Artisti: Roxette
Kappale: Little Miss Sorrow (2003)
Albumi: The Pop Hits
Mieleenjäävin lause: "What's going on?"
Sattuma päätti tällä kertaa muistuttaa minua siitä että jouduin perumaan menemiseni tulevalle Roxetten Suomen keikalle. Olisi ollut mukava nähdä Roxette livenä toisen kerran ja verrata kuinka meininki on muuttunut Marien syövästä toipumisen jälkeen. Youtubesta löytyvien livepätkien perusteella Marien laulutaito ei ole kadonnut mihinkään mutta hän liikkuu selvästi vähemmän kuin ennen mikä on toki ymmärrettävää. Onneksi Roxette ei ole mikään harvinainen konserttivieras maassamme joten täytyy toivoa että pääsen tarkistamaan bändin livekunnon joku toinen kerta.
Little Miss Sorrow levytettiin uutena biisinä vuoden 2003 menevämpiä hittibiisejä sisältävälle Pop Hits kokoelmalle. Kappale voisi melkein yhtä hyvin olla joltakin Per Gesslen englanninkieliseltä sooloalbumilta sillä Marieta kuullaan vain vähän taustalla. Kaksi pystyvää vokalistia on toki yksi Roxetten vahvuuksista eikä hiphop -tyylinen kaikille mikkiaikaa periaate ole tarpeen. Gessle on ennenkin ammentanut vaikutteita 60- ja 70-lukujen taitteesta mutta retropoppia Little Miss Sorrow ei silti ole sillä tuotanto on modernia.
Little Miss Sorrow on hyvä Roxette täytebiisi. Olen ennenkin kehunut Gesslen sävellyslahjoja vaikka hänellekin on käynyt kuten suurimmalle osalle hittinikkareista vanhetessaan. Hyvä rutiini on säilynyt mutta ne täysosumat tapahtuvat harvemmin ja pienemmällä voimalla. Little Miss Sorrow rokkaa oikein mukavasti ja pari koukkuakin on saatu ujutettua mukaan. Nostalginen muistelu kadonneesta rakkaasta jonka katoaminen vei väritkin elämästä kelpaa sanoituksena ja tuo sama nostalgian tunne on kappaleen suurimpia vahvuuksia. Hyvänä merkkinä voidaan pitää sitä että kuunnellessani kappaletta repeatilla tätä kirjoittaessani aloin pitää siitä enemmän ja arvosanaakin täytyi tarkistaa pikkuisen ylöspäin. Kelpo pop ei käytössä (paljoa) kulu.
Arvosana: 6,0/10
Jos et vielä ole tutustunut Marie Fredrikssonin soolouraan, niin suosittelen lämpimästi. Etenkin vuonna 1992 julkaistu Den ständiga resan kertoo hienoa kieltään siitä, kuinka hyvä lauluntekijä myös Marie on.
VastaaPoista