Kappale: Heaven And Hell (1993)
Albumi: Shapes
Mieleenjäävin lause: "And God knows you take me through heaven and hell."
Josefin Nilssonin Shapes -albumi on yksi niistä levyistä jotka rankkaan aina korkealle omien henkilökohtaisesten suosikkilevyjeni joukkoon. Levy on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta varsin melankolinen eikä se varsinaisesti sisällä ainuttakaan yksittäistä todella huippuluokan kappaletta. Mutta jollakin tapaa Shapes on albumina toimiva kokonaisuus joka on klisettä käyttäen enemmän kuin osiensa summa. Levyllä on selkeä teema jonka varaan kaikki kappaleet rakentuvat tukien toisiaan. Se on levy jolta satunnaisen kappaleen kuunneltuaan odottaa perään kuulevansa sen seuraavan albumiraidan eikä mitään muuta.
Kappaleen taustat ovat omaan makuuni enemmän kuin kunnossa: sen ovat säveltäneet kaksikko Benny Andersson ja Björn Ulvaeus ja muusikoista löytyy monta ABBA:n levyillä vaikuttanutta soittojaa. Varsinkin Abban viimeisillä levyillä usein teemana olleet ihmissuhteiden vaikeudet ovat myös tämän kappaleen aiheena. Se kertoo suhteesta joka kulkee vuoristorataa rakkauden huumasta katkeriin riitoihin. Voittaako rakkaus lopulta vaikeudet vai kaatuuko suhde lopulta omaan mahdottomuuteensa; sitä emme saa koskaan tietää. Ehkä päätäntävastuu jääkin kuuntelijalle.
Heaven And Hell sisältää hyvin tyypillisen B&B sävellyksen rakenteen ja dynamiikan eikä mikään muu toimisikaan minulle yhtä hyvin. Josefinin ääni vuoroin valittaa ja vuoroin kehrää kuten kappaleen nimestä voikin olettaa. Edelleenkin ihmettelen miten muissa yhteyksissä hieman jähmeästä laulajattaresta on saatu näin paljon ja hyvää irti. Miesvaltainen taustakuoro on hyvin paljon mieleeni, vaikka se monessa muussa yhteydessä voisikin olla hieman liian sliipattu. Kappaleen tausta on erinomainen ollen sekä iskevä että herkkä juuri oikeaan aikaan. Heaven and Hell on kaikin puolin hyvä kappale jota voisi parantaa vain tekemällä siitä vieläkin tarttuvamman.
Arvosana: 8,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti