutta koska kyseessä ei ole kirja- vaan biisiarvostelublogi on tarkasteltavana My Story albumin päättävä kappale Going Home. Albumi jonka kappaleet ovat melko omaelämänkerrallisia on hyvä päättyä onnelliseen loppuun. Päähenkilö palaa kotiin rakkaansa viereen sen jälkeen kun kaikki vastoinkäymiset on voitettu. Itse tarina kuulostaa hyvältä pohjalta mutta mikä menee pieleen?
Going Home voisi olla mukava ja rauhallinen biisi joka toisi iloa kuulijalleen. Nyt se ei ole aivan sitä sillä kappale on koottu epäyhteensopivista palasista. Ei täysin vääränlaisista mutta saumoista paistaa läpi asioita joiden ei kuuluisi. Kertosäe on kelpo, se tuo mieleen meilläkin vuosituhannen alussa radioissa soineet positiiviset radiohitit. Johdanto ja kertosäe toimivat mutta kaikki muu ei muodosta yhtä hyvää kokonaisuutta. Loppunostatus ei toimi sillä se ei rakenna uutta tulemista onnistuneesti ja "Come to me, come to me.." -kohta töksähtää korvaani. Tuotanto on tasapaksua ja kaikki kuulostaa liian turvallisesti kasatulta. Mikään ei ärsytä, innosta tai jää mieleen niin hyvässä kuin pahassakaan.
Ehkä olen tottunut kuulemaan Jenny Berggrenin ääntä vain Ace of Basen biiseissä, sillä jokin hänen fraserauksessaan kertosäkeen ulkopuolella ei toimi. Vaikutteita on otettu amerikkalaisesta laulutavasta kun olisi ollut parempi pysyä omimmassa tyylissä. Toki Going Homen pohjana olleet sävellys ja sanoitus eivät olisi huipusti tuotettunakaan nostaneet kokonaisuutta kovin paljoa keskiverron yläpuolelle mutta nyt osa potentiaalista on hukattu. My Story albumista ei kannata muodostaa mielikuvaa pelkästään tämän kappaleen perusteella.
Arvosana: 4,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti