Kappale: Hasta Manana (1974)
Albumi: Waterloo
Mieleenjäävin lause: "Where is the dream we were dreaming and all the nights we shared?"
Elämä on täynnä valintatilanteita ja usein jälkiviisastelu on helppoa. Harva on kuitenkaan sitä mieltä että kun Benny Andersson, Björn Ulvaeus ja Stig Anderson miettivät millä kappaleella lähtisivät tavoittelemaan Euroviisiedustuspaikkaa vuonna 1974 että he olisivat valinneet väärin. Waterloo marssi voittoon ja klassikoksi, mutta historia olisi voinut olla toinenkin, sillä alunperin valinta tehtiin Waterloon ja Hasta Mananan välillä. Kummallakin kappaleella oli näppärä nimi ja vaikka Hasta Manana koettiin turvallisemmaksi valinnaksi valittiin Waterloo koska se perustui Agnethan ja Fridan yhteislauluun mikä antaisi ryhmästä oikeamman kuvan.
Hasta Manana on Abbaa sieltä iskelmällisemmästä päästä kaudelta jolloin bändi etsi vielä lopullista suuntaansa. Kappale on sympaattisen, mutta hieman poukkoilevan Waterloo -albumin parhaimmistoa jääden kuitenkin jälkeen levyn nimibiisille kaikin tavoin. Se ei kuitenkaan tarkoita että Hasta Manana olisi huono kappale vaan sitä että vertailu on epäreilu.
Kaunis, kaihoisa ja hitusen surumielinen ovat mielestäni sopivia sanoja kuvaan Hasta Mananaa. Agnetha on päälauluvastuussa ja kohokohta onkin hänen puhuttu väliosansa biisin puolivälissä. Hän on aina ollut parhaimmillaan laulaessaan kaihoisasti menetetystä, vaikeasta tai kaukaisesta rakkaudesta. Moni mies varmaan tietää tunteen mikä tulee jos on istunut surumielisen tai itkevän tytön vieressä ja Agnethan laulu on omiaan tekemään lähes samanlaisen vaikutuksen. Hasta Manana on tarkoituksellisen nostalginen kappale ja lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen nostalgian tunne on vain kasvanut. Ei aivan parasta Abbaa, mutta hehän eivät ikinä sutta ja sekundaa tehneetkään.
Arvosana: 7,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti