Artisti: The Cardigans
Kappale: Rise and Shine (1994)
Albumi: Life
Mieleenjäävin lause: "Rise and shine my sister."
Tämänkertaista sattuman sanelemaa siskoni muistelee varmaan yhä kauhulla. Tapanani oli aikoinaan herättää siskoni aamuisin kouluun laulamalla lujaa ja epävireisesti (en toki muuten osaisikaan) Cardigansin Rise and Shinea. En tiedä mistä kappale oli tuolloin tarttunut päähäni sillä Cardigans herätykseni tapahtui vasta Gran Turismo levyn aikoihin mutta todennäköisin syyllinen lienee ollut Radio Mafia. Cardigans on yksi niistä bändeistä joiden toivon joku päivä palaavan sorvin ääreen sillä heidän edellinen albuminsa ilmestyi niinkin kauan sitten kuin vuonna 2005. Toki bändin jäsenet ovat olleet aktiviisia muilla rintamilla mutta se ei ole aivan sama asia kuin hienon bändin yhteinen tuotos.
Cardigans on bändi jonka musiikillisen evoluution levyjen välillä jopa minä kykenen tunnistamaan. Life -albumin aikainen aikainen Cardigans teki kuusikymmenlukuhenkistä iloisen kuuloista kukkaispoprokkia jossa tarkemmin kuunneltuna oli usein mukana annos melankoliaa tai ilkikurisuutta. Tämä on kuultavissa myös Rise and Shinessa joka on pinnalta huoleton rallatus mutta tarkemmin kuunneltuna sanoitus ei ole mitenkään erityisen hilpeä. Tai sitten kuulen ja tulkitsen omiani mutta musiikin hienous onkin siinä ettei sen ymmärtämisessä ole yhtä totuutta.Tämän kahtiajakoisuuden koen kuitenkin vahvuudeksi tehden kappaleesta mielenkiintoisemman.
Nina Persson kuulostaa Rise and Shinessa sellaiselta naapurintytöltä jota uskaltaa ihailla kaukaa mutta ei ikinä lähestyä. Herkältä ja haavoittuvaiselta joka ei kuitenkaan halua näyttää sisäisiä tunteitaan koko maailmalle. Niinpä sitten istutaankin hiekkarannalla hymy kasvoilla mutta haikeus mielessä. Vaikka Rise and Shine on soinniltaan kevyt, sitä ei ole onneksi soitettu löysästi. Selkärankaa antavaa napakkuutta löytyy sopivasti mikä oli myös Blondien vahvuus aikoinaan. Rise and Shine kuulostaa nykyään omiin korviini "parempien aikojen" musiikilta eli se on saanut nostalgisen kuorrutuksen. Mutta nostalgiabonuksilla tai ilman, kelpo poppiahan tämä ehdottomasti on. Ja lupaan että en laula tätä enää ikinä.
Arvosana: 7,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti