Kappale: Science of the Sacred (1997)
Albumi: Plutonium Cathedral
Mieleenjäävin lause: "Programming the naked, civilized I am."
Olen huomannut että ne cd-levyt jotka ostin ensimmäisten joukossa tai sanotaan vaikka että ensimmäisen viiden vuoden aikana kun aloin kuuntelemaan musiikkia ovat minulle erityisiä. Myöhemmin hankituista albumeista en muista milloin ja mistä olen ne hankkinut, eikä niihin näin ollen liity muistoja. 90-luvulla ostin suurimman osan cd-levyistä Oulusta koska silloisen kotipaikkakuntani levytarjonta oli surkeaa.
Oulusta ostin myös Vacuumin debyyttialbumi Plutonium Cathedralin joka onkin yksi kaikkien aikojen suosikkialbumeistani. Vacuum ei ole bändeistä helpoiten lähestyttävimpiä ja bändin johtohahmo Alexander Bardkin on ollut myöhemmin sitä mieltä että bändi oli hieman liian korkealentoinen ja jäykähkö. Tämä ei ole ikinä haitannut minua ja Vacuum on itselleni yksi niistä bändeistä joita en vertaisi ikinä muihin.
Science of the Sacred sai kunnian olla kakkossingle meilläkin radiosoittoa saaneen I Breathen jälkeen. En muista ikinä kuulleeni Vacuumia radiosta I Breathen jälkeen Suomessa lukuunottamatta sitä kertaa kun itse soitin sitä opiskelujen yhteydessä radiossa ollessani. Science of the Sacred on jylhää konepoppia jonka hallitsevin elementti on Mattias Lindblomin vuoroin rauhallinen ja vuoroin mahtavan voimallinen laulu. Oma tulkintani kappaleen sanoituksesta on että se kertoo siitä kuinka tiede ottaa uskonnon paikan ihmisten elämässä. Olen aina pitänyt klassisesta popin tehokeinosta hiljaa-kovaa-hiljaa-kovaa-hiljaa ja se on myös käytössä tässä kappaleessa. Toki paino on rauhallisempitempoisilla osilla mutta parhaiten mieleen jäävät silti kohdat jossa Mattias kajauttaa ilmoille komeaa paatosta ja siirtyy sen jälkeen portaattomasti rauhallisempaan.
Onneksi kohdalle osui Plutonium Cathedralilla ollut versio, sillä Science of the Sacred päätyi myös yhtyeen kakkosalbumille Seance at the Chaebol lyhennettynä ilman hienoa minuutin mittaista instumentaalioutroa. Lähes yhtä tärkeä kuin Mattiaksen laulu ovat myös rummut jotka yhtä lailla luovat biisiin voimaa ja ryhtiä. Science of the Sacred on luultavasti niin hyvä biisi kuin on mahdollista ilman tarttuvaa kertosäettä. Kyllähän kappaleesta toki toistuva kertosäe löytyy mutta se ei ole varsinaisesti mikään korvamato. Tämän biisin vahvuus löytyykin kokonaisuudesta ja sen mieltäylentävästä voimasta. 15 vuoden aikana olen ehtinyt kuulla tämän monta kertaa, mutta yhä Science of the Sacredin alkutahdit aiheuttavat itselleni sen "yes!" -efektin kun tajuaa mikä laulu on tulossa. Ja jos se ei ole hyvän ja aikaa kestävän biisin mitta niin mikä sitten? Ja kyllä, syyllistyn usein outron ilmarumpalointiin. (Joka ikävä kyllä musiikkivideosta jää uupumaan.)
Arvosana: 8,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti