Kappale: From Sarah with Love (2001)
Albumi: Green Eyed Soul
Mieleenjäävin lause: "From Sarah with Love.."
Joskus yksi hittibiisi voi nostaa albuminkin korkealla vaikkei sieltä tahkottaisikaan muista singlehittejä. Näin kävi ainakin saksalaiselle Sarah Connorille (oikealta nimeltään tuolloin Sarah Lewe) vuonna 2002 kun hänen Green Eyed Soul albuminsa möi meillä platinaa pelkästään From Sarah with Love -biisin vetovoimalla. Olen maininnut tämän aiemminkin, mutta jos odotti hittisinglen perusteella Celine Dion tyylistä albumia niin pettyi. From Sarah with Love oli albumillaan poikkeus sillä muuten kappaleet olivat valtaosin urbaaneja R&B biisejä vierailevine räppäreineen kaikkineen. Kotimaassaan Saksassa Sarah Connor on nauttinut menestystä tähän päivään asti toisin kuin meillä.
Oman muistikuvani mukaan From Sarah with Love oli viimeisiä meillä hitiksi asti nousseita 90-lukumaisia voimaballadeita. Yhtä lailla kuin 90-luvulla luvulla suosittu eurodancekin hiipui vuosituhannen vaihduttua myös voimaballadit katosivat hittilistoilta. Trendin loppupäässä tuleminen ei tarkoita sitä että olisi huonoimmasta päästä ainakaan aina tai tässä tapauksessa. From Sarah with Love on tyylipuhdas lajinsa edustaja josta tykkää jos tykkää muistakin vastaavista ja päinvastoin. Hidas intro ja viimeisen kolmannaksen kohdilla tuleva nostatus löytyvät kuten kuuluukin. Eniten kappaleesta tulee minulle mieleen Toni Braxtonin Un-Break My Heart. Kappaleen sanoitus on oikeastaan varsin kelpo, idea rakkauskirjeesta vanhalle ystävälle vuosien jälkeen on toimiva eikä aivan se tyypillisin sydänsurutarina.
Tärkeää tällaisessa balladissa on se saako laulaja vuodatettua sydämensä uskottavasti ja tunteita herättävästi. Sarah Connorin laulusuoritus on mielestäni hyvin onnistunut vaikkei eivan lajinsa mestarien tasolle ylläkään. Se mikä pudottaa From Sarah with Loven huippupisteiltä on se että tämä kappale on tehty toisten kappaleiden muodossa monta kertaa aiemmin. Ehkei kyseessä ei sentään ole pastissi, muttei siitä kauaskaan jäädä. Annan aina lisäarvoa musiikille joka ankkuroituu johonkin vuoteen ja tuo mieleen muistoja. Ei tämä ehkä kaikkein ikimuistoisin kappale ole vuosilta 2001-2002 mutta muistoissa elävä kuitenkin. Tätä kuunnellessani huomaan kaipaavani tämäntyylisiä voimaballadeja tämänkin vuosikymmenen hittilistoille. Kaikki tekee musiikissa joskus paluun, sitä siis odotellessa.
Arvosana: 6,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti