Yaki-Da - Show Me Love

Artisti: Yaki-Da
Kappale: Show Me Love (1994)
Albumi: Pride
Mieleenjäävin lause: "I, I'm not beautiful."

Pienellä paikkakunnalla nuoruuteni asuneena minun piti ostaa levyni muualta. Nettikaupat eivät olleet 90-luvun puolivälissä vielä nykyisenkaltaisessa kukoistuksessa. Yksi kohokohta "isoon" kaupunkiin päästessä oli päästä levykauppoihin. Kun katson levyhyllyyni niin juuri tuon vuosikymmenen levyistä muistan monista mistä levykaupasta ne olen ostanut. Muistan myös milloin ja mistä ostin ruotsalaisduo Yaki-Dan Pride albumin. Jostakin syystä olin käymässä tulevassa kotikaupungissani ja yllätyksekseni löysin melko rockpainotteisesta levykaupasta jo vähän aikaa etsimäni albumin jota en ollut löytänyt edes Oulusta. Lukiolaisena jokainen täysihintainen albumi oli suuri investointi mutta Pride albumiin laittamiani rahoja en ole ikinä katunut.

Marie Knutsenin ja Linda Schönbergin muodostama popduo Yaki-Da syntyi Ace of Basesta tutun Jonas "Joker" Berggrenin avustamana. Berggren ehti Ace of Basen ensimmäisen ja toisen albumin välillä tuottaa Yaki-Dan debyyttialbumin ja säveltää sen kappaleetkin kahta lukuunottamatta. I Saw You Dancing oli yhtyeen biiseistä se joka parhaiten muistetaan vaikkei maailmanlaajuinen suosio päässyt lähellekään Ace of Basen hulluja vuosia. Teini-ikäisenä pidin erikoisena sitä että perustamisen aikaan toinen duon jäsenistä oli 30-vuotias ja toinen vasta 18. Nyt huomaa miten rajoittunut suhtautuminen ikään silloin on ollutkaan.

Hyvin ysärityylinen slovari Show Me Love oli Pride albumin debyyttisingle mikä ei vielä aiheuttanut suurempia menestyksiä. Kappaleen ainoaksi listamerkinnäksi jäi singlelistan 16. sija Norjassa. Ilmeisesti kappaleen tehnyt Jonas Berggren piti siitä niin paljon että Ace of Base versioi sen vuoden 2002 Da Capo albumilleen. Show Me Love on sen tyylinen slovari ettei sillä tällä vuosikymmenellä olisi asiaa menestykseen kuin korkeintana raskaasti uudelleensovitettuna. Mutta tämä ei tietenkään häiritse sisäistä ysäriteiniäni joka tätä kuunnellessaan aikoinaan haaveili pääsystä tanssimaan hitaita sen tahtiin. Tätä ei tietenkään kaltaiseni nörtin kohdalla tapahtunut sillä en käynyt discoissa ja baareihinkin päädyin vasta lähes 19-vuotiaana.

Sokerisuus ja paatos ovat olennaisia slovareissa ja Show Me Lovessa ainesosien mittasuhteet ovat varsin onnistuneesti annosteltu. Nuoren naisen epävarmuus ei sanoituksessa poikkea klassikoista mutta tällä kertaa haavoittuvuutta ja uskonpuutetta omaan vetovoimaan on lisätty tavallista enemmän. Päähenkilö fantasioi kuten teinitytöt (ja pojatkin myönnettäköön) usein miten uskaltaisi lähestyä ihastuksen kohdetta ja mitä hänelle sanoisi ja mitä hänen kanssaan sitten tekisi. Kuten teini-ikäisillä yleensäkin jokainen ihastuminen tuntuu elämän ja kuoleman kysymykseltä. Jos jotakin en kaipaa siitä iästä on juuri tuo kaiken äärimmäisyys.

Tiivistettynä Show Me Love on tyylikäs ja yksinkertaisella mutta toimivalla taustalla varustettu ysäriballadi jonka laulupuoli on hyvin kunnossa. Marien ja Lindan äänet täydentävät toisiaan ja aikoinaan ihmettelemäni ikäero kääntyy äänten sävyissä vahvuudeksi. Olen balladien ystävä eikä Show Me Lovella ole genressään mitään hävettävää vaikka siitä puuttuu se pieni annos magiaa joka tuo kuulijan tunteet pintaan. Ehkä hieman liian kliinen konetausta syö inhimillistä kosketusta. Mutta toisaalta se myös antaa sille ilmaisuvoimaisimmalle instrumentille eli ihmisäänelle tilaa. Ehkä minä vielä joskus tanssin sen hitaan tämän tahtiin, vaikka sitten omissa häissäni..

Arvosana: 7,5/10

The Cardigans - Daddy's Car

Artisti: The Cardigans
Kappale: Daddy's Car (1995)
Albumi: Life
Mieleenjäävin lause: "Ooh-ooh."

Edellisessä arvostelussa pääsin sanomaan että minulla varovaiset odotukset vanhojen suosikkien uusista levytyksistä. Mutta jos The Cardigans päättäisi vielä palata studioon niin minulla riittäisi uskoa siihen että heiltä voisi vielä irrota jos ei loistava niin ainakin kelpo albumikokonaisuus. Bändin albumien laatukaari pysyi mielestäni tasaisena loppuun asti vaikka toiset pitävätkin enemmän joko 90-luvun tai nolkytluvun villatakeista. Yhtye pysyi mielenkiintoisena kiitos tasaisen muttei tempoilevan muutoksen albumien välillä. Toisin kuin joillakin bändeillä uran edetessä kasvava melankolia ei haitannut sillä se oli läsnä jo ensimmäisillä levyillä, mutta enemmän pinnan alla.

Vaikka Daddy's Caria ei katsottu singlejulkaisun arvoiseksi bändin kakkosalbumilta Life niin se löytyy silti viralliselta kokoelmalta. En tiedä onko valinnan takana levy-yhtiö, bändi itse vai onko biisillä kannatusta fanien puolelta. Jos minun pitäisi valilta Lifelta biisi joka edustaa hyvin albumia tyylillisesti muttei ole sen parasta eikä huonointa antia niin Daddy's Car voisi hyvinkin olla valintani. Siinä ei ole Rise and Shinen energisyyttä tai tarttuvuutta muttei se myöskään ole yksi bändin lähes tunnistamattomaksi muutetuista Black Sabbath covereista. Yhtye kuulosti ensilevyllään uusretrolta ja heidän tyylinsä sai kopioijia Suomestakin. Samalla tavalla kuin voisi sanoa että Nina Persson on naapurintyttö jollaista kellään ei oikeasti ole niin yhtyeen retrommat biisit ovat pastisseja jollaisia ei oikeasti ennen olisi ollut.

Huomaan väisteleväni Daddy's Car biisin kommentointia ja se johtunee siitä että koetan kovasti päättää kuunnellessani mihin suuntaan makumittarini pitäisi tällä kertaa heilahtaa. Biisi on hieman tylsähkö varsinkin alkupuolelta ja se saa energiaa siinä vaiheessa kun mukaan tulee vähän raskaampaa kitarointia. Yksi mielenkiintoinen huomio on että mielestäni Daddy's Car toimii paremmin silloin kun Persson ei laula. Ei ole montaa The Cardigansin biisiä joista voisin niin sanoa. Instrumentaatio on vain tällä kertaa laulua mielenkiintoisempi.

Sanoitus ei ole innostavimpia varsinkin kun se käsittelee matkustamista joka ei ole mieliaktiteettejani. Toki kappaleessa muistellaan vanhoja matkoja jossa juuri ajokortti-ikäiset lainaavan isukin autoa ja lähtevät ajelemaan ympäri Eurooppaa. Minä en ikinä haaveillut lähteväni ulkomaille saatuani ajokortin, hyvä jos uskalsin ajella kotikylän tanhuvilla tai korkeintaan lähimpään kaupunkiin. Jos Daddy's Car olisi instrumentaaliversio antaisin sille hivenen korkeammat pisteet sillä kappaleen hedelmäliha on nimenomaan soitannollisissa ansioissa. Ne ovat toiset biisit joissa Nina Persson saa loistaa.

Arvosana: 5,5/10

Texas - Put Your Arms Around Me

Artisti: Texas
Kappale: Put Your Arms Around Me (1997)
Albumi: White on Blonde
Mieleenjäävin lause: "Ooh-ooh."

Texas on yksi niitä bändejä joiden on ollut vaikea toistaa menestyksen hetkiään myöhemmin. Ilmiö ei ole harvinainen ja toisaalta yhtye ei missään nimessä saanut menestystään heti tai helpolla. Kuten monen muunkin vanhan suosikin kanssa kuuntelen kyllä mielenkiinnolla aina kun vastaan tulee uutta tuotantoa mutta kohtuullisen pitkään musiikkia kuunnellessa suurimmat ennakko-odotukset ovat karisseet. Parempi pitää odotukset matalalla ja yllättyä positiivisesti silloin tällöin.

Muistan kun Radio Mafia alkoi soittaa Texasin White on Blonde levyn singlebiisejä ja videotkin alkoivat näkymään MTV:llä ja Jyrkissä. Yhtye ei heti tarttunut haaviini sillä tämä tapahtui vasta seuraavan albumin The Hushin myötä. White on Blonde tuli hankittua melkein samaan aikaan myöhemmän albumin kanssa ja totesin molemmat hyviksi. Pidin silloin The Hushista enemmän mutta näin jälkikäteen White on Blonde on ehkä kestänyt paremmin aikaa. Toki se omasta mielestäni ässin biisi eli Summer Son löytyy The Hushilta. Myöhemmillä levyillä Texas koetti ehkä vähän liikaakin olla hip ja crossover mutta hyviä yksittäisiä raitoja löytyy niiltäkin.

White on Blonde albumin neljäntenä singlenä julkaistiin kuulas valerakkauslaulu Put Your Arms Around Me. Aina kun painan nextiä arpoakseni kappaleen ehdin lukea arvotun biisin nimen hetkeä ennen kuin se alkaa soimaan ja rehellisesti sanottuna en tällä kertaa heti muistanut mistä Texasin biisistä oli kyse. Tämä ei tietenkään ole hyvä merkki vaikka toki kappale palasi mieleen parin kuuntelun jälkeen. Vika taitaa olla siinä että Texas on tehnyt tämäntyylistä paremminkin. Pidän yleensä kun biisi kasvaa hiljalleen mutta tällä kertaa palkinto tuntuu tinalusikalta kultamitalin sijasta.

Rakkaus ei kestä liikaa epäilyä ja ystävyys ei kestä sitä ollenkaan. Put Your Arms Around Me esittää suhteelle paljon kysymyksiä muttei anna muuta vastausta kuin että parempi teeskennellä että kaikki on hyvin. Luodaan maaginen yhteinen hetki vaikka se ei oikeasti olisikaan totta. Otetaan henkinen pikavippi suhteen tueksi johon ei välttämättä ole varaa huomenna. Sanoitus toimii ideansa puolesta mutta jotakin puuttuu kun kaksi mieleenjäävinta hetkeä ovat Sharleen Spiterin makea äänen narautus ja ooh-ooh huudahdus. Ja tämänkin jälkeen kolmanneksi mieleenjääväksi jäisivät lopun shala-la-laat.
   
Ehkä Put Your Arms Around Me:ssä on vääränlaista pateettista mahtipontisuutta. Tai ainakin vääränlaista minulle. Kuin seinään päättyvä loppu on mielenkiintoinen ratkaisu. On vaikea arvottaa kappaletta joka toimii paremmin albumikokonaisuuden osana kuin irrallaan. Jos biisi jossa kerrotaan tunteiden feikkaamisesta epäonnistuu tunteiden välittämisessä kuulijalle niin onko se onnistuminen vai olisiko sittenkin kannattanut paistaa leivos sisältä asti kypsäksi? (Toisaalta jos paljon kysymyksiä esittävä kappale saa kuulijassa aikaan kysymyksiä niin onko se mitä?)  

Arvosana: 5,0/10

Leevi and the Leavings - Vaaleanpunainen asuntovaunu

Artisti: Leevi and the Leavings
Kappale: Vaaleanpunainen asuntovaunu (1991)
Albumi: Torstai... 40 seuraavaa hittiä
Mieleenjäävin lause: "Jalassa tangat tai pelkät lenkkarit ja aurinko hymyilee."

Vasta täytettyäni 30 vuotta ja oman kuolevaisuuteni ymmärtäneenä aloin pitää Leevi and the Leavingsistä. Tämäkin tapahtui hiljalleen ja kappale kerrallaan. Kouluaikoina pidin Leevi and the Leavingsiä yhtyeenä josta tuntuivat pitävän vain kaikki koulun "hönöimmät" tyypit. En siis ollut erityisen innokas tutustumaan yhtyeen tuotantoon vaikka toki sitä oli vaikeaa olla 90-luvulla kuulemattakaan.

Göstan radioshow Koe-eläinpuisto ei huumorinsa puolesta vedonnut minuun mutta se oli harvoja ohjelmia joista saattoi kuulla hyviä vanhoja pophittejä joten kuunneltavahan se oli. En varmasti ikinä tule pitämään yhtyeen tuotannosta kauttaaltaan mutta sen parhaat hetket ovat kotimaisen musiikin kärkipäätä. Ei voi myöskään olla puhumatta siitä vaikutuksesta mikä Göstan ja kumppaneiden musiikilla on ollut muutamiin suosikkiyhtyeisiini.

Olisin toivonut että Leevien ensiesiintyminen blogissa olisi tullut paremman kappaleen kautta mutta random play ei laskelmoi. Vuoden 1991 Raparperitaivas on monen mielestä yhtyeen parhaimmistoon kuuluva albumi mutta harmiton (ja hampaaton) Vaaleanpunainen asuntovaunu ei tee sille oikeutta. Soundillinen kepeys ei estänyt yhtyettä tekemästä kelpo leavingspoppia mutta verrattaessa vaikka auraalisesti samanhenkiseen Vasara ja nauloja -kappaleeseen koukuttomuus korostuu.

Vaaleanpunainen asuntovaunu kuvaa työssä puurtavan ihmisen haaveilua kesälomalle. On sinänsä hyvin suomalaista että lomamatkaa suunnitellaan pitkään ja haastaasti mutta rima asetetaan niin korkealle että mukavahkokin loma tulee maistumaan pettymykseltä. Mutta tämän biisin haaveiltu loma on vielä siinä täydellisessä mietintävaiheessa. Jopa sadekuuro antaa vain tekosyyn siirtyä vaaleanpunaiseen asuntovanuun lemmenleikkejä tekemään. Gösta on siis kyllä jälleen kerran ymmärtänyt hyvin suomalaista mielenlaatua. Mutta samalla minä suomalaisena olisin halunnut saada vastauksen siihen kaatuivatko haaveet vai ei.

Jopa silloin kun Leavingsien biisi ärsyttää niin se on silti mieleenjäävää ärsytystä. Vaaleanpunainen asuntovaunu ei tarjoa ärsytystä eikä popneroutta. Ymmärrän hyväntahtoisen Göstamaisen naljailun meidän lomakulttuuristamme mutta siitä olisi voinut saada enemmänkin irti. En voi inhota tätä sillä perusasiat ovat kuitenkin kunnossa ja voisi tämä varsinkin kesällä hetkittäin toimiakin. Mutta silti olo on kuin lapsena kun päätit ottaa riskin ja ostaa jäätelökojusta rommirusinajäätelötötterön ja pettymyksen jälkeen toivoi että olisi pitäytynyt vanhassa kunnon mintussa tai edes suklaassa. (Mangomelonikin on hyvää.)    

Arvosana: 4,5/10

Soft Cell - Tainted Love

Artisti: Soft Cell
Kappale: Tainted Love (1981)
Albumi: The Best of Techno & Classics
Mieleenjäävin lause: "Once I ran to you, now I'll run from you."

Olen joskus miettinyt missä kohti tuli mahdolliseksi pienellä budjetilla ja kotioloissa tehty hittibiisi. Tuliko se mahdolliseksi punkin myötä 70-luvun lopussa? Vai oliko se halvat syntetisaattorit 80-luvulla? Normaalihintaisilla tietokoneilla musiikin tekeminen 90-luvun alussa? Internetin mahdollistama nollakynnyksen julkaisu tällä vuosituhannella? Oli miten oli asia palautui taas mieleeni kun tällä kertaa random play poimi englantilaisen Soft Cell synapopduon jättihitin vuodelta 1981.

Yhtyeen debyyttilevy tehtiin halvalla ja enimmäkseen lainavälineillä. Ensisinglen flopattua levy-yhtiö antoi uhkavaatimuksen; kakkossinglen on menestyttävä tai yhtyeen levytysura loppuu siihen. Levy-yhtiö valitsi kakkossingleksi coverin alunperin Gloria Jonesin 1965 levyttämän soulbiisin Tainted Loven. Jonesin versio ei ollut hitti omana aikanaan mutta se oli myöhemmin tavoittanut ns. northern soul piirien huomion 70-luvulla.

Tainted Love levytettiin puolessatoista päivässä ja siinä käytettiin laulaja Marc Almondin ensimmäistä lauluottoa. Kuulostaa tutulta hitin kaavalta mutta samalla unohdetaan ne miljoonat samalla tavalla tehdyt biisit jotka eivät menestyneet ollenkaan. Mutta jotakin maagista lopputuloksessa oli sillä siitä tuli vuoden myydyin single yhtyeen kotimaassa ja viettipä se ennätyspitkän ajan myös Top100 listalla rapakon takana. Soft Cell onnistui ison hittinsä vanavedessä tekemään pienempiä hittejä mutta jäivät silti sen ison biisinsä vangeiksi. Tainted Lovea on coveroitu ja samplailtu runsaasti ja on Soft Cell itsekin julkaissut siitä uudempia versioita.

Itse muistan kappaleen mm. Ally McBealin jaksosta jossa sen esitti Tracey Ullman. En löytänyt kohtauksesta videopätkää Youtubesta mutta IMDB sentään varmisti muistikuvani oikeaksi. Voi kumpa muistini olisi muissakin asioissa yhtä hyvä kuin musiikin suhteen. Niin mutta Soft Cellin Tainted Lovestahan minun pitäisi arvostelu kirjoittaa..

Mietin miksi Tainted Love on jäänyt elämään yli monen aikansa synapophitin. Ehkä kyseessä on ajattomampi mutta samalla kuitenkin aikaan sidottu kappale. Sen tunnistaa kyllä 80-luvun biisiksi mutta siinä on historiansa vuoksi myös muita vaikutteita. Sanoituksen teemat kipeää tekevästä rakkaudesta ovat samoja mitä jokainen sukupolvi kokee vuorollaan. Kappale on yksinkertainen, mutta napakka, dramaattinen mutta silti leikkisä. Tainted Lovessa on musikaalimaisuutta tavalla joka on kuin hahmo laulaisi yleisölle tarinaansa samalla tanssien ympäriinsä. Riisuttu synatausta antaa sanojen ja tulkinnan tulla esiin. Tai ehkä salaisuus on vain siinä että Tainted Love on hyvä popbiisi.          

Arvosana: 7,5/10

Beastie Boys - Fight For Your Right

Artisti: Beastie Boys
Kappale: Fight For Your Right (1986)
Albumi: Licensed To Ill
Mieleenjäävin lause: "Now your mom threw away your best porno mag."

Ironia on yksi huumorin vaikeimmista osa-alueista ja sen sai kokea myös Beastie Boys mutta he sentään saivat nauraa erehdykselleen matkalla pankkiin. Licensed To Ill albumin neljäntenä singlenä julkaistun Fight For Your Rightin piti olla parodia partyhenkisille biiseille kuten I Wanna Rock tai Smokin' in the Boys Room mutta niinhän siinä kävi että se enimmäkseen otettiin todesta. Ehkäpä Beastiet eivät alleviivanneet parodiaa tarpeeksi sillä minäkin pidin Fight For Your Rightia partybiisinä. Miksipä sitä ei toki voi siihen tarkoitukseen käyttääkin sillä onhan tulkinta jokaisen kuulijan korvien välissä. Kun artisti päästää hengentuotteensa maailmalle ei voi koskaan sanoa varmaksi onko kohtelu sellaista kuin toivoisi.

Run-D.M.C. ja Beastie Boys yhdistivät molemmat räppiä ja rokkia kappaleissaan tavalla mikä voi nykyään tuntua normaalilta mutta sen on täytynyt 80-luvun puolivälissä suututtaa ainakin rokkipoliisit. Toisaalta rokkipoliisien kuuluu virkansakin puolesta loukkaantua enemmän tai vähemmän kaikesta. On vaikuttavaa miten Beastie Boysin onnistui päästä myöhemmin ensilevyn hönöimagosta ja nousta arvostettujen bändien joukkoon.

Fight For Your Right pelaa tyypillisillä stereotypioilla kuten parodiabiisin kuuluukin. Koulu on teinille pakkopullaa, opettajat idiootteja, vanhemmat kalkkiksia ja siistejä juttuja ovat pornolehdet, Beastie Boys ja juhlinta. Loppusoinnuttelut ovat ilmeisimpiä mutta silti omalla tavallaan nokkelia. Tämänkaltaisen biisin ei kuulukaan olla mitään progea joten taustakin on pidetty yksinkertaisena. Vuoden kitaraa treenanneena uskoisin soittavani biisin kitaraosuuden tunnistettavasti (en toki hyvänkuuloisesti) parin päivän harjoittelulla vaikka soolo onkin lyhyydestä huolimatta hieman muuta perusriffittelyä vaikeampi. Minulle yksinkertaisuus ei ole synti vaan on sitä hienompaa mitä yksinkertaisimmista aineksista saa kasattua hyvänkuuloisen biisin.

Tiedän että enimmäkseen pidän Fight For Your Rightista. Se on vähän kuin sellainen vanha kaveri joka ei ikinä kasvanut aikuiseksi ja jonka kanssa on ok hengailla hieman aina silloin tällöin mutta jonka jatkuva seura kävisi kestämättömäksi. Ja tämä tekeekin arvosanan päättämisen vaikeaksi. Mutta tämä onkin ehkä se tieto minkä tarvitsen. Jos kappale ei kestä jatkuvaa kuuntelua eikä herätä halua ottaa sitä erityisesti kuunteluun se on omalla arvosana-asteikollani aina alle 7,5 arvoinen. Mutta siitä huolmatta minua ei koskaan harmita kun kuulen kappaleen aloittavan Kick it! -huudahduksen.  

Arvosana: 6,5/10

Kim Wilde - Love Blonde

Artisti: Kim Wilde
Kappale: Love Blonde (1983)
Albumi: The Very Best of Kim Wilde
Mieleenjäävin lause: "She's got that sensuality for love."

Ei ole harvinaista että artisti tai bändi tekee biisin joka kommentoi heistä luotuja stereotypioita. Kim Wilde teki tämän jo kolmannella albumillaan Catch as Catch Can vuonna 1983 kappaleella Love Blonde. Vaalea hiusväri on seurannut Wildea koko uran ja medialla on ollut tapana kuvata näyttävät vaaleaveriköt hieman yksinkertaisina. Ricky Wilde ja Marty Wilde eivät tehneet pilaa siskostaan ja tyttärestään kun sävelsivät kappaleen vaan tekivät kasari-swing hybridin jossa on yllättävänkin paljon iskua ja asennetta. Kim itse ei olisi kappaleen nimen kuultuaan kuullakaan koko kappaleesta mutta isän jämäkkä asenne muutti hänen mielensä. Tämänkin jälkeen hän mietti onko viisasta käydä käsiksi teemaan jonka "uhri" hän itsekin on ollut mutta päätti silti julkaista kappaleen singlenä.

En osaa sanoa onko Love Blondessa parasta sen blondistereotypioita pilkkaava asenne vai todella groovesti kulkeva pystybassottelu. On hyvä että kaiken empimisen jälkeen Kim Wilde päätti heittäytyä täysillä kappaleen teemaan mukaan mikä näkyy musiikkivideossakin. Jos haluat ajaa jotakin asiaa ei sitä kannata tehdä toinen jalka vedessä ja toinen varmuuden vuoksi rannalla. Love Blonden blondi on itsenäinen, ihailtu ja iloisen elämänasenteen omaava. Hän tietää miten hyödyntää lahjojaan, milloin olla esillä ja milloin olla pois parrasvaloista. Sopii varmasti artistin omaksi kuvaksi tässä tapauksessa.

Pidän siis kappaleen asenteesta ja pystybassottelusta mutta mitä puuttuu? Aina voi miettiä onko Love Blonde tyylillisesti kovin yhtenäinen Kim Wilden 80-luvun singlejulkaisujen joukossa mutta toisaalta alkupään albumitkin olivat tyyllisesti kirjavia. Ei Love Blonde suurin Kim Wilde suosikkini ole, ne löytyvät hänen elektronisemmista biiseistään 80-luvulta. Mutta olen silti iloinen että päädyin tämän arvostelun vuoksi kuuntelemana tätä biisiä puoli tuntia repeatilla sillä löysin samalla tämän kappaleen idean ja jujun. Musiikista lisää oppiminen ja sen ymmärtäminen ovat tärkeimpiä syitä tämän blogin pitämiseen sen lisäksi että haluan jakaa mielipiteeni ja tuoda kappaleita toisten löydettäviksi. Anna korviesi päättää onko "lemmemblondi" sinun juttusi ja muista että blondeillakin on älyä, sielua ja sisua.

Arvosana: 6,0/10