Artisti: Robyn
Kappale: Breakdown Intermission (2002)
Albumi: Don't Stop The Music
Mieleenjäävin lause: "Gotta learn to boogie."
Nextiä painaessaan pidättää vaistomaisesti hengitystään kun kyseessä on sen biisin arvonta jonka otan seuraavaksi blogissani käsittelyyn. Minun ei pitäisi olla huolissani sillä esikarsintahan on jo suoritettu vuosien varrella lompakollani. Mutta koska kolmen hyvän biisin sääntöni (levyllä täytyy olla vähintään kolme hyvä biisiä että se kannattaa ostaa) antaa melko paljon löysää mitä albumien kokonaislaatuun tulee niin pökäleidenkin eksyminen joukkoon on taattua.
Tämänkertaisen biisin paljastuttua ensireaktioni oli hieman tympääntynyt. Ei niinkään siksi että kappaleessa olisi mitään suurempaa vikaa vaan siksi että kyseessä on jo neljäs biisi samalta Robynin vuoden 2002 Don't Stop The Music -levyltä. Mutta ei auta, en ole huijannut blogin ykkössäännössä tähänkään asti joten tämäkin käsitellään asiaankuuluvasti. Tanssilattialla on hyvä heilua huolet pois on Breakdown Intermissionin simppeli sanoma. Kappaleen hieman jenkkiklubihenkisissä soundeissa on pieni annos kasaribiittejä höysteenä mikä on varsin piristävän kuuloista joskin vaihtelua olisi tarvittu hieman lisää. Hetkittäin tulevat mieleen jopa Michael Jacksonin 80-luvun tahdit mutta samanlaisiin selkärankaa kutitteleviin iskurytmeihin ei sentään päästä.
Googlailtuani asiaa sain selville että Breakdown Intermission sisältää samplen Thomas Dolbyn vuoden 1987 biisistä The Devil Is an Englishman. Edellämainittu kappale ei ollut minulle ennestään tuttu mutta varsin hyvin valittu samplelainauksen kohde joka tapauksessa. Kauhuhenkisestä kalmailusta viileäksi klubibiisiksi on näköjään lyhyempi matka kuin luulisi. Juuri tuo lainattu biittisample on Breakdown Intermission parasta antia ja rytmipuoli toimii hyvin. Heikkoudet löytyvätkin sitten kaikesta muusta. Sanoitus olisi kaivannut hieman "pretty pretty girls, witty witty words" -tyylisiä näppäryyksiä lisää. Ehkä olisi ollut suotavaa myös jossakin vaiheessa hieman kiihdyttää tahtia tai sitten viime aikoina eetterissä paljon ollut dubstep on totuttanut minut vuoristoratamaisempaan biisirakenteeseen. Breakdown Intermission on käypää albumintäytettä ja kyllä me Robyn vielä joku päivä opitaan se boogie.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti