Kappale: Alone (2007)
Albumi: Taking Chances
Mieleenjäävin lause: "And now it chills me to the bone."
Viime kuukaudet ovat olleet tähän blogiin arpoutuneen tarjonnan suhteen varsin coverpainotteisia. Tämänkertainen cover on herättänyt ristiriitaisia tunteita kuten yleensä aina jos popdiiva tarttuu johonkin rockimpaan materiaaliin. Celine Dion on kunnostautunut aiemminkin rockklassikoiden kanssa, sillä hänen versionsa AC/DC:n You Shook Me All Night Longista valittiin Total Guitar -lehden äänestyksessä kaikkien aikojen huonoimmaksi coveriksi. Minusta naistulkinta ko. biisiin oli tuore ja erilainen vaikka toki rokkipoliisien reaktio ei yllättä. Jos joskus aloittaisin toisen blogin voisin tehdä sen vaikka aiheesta: "500 coveria jotka ovat mielestäni huonompia kuin Celine Dionin You Shook Me All Night Long".
Heartin Alone on varmasti yksi ikonisimpia kasaristadionrockin kulmakiviä. Juuri tällaiset klassikot ovat biisejä joihin varmasti monen mielestä kenenkään ei kannattaisi kajota. Mutta toisaalta Heart ei ollut ensimmäinen joka levytti tämän Billy Steinbergin ja Tom Kellyn hengentuotteen. Joten Heart onnistui tekemään esimerkillisen hyvän coverin josta tuli "se" versio. Mutta sen jälkeen kun joku on jo lyönyt kunnarin, mitä jää jäljelle niille jotka tahtovat yrittää lämmittää tähteitä? Celine Dion teki tempun aiemmin Power of Love tulkintansa kanssa josta oli jo vahva ja tunnettu versio Jennifer Rushilta. Mutta onnistuuko sama Alonen kanssa?
Ei ja ehkä. Kaupallisesti Celinen Alone ei menestynyt kehuttavasti toisena singlenä (kolmantena jossakin osissa maailmaa) vuoden 2007 Taking Chances albumilta. Heartin versio taas oli heidän suurin hittinsä. Heartin versio on tietenkin mielestäni parempi, onhan sitä vaikea voittaa ja 80-luvun stadionit ovat muutenkin sopivampi ympäristö tälle kuin nolkytluvun Las Vegas. Mutta, tällä tulkinnalla on omat ansionsa ja oikeutensa olla olemassa. Liiasta siloittelusta ja särmän puutteesta voisi toki syyttää jos alkuperäinen olisi rosoinen autotallirock, mutta kun Heartinkin versio on tarkasti puleerattu tukkalakantuoksuinen stadionslovari niin miksi syytellä suotta? Tuotannollisesti Celine Dionin levyt ovat aina hyvää tasoa eikä tämäkään tee poikkeusta. Dynamiikkaa voisi olla enemmänkin, mutta sen puute on nykyajan helmasyntejä.
Ymmärrän hyvin syyn julkaista rokimpi single vuonna 2007, sillä tämä vuosituhat ei ole ollut hyvä sentyylisille voimaballadeille joilla 90-luvun popdiivat hallitsivat listoja. Alone onkin valittu ehkä juuri siksi että saataisiin mukaan tyylillisesti jotakin Celinen kultakaudelta 80-luvun käärepaperiin piilotettuna. Mietin olisiko Celine tulkinnut tämän paremmin vähän yli 20-vuotiaana vai tällä hieman ajan myötä karheutta saaneella äänellään? 20-vuotiaan tulkinnassa olisi ollut enemmän aitoa nuoruuden pakahdusta ja hieman kanadanranskalaisaksenttia. Toisaalta ehkä pieni iän tuoma särmä toimii tässä kohden paremmin.
Tuottajana toiminut ex-Evanescence Ben Moody olisi saanut sovittaa Alonen hieman Heartin versiosta enemmän poikkeavaksi sillä nyt se on saanut ehkä aiheestakin syytteitä liiallisesta samankaltaisuudesta. Artisti itse onnistuu mielestäni näissä puitteissa laulutulkinnassaan hyvin, varsinkin biisin herkemmissä osissa. Celine Dionin versio Alonesta on mukiinmenevä tulkinta, mutta hänen onnistuneiden covereidensa joukossa se jää heikompaan osastoon. Varsinkin sovituksellisesti olisi tarvittu raikkaampaa näkemystä mutta Celine Dionin faneille tämä versio varmasti kelpaa. Ja ehkä muillekin jotka ajattelevat covereiden olevan kunnianosoituksia eikä aikaisempien versioiden häpäisemistä.
Arvosana: 5,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti