Aikakone - Odota

Artisti: Aikakone
Kappale: Odota (1995)
Albumi: Pophitit 1995-2003
Mieleenjäävin lause: "Odota, miksi karkuun juoksit niin varoen?"

Kun mietin vuotta 1995 ja aikakonetta niin mieleeni tulee ajanjakso jolloin tv:stä tulivat ohjelmat kuten HotHit ja Jyrki. Ohjelmissa vieraili kotimaisia ja joskus ulkomaisiakin artisteja ja playbackesitykset kuvattiin todella heiluvalla kameralla. Usein mukana oli myös tanssijoita ja lisättyjä nykysilmin kömpelöltä näyttäviä efektejä. Juontajat oli ylireippaita ja huumorin määrällä korvattiin laatua. Silti noita ohjelmia tuli nuorena ja pop-musiikinjanoisena tuijotettua sillä mistäpä muualta sitä olisi voinut nähdä musiikkivideoita ja esiintymisiä ilman MTV:tä. (Music Televisionia josta 90-luvulla vielä tuli musiikkiakin) Jos etukäteen oli luvassa joku suosikkiartisteistani vierailun tai musiikkivideon muodossa niin luonnollisesti piti laittaa videonauhuri nauhoittamaan.

En tiedä pystyykö Aikakone ikinä tekemään toista tulemista mutta ainakin 90-luvun jälkimmäinen puolisko oli heille hyvin menestyksekäs. Voi hyvin olla että ysärinostalgia pitää yhtyeen ainakin pinnalla ja esiintymisille löytynee riittävästi kysyntää. Odota ei ollut ensimmäinen Aikakoneen kappale jonka kuulin vaan muistan myös sitä edeltäneet singlet kuten Taas saan lentää ja Tähtikaaren taa. Mutta Odota oli Aikakoneen läpimurto ja sitä soitettiin esimerkiksi Radio Mafian Härdellissä taajaan. Nykyään kappaletta kuulee kohtalaisen usein YleX:n ysärinostalgiaohjelmassa Parasta ennen. Kyseessä onkin siis oman aikakautensa klassikko.

On aina hyvä idea tehdä lokalisoitu versio kansainvälisestä hittimusiikista ja juuri tähän saumaan iskivät Aikakone ja Movetron 90-luvulla. Ehkä kahta edellämainittua yhdistää se että varsinkin laulullisesti molemmat ovat hieman iskelmällisiä. Sekä Sanin että Päivi Lepistön äänet sopisivat myös iskelmään ja varsinkin Sanin hieman 60-lukumainen laulutyyli on mitä iskelmäisin. Ehkä juuri tämä piiloiskelmällisyys auttoi yhtyeitä suosioon, sillä ne projektit jotka pyrkivät kuulostamaan laulun suhteen ulkomaiden dancelaulajilta jäivät meillä vähemmälle suosiolle.

En tänäkään päivänä oikeastaan tiedä mitä "odota, miksi karkuun juoksit niin varoen" oikein tarkoittaa. Ehkä loppusointu on tuottanut kappaleen sanoittaneelle E. Ainesmaalle ja  Sanille ongelmia ja varoen sentään rimmaa palelen -sanan kanssa. Vaikkei pääosin hyvää fiilistä tuomaan ja tanssittavaksi tarkoitetun dancebiisin sanoitusta ehkä kannattaisikaan pohtia liian tarkkaan niin ainakin Odota on jäänyt mieleen juuri tuon varoen-palelen riimittelynsä ansiosta. Loppujen lopuksi kai kyse on siitä että jäähyväiset on tehty ilman suurta draamaa ja ilman tietoa että toinen ei aiokaan palata. Oikeastaan siis kyse ei ole juurikaan erilaisesta tilanteesta kuin esimerksi Ultra Bran Sinä lähdit pois kappaleessa.  

Odota luottaa eurodancelle hyvin tyypilliseen "nitojabiittiin" (nimitys on omani) ja tässä tapauksessa se toimii. En tiedä varmasti miksi Odota ei ole koskaan ollut suosikkini Aikakoneen hiteistä enkä muista että olisin nauhoittanut sitä aikanaan itselleni lukemattomille sekalaista musiikkia sisältäneille kaseteilleni. Ehkä oma rimani oli hieman korkeamalla mitä dancemusiikkiin tulee, olihan 1995 Ace of Base julkaissut mainion The Bridge -albuminsa ja kotoisempi dance ei ollut niin salonkikelpoista omissa korvissani. Mutta en pysty myöskään löytämään Odotasta mitä vikaa. Onhan kappale tarttuvahko ja sitä tuli muistaakseni tanssittua sujuvasti (ja jos kuulisin sen jossakin tätä nykyä voisin päästää jopa pienen innostuneen äännähdyksen). Eihän tällaista nuoruusajan hittiä voi tietenkään olla näkemättä ruusunpunaisten nostalgialasien läpi mutta ainakin tässä tapauksessa Odota on kestänyt varsin hyvin aikaa.

Arvosana: 6,0/10

Lambretta - Dream Police

Artisti: Lambretta
Kappale: Dream Police (1999)
Albumi: Breakfast
Mieleenjäävin lause: "Cause they're waiting for me, they're looking for me for every single night."

Jos joskus olenkin jälkikäteen ollut nolona kun en ole tiennyt jonkin biisin alkuperäisversiota niin tätä nykyä vain hymähdän kun niin käy. On vain turhaa pätemistä keulia jos tietää musiikista jotakin jotakin joku toinen ei. Varmasti joku Cheap Trick fani olisi kavahtanut vuosituhannen vaihteessa kun olisi käynyt ilmi etten tiennyt Lambrettan debyyttialbumilta löytyvän Dream Policen olevan coveri. Mutta toisaalta oliko se ihmekään, sillä alkuperäinen on julkaistu 1979 ja itse olin silloin vielä jossakin potta- ja vaippaiän välimaastossa. Tietenkin joku voisi sanoa että Dream Policen tietäminen kuuluu musiikilliseen yleissivistykseen mutta kun miettii paljonko pop-musiikkia on julkaistu edes 50-luvulta lähtien niin kenen koko elämä enää riittää kaikesta kaiken tietämiseen? Enkä ole varma olisiko Cheap Trick tullut minulle vastaan yhtä aikaisin ilman tuota Lambrettan coveria.

Ruotsalainen Lambretta muuttui kolme albumia kestäneen uransa aikana joka albumilla hieman raskaampaan suuntaan. Vuonna 1999 julkaistu debyytti Breakfast oli varsin kepeää poprokkia jonka raidan Blow My Fuses TikTak coveroi nimellä Lentoon. Coveri Cheap Trickin Dream Policesta istui tuolle albumille hyvin eikä minulla ollut mitään syytä epäillä sen olleen coveri koska en ollut alkuperäistä tuolloin ikinä kuullut. Kappaleen saama käsittely on se yleisin eli tehdään alkuperäistä kunnioitettaen mutta omalla tyylillä esittäen. Jo laulajan sukupuolen vaihtaminen tuo biisiin hieman erilaista sävyä mutta on sanottava että alkuperäisversio on hieman dynaamisempi.

Mutta koska tässä blogissa musiikki on tarkoitus arvostella ilman vertailuja muihin versioihin tai ilman ulkomusiikillisten seikkojen vaikutusta (niin paljon kuin se yleensä on popissa mahdollista) niin tämäkin tulee arvosteltua sillä perusteella kuinka hyvältä se kuulostaa yksinään. Kun alkuperäissävellys on hyvä niin coverikin on hankala pilata eikä niin käy nytkään.

Linda Sundblad kuulosti ensimmäisellä Lambrettan levyllä huomattavasti tyttömäisemmältä kuin myöhemmin mutta tässä tapauksessa kappaleen käsitellessä unia se istuu kokonaisuuteen. Muun bändin soitto on riittävän letkeää ja tiukkaa yhtä aikaa vaikka tuotantopuolella soundeja olisi voitu mehustaa enemmänkin. Lambrettan käsittelyssä Dream Police kuulostaa menevältä ja pidän kappaleesta tällaisenaankin vaikkei se olekaan niitä korvamatoja jotka nousevat tilaisuuden tulleen päänsisäisen disconi soittolistalle. Kelpo coveri joka ansaitsee mielestäni olemassaolonsa.

Arvosana: 6,5/10

Michael Jackson - Ben

Artisti: Michael Jackson
Kappale: Ben (1972)
Albumi: Essential
Mieleenjäävin lause: "They don't see you as I do, I wish they would try to."

Joskus tuntuu että harva lapsitähti saavuttaa menestyksekkään ja tasapainoisen uran aikuisena. Toki poikkeuksiakin on kuten esimerkiksi Ron Howard, Leonardo DiCaprio tai Claire Danes. Michael Jackson toki koki mitä menetyksekkäimmän uran aikuisenakin, suuremman kuin lapsena mutta ei ilman lapsuudesta jääneitä traumoja. Juuri siksi Jacksonin lapsuus- ja nuoruusiän tuotantoa on vaikea kuunnella ilman miettimistä mitä hänestä tuli myöhemmin. Joskus musiikkia olisi hyvä kuunnella irrotettuna kaikista ulkopuolisista yhteyksistä ja mielikuvista vaikka se olisikin vaikeaa.

Ei ole helppoa mieltää Michael Jacksonin ensimmäistä listaykkössoolohittiä Ben kauhuelokuvan lopputekstibiisiksi. Mutta näin asia on, samana vuonna kuin singlekin samanniminen kauhuelokuva kertoi nuoresta pojasta ja tämän Ben rotasta. Alunperin kappale oli sävelletty toiselle aikansa lapsitähdelle Donny Osmondille mutta tämä ei kiertuekiireiltään ehtinyt sitä levyttämään. Laulu lienee jäänyt elokuvaa tunnetummaksi ja sen on versioinut mm. Boyzone.

Kahden itsensä ulkopuoliseksi tuntevan ystävyydestä kertova laulu sopii kieltämättä Michael Jacksonin esitettäväksi. Tunsihan hän itsensä jo lapsena muusta maailmasta eristetyksi ankaran isän painostaessa tekemään uraa ja lapsena olemisen jäädessä liian vähiin. Joskus lasten esittämät herkät kappaleet osuvat maaliinsa ja joskus ne vaivaannuttavat mutta Benin tapauksessa jäädään plussan puolelle. Ehkei kappaleen sovitus ja toteutus ole kaikkein mielikuvituksellisin enkä pidä eritoten taustalaulusta mutta asiat on osattu pitää pieninä ja yksinkertaisina. Joka tapauksessa ystävyysbiisit ovat aina olleet mieluinen aihe minulle.

Ehkä Benissä on hyppysellinen liikaa sokerointia mutta tosiaalta voidaan miettiä olisiko vereslihaisempi tulkinta ollut puolestaan jo liian kurkkua kuristava. Kuitenkin 14-vuotiaan tulkinnaksi erinomainen suoritus ja osoitus lahjakkuudesta joka puhkesi kukkaan myöhemmin. Jos aikoinaan ajattelin ettei lapsuuden ja teini-iän Michaelin soolotuotanto istu hyvin yksiin myöhemmän kanssa niin olen tullut toisiin aatoksiin. Benkin osoittaa että kyseessä on looginen ja yhtenäinen kehityskaari artistina josta jäi ennenaikaisen poismenon vuoksi näkemättä mahdollinen kunniakas paluu parrasvaloihin.

Arvosana: 6,0/10

Bonus: Traileri elokuvasta Ben:

Simon and Garfunkel - For Emily, Whenever I May Find Her

Artisti: Simon and Garfunkel
Kappale: For Emily, Whenever I May Find Her (1966)
Albumi: Simon and Garfunkel's Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "I love you girl, oh, I love you."

Koska tämänkertainen kappale kertoo unesta tai uskosta unelmaan niin aloitan kertomalla viimeöisen uneni. Ystäväni palasi pari päivää sitten Italianmatkaltaan mikä varmaan vaikutti siihen että näin unta että olin itse Italiassa. Näen usein kontrollinmenetysunia ja tällä kertaa vuorossa oli yksi tyypillisimistä eli eksymisuni. Heti kun astuin unessa hotellistani ulos, kadotin hotellin ja olin eksyksissä. Italia oli unessani pelkästään roomalaisia antiikin rakennuksia ja jopa katakombeja. Epätavallista kyllä ehdin uneni lopussa löytää takaisin hotellilleni. Realismia sinänsä, olenhan suuntavaistoltani toiseksi huonoin tuntemani ihminen. Esimerkkinä voin kertoa kun kävin aikoinaan pääsykokeessa, matkaa linja-autopysäkiltä koululle oli n. puoli kilometriä ja minulta kesti puoli tuntia löytää perille.

Monet jotka ovat lukeneet tätä blogia enemmän ovat varmasti huomanneet että musiikkimakuni painottuu enemmän naisartisteihin tai naisten laulamaan musiikkin. Tämä ei silti tarkoita etten pitäisi miesten laulusta, ovathan esimerkiksi Gibbin veljesten harmoniat vertaansa vailla eikä tämänkertaisen biisin esittäjien tarvitse laulutaitojaan hävetä. Paul Simon ja Art Garfunkel loivat 60- ja 70-lukujen taitteen ympärillä paljon hienoa ja elämään jäänyt popmusiikkia.

Liveversiona vuoden 1972 kokoelmalle päätynyt For Emily, Whenever I May Find Her ei kuulu suurimpiin S&G suosikkeihini. Tämä Paul Simonin säveltämä ja Art Garfunkelin kuulaalla enkeliäänellä tulkitsema kappale ei silti jää ilman kehujen aiheita. Kokonaisuus toimii hyvin liveversiona, eikä Garfunkelin herkkä laulu tarvitsekaan taustalleen koskettimia ja akustista kitaraa enempää. S&G osasivat luoda hienoja äänimaailmoja tarvittaessa mutta oma taitonsa on tietää milloin pitää hommat simppelinä ja milloin ei.

Sanoitus on hieman arvoituksellinen ja pienellä sulalla maalaileva, tulkitsee sen sitten olevan uni tai haavekuvan sen oikean löytämisestä. Se mikä minut vieroittaa pitämästä tästä kappaleesta enemmän on sen "taiteellinen" pateettisuus ennen todella lyhyttä kliimaksia lopussa. Olisi hienoa jos lopun nostatus olisi ollut oma osansa. Vika on omassa maussani eikä kappaleessa, sillä tiedän kyllä taipumukseni haluta pop-musiikkini sokeroituna tai edes keinomakeutettuna. For Emily, Whenever I May Find Her ei siis ole oma suosikkipalani kakkua, mutta nautin sen sujuvasti silloin kun se eteeni tarjoillaan.      

Arvosana: 5,5/10

One More Time - Skuggan bakom dig

Artisti: One More Time
Kappale: Skuggan bakom dig (1996)
Albumi: Den vilda
Mieleenjäävin lause: "Jag är skuggan bakom dig.."

Joskus artisti julkaisee albumin ensin äidinkielellään ja myöhemmin englanniksi kansainvälisiä markkinoita ajatellen. En omista montakaan albumiparia joista minulla olisi molemmat kappaleet, mutta ruotsalaisen One More Timen albumeista omistan sekä ruotsinkielisen Den vildan että englanninkielisen Living in a Dreamin. Vaikka kappaleet ovatkin samoja ne saavat erilaisen luonteen pelkästään kieltä vaihtamalla. Tässä tapauksessa molempi parempi sillä suurta tasoeroa en löydä versioiden välillä mutta kuuntelukokemus on silti erilainen. Bonuslisäarvona olin koulussa aina huono ruotsissa ja en saanut motivoitua itseäni opiskelemaan muuten kuiten kuin perehtymällä omistamieni ruotsinkielisten albumeiden lyriikoihin. Kun pää on jumissa ja taidot loppu niin se popbiisista muistettu lause kyllä kelpasi ainekirjoituksen jatkoksi. Voidaankin sanoa että ruotsinkielinen popmusiikki varmisti valmistumiseni sekä lukiosta että ammattikorkeakoulusta. (Tusen tack.)

Skuggan bakom dig joka englanninkielisellä albumilla sai nimen You Will Never Be Alone on Den vilda albumin muistettavimpia lauluja heti nimikappaleen jälkeen. Den vilda on ollut aina korvissani talvea edustava levy eikä vain siksi että siellä on vuodenajasta kertovia kappaleitakin kuten Vintergatan. Myös Skuggan bakom dig soi kylmin ja talvisin sävelin. Siinä on myös rytmipuolella hieman lapin ja lappalaiset mieleen tuovia rytmejä. Kylmyys ei kuitenkaan tarkoita luontaantyöntävyyttä, vain kuvia jotka musiikki piirtää mieleeni. Hyvä musiikki aiheuttaa aina kuuntelijassa tavalla tai toisella jonkin reaktion ja mieleen maisemien maalailu on yksi näistä tavoista.

Jo kappaleen nimi joka tarkoittaa varjoa perässäsi antaa käsityksen mistä siinä lauletaan. Laulun päähahmolla on pakkomielle toisesta henkilöstä ja saa vain vaivoin hillittyä itsensä käyttäytymään normaalisti mielenkiinnon kohteensa nähdessään. Vaikka musiikki itsessään sykkii lievää uhkan ja ahdistuksen tunnetta ei sanoituksen perusteella voi kuitenkaan olettaa että kukaan olisi vaarassa. Stalkkerimme on liian arka toimiakseen mutta hänen täytyy seurata intohimonsa kohdetta ja päästä tämän lähelle ollen näkymätön varjo hänen perässään. Skuggan bakom dig on new age musiikkia joka ei tänä päivänä kuulosta liian tyypilliseltä genrensä edustajalta eikä näin ollen ole kärsinyt inflaatiota vuosien aikana. Voi jopa sanoa että kyseessä on biisi jonka aina silloin tällöin haluaa kuulla jomman kumman kielisenä versiona. En sentään halua olla varjo tämän laulun liepeillä mutta käydä kuiteknin kylässä aina silloin tällöin.    

Arvosana: 7,5/10

Sarah Connor - From Sarah with Love

Artisti: Sarah Connor
Kappale: From Sarah with Love (2001)
Albumi: Green Eyed Soul
Mieleenjäävin lause: "From Sarah with Love.."

Joskus yksi hittibiisi voi nostaa albuminkin korkealla vaikkei sieltä tahkottaisikaan muista singlehittejä. Näin kävi ainakin saksalaiselle Sarah Connorille (oikealta nimeltään tuolloin Sarah Lewe) vuonna 2002 kun hänen Green Eyed Soul albuminsa möi meillä platinaa pelkästään From Sarah with Love -biisin vetovoimalla. Olen maininnut tämän aiemminkin, mutta jos odotti hittisinglen perusteella Celine Dion tyylistä albumia niin pettyi. From Sarah with Love oli albumillaan poikkeus sillä muuten kappaleet olivat valtaosin urbaaneja R&B biisejä vierailevine räppäreineen kaikkineen. Kotimaassaan Saksassa Sarah Connor on nauttinut menestystä tähän päivään asti toisin kuin meillä.

Oman muistikuvani mukaan From Sarah with Love oli viimeisiä meillä hitiksi asti nousseita 90-lukumaisia voimaballadeita. Yhtä lailla kuin 90-luvulla luvulla suosittu eurodancekin hiipui vuosituhannen vaihduttua myös voimaballadit katosivat hittilistoilta. Trendin loppupäässä tuleminen ei tarkoita sitä että olisi huonoimmasta päästä ainakaan aina tai tässä tapauksessa. From Sarah with Love on tyylipuhdas lajinsa edustaja josta tykkää jos tykkää muistakin vastaavista ja päinvastoin. Hidas intro ja viimeisen kolmannaksen kohdilla tuleva nostatus löytyvät kuten kuuluukin. Eniten kappaleesta tulee minulle mieleen Toni Braxtonin Un-Break My Heart. Kappaleen sanoitus on oikeastaan varsin kelpo, idea rakkauskirjeesta vanhalle ystävälle vuosien jälkeen on toimiva eikä aivan se tyypillisin sydänsurutarina.

Tärkeää tällaisessa balladissa on se saako laulaja vuodatettua sydämensä uskottavasti ja tunteita herättävästi. Sarah Connorin laulusuoritus on mielestäni hyvin onnistunut vaikkei eivan lajinsa mestarien tasolle ylläkään. Se mikä pudottaa From Sarah with Loven huippupisteiltä on se että tämä kappale on tehty toisten kappaleiden muodossa monta kertaa aiemmin. Ehkei kyseessä ei sentään ole pastissi, muttei siitä kauaskaan jäädä. Annan aina lisäarvoa musiikille joka ankkuroituu johonkin vuoteen ja tuo mieleen muistoja. Ei tämä ehkä kaikkein ikimuistoisin kappale ole vuosilta 2001-2002 mutta muistoissa elävä kuitenkin. Tätä kuunnellessani huomaan kaipaavani tämäntyylisiä voimaballadeja tämänkin vuosikymmenen hittilistoille. Kaikki tekee musiikissa joskus paluun, sitä siis odotellessa.  
 
Arvosana: 6,5/10

Ace of Base - Cruel Summer

Artisti: Ace of Base
Kappale: Cruel Summer (1998)
Albumi: Cruel Summer
Mieleenjäävin lause: "Hot summer streets and pavements are burning I sit around."

Ace of Basen kolmas albumi tunnettiin Euroopassa nimellä Flowers ja Amerikan/Japanin markkinoilla nimellä Cruel Summer. Arista ei ollut tyytyväinen Flowersiin eikä olisi välttämättä edes halunnut julkaista albumia ennen kuin tiedot Flowersin mukavista myyntimääristä ylsivät rapakon toiselle puolelle. Arista teetätti useimmista raidoista uudet, amerikkalaisempaan makuun sopivat versiot ja vaihtoi nimen Cruel Summeriksi. Omistan molemmat julkaisut ja vaikka pidänkin Flowersista kokonaisuutena Cruel Summeria enemmän on jälkimmäiselläkin ansionsa. Mainio Everytime It Rains ei ehkä olisi ikinä nähnyt päivänvaloa ja toki muutama uudelleen tehdyistä versiota on olemassaolonsa ansainnut.

Cruel Summer on alunperin Bananaraman hitti vuodelta 1983 joka saavutti englannin listalla saman sijan kuin 15 vuotta myöhemmin julkaistu Ace of Basen coverikin ollen kahdeksas. Kyseessä on AoB:n toistaiseksi viimeinen Top10 hitti myös rapakon toisella puolella missä Cruel Summer oli parhaimmillaan kymmenentenä. Cruel Summer on hieman poikkeava kesäbiisi ollen sävyltään kaikkea muuta kuin auringosta nauttimista ja huoletonta kesäilyä. Kesälläkin voi tuntea olonsa yksinäiseksi ja mitättömäksi siinä missä talvellakin voi olla onnensa kukkuloilla. On ihmisiä joidenka mielestä kesällä ei voi olla liian lämmintä ja heitä joidenka mielestä liika on liikaa ja Cruel Summer on laulu jälkimmäisille. Eli siinä mielessä myös minulle.

Ace of Basen ajoitus osui kohdallani oikeaan, sillä päästyäni lukiosta ja koettaessani löytää opiskelupaikkaa Cruel Summer tuntui ajankohtaiselta. En muista oliko vuoden 1998 kesä lämmin, mutta ainakin se sijoittui vaiheeseen jossa koulu oli ohi ja tutut ihmiset kaikonneet kotipaikkakunnalta. Syksyllä tie vei toiselle paikkakunnalle mutta kesän 1998 soundtrackiksi muistoihin jäi Flowers/Cruel Summer eikä kappaleista vähiten Cruel Summer. En tiedä kuinka paljon kappaleen tuottaneet Cutfather & Joe ovat vaikuttaneet lopputulokseen, mutta kelpo biisi on kyseessä ja yksi onnistuneimmista covereista. Urbaanit rytmit ja kesäisen lämpöaallon hiostus kuuluvat yhtä lailla kuin alkuperäisessäkin. Ei coveri joka syrjäyttää alkuperäisen mutta sellainen joka ansaitsee olla olemassa. (Nostalgiabonuksilla tai ilman.)  
 
Arvosana: 7,0/10