Carole King - So Far Away

Artisti: Carole King
Kappale: So Far Away (1971)
Albumi: Tapestry
Mieleenjäävin lause: "Traveling around sure gets me down and lonely."

Monen vuoden jälkeen blogissani on ollut katkeamaton putki musiikkia lähes kaikilta pop-musiikin vuosilta mutta putki on tähän asti katkennut vuoden 1971 biisin puuttumiseen. Tänään tuokin puute tulee korjatuksi kiitos random playn poimittua Carole Kingin klassikkoalbumi Tapestrylta kakkossinglen A-puolen So Far Away. Uusin puuttuva vuosi on tämän jälkeen 1963 jos kuluvaa vuotta ei lasketa. Kyllä sekin vuosi sieltä vielä saapuu sillä pystyn helposti keksimään monta biisiä ja albumia tuolta vuodelta jotka levyhyllystäni löytyvät.

Carole King muuttui lauluntekijästä laulajaksi vasta tehtyään hittejä muille vuosikymmenen. Pelkkänä lauluntekijänäkin Carole King on hittien määrissä mitattuna kaikista naispuolisista menestynein. 15 miljoonaa myynyt Tapesty sisälsi Kingin omia tulkintoja monista hänen toisille tekemistään hiteistä mutta myös uusiä sävellyksiä. Yksi noista uusista oli So Far Away. Arvostan itsekin Tapestry albumin korkealle vaikka levyn heikkous on ajoittain huono äänenlaatu. Joissakin kappaleissa on selvää kohinaa tai lattean tukkoinen äänimaailma. Kuuntelin vertailun vuoksi remasteroitua versiota Spotifysta ja totesin että tässä tapauksessa nykyaikainen siloittelu on tehnyt hyvää. Päinvastaisiakin esimerkkejä historiasta löytyy joissa alkuperäisten albumien dynamiikka on kadotettu.

Olen usein sanonut inhoavani ns. kutusaksofonia pop-musiikissa enkä voi sanoa olevani huilunkaan ystävä jonka inho saattaa kummuta ala-asteen musiikkituntien nokkahuilumuistoista. Mutta So Far Awayssa huilu tulee lopussa juuri sopivasti tuomaan vaihtelua muuten melko tasaisena pidettyyn äänimaailmaan. Muutenhan kappaleen tähdet ovat Carole Kingin ääni ja piano. King ei ehkä ole briljaileva virtuoosi ääneltään mutta aitous ja vilpittömyys tulkinnassa tavoittaa ehkä juuri siksi kuulijan. Etäisyys tekee ihmissuhteessa kipeää ja liian puhdas tulkitsija vaikuttaisi liian luodinkestävältä tuomaan esille epävarmuutta ja kaipuuta. Sanoitus ei paljasta kaikkea mutta helposti saa vaikutelma että etäisyys voisi olla sekä maantieteellistä että henkistä.

So Far Away on laatupoppia. Se herättää tunteita mutta ei pääse aivan ytimeen mikä erottaa sen Kingin aivan parhaista tuotoksista. Jos pidät tästä niin pitänet myös Tapestry albumista. Ja ainahan klassikkoalbumeihin kannattaa tutustua ihan yleissivistyksen vuoksi. En voi väittää että itsekään pitäisin kaikista parhaat albumit Top100 tyyppisten listojen levyistä mutta ymmärrän silti yleensä syyt niiden menestykseen. So Far Away on hieno biisi hienolta albumilta mutta melankolialle allerginen ei kuulija saa olla. Minulle sadepäivän ropina huopakatolla on kaunis ääni kuin myös So Far Awayn kaukokaipuu onnellisuuden lähteelle.

Arvosana: 7,0/10

ABBA - Two for the Price of One

Artisti: ABBA
Kappale: Two for the Price of One (1981)
Albumi: Visitors
Mieleenjäävin lause: "If you dream of the girl for you then call us and get two for the price of one."

Abban Visitors on ollut vakiovastaukseni kysymykseen lempialbumistani ainakin viimeiset 15 vuotta. Kovimmat kilpailijat tulevat samasta bändistä sillä ovathan Abba, Arrival, The Album ja Voulez-Vous popalbumeiden kermaa. Super Trouper on mielestäni laadullisesti pykälän alempana edellisiä ja Ring Ringillä ja Waterloolla yhtye haki vielä tyyliään. Onko Visitors sitten kokoelma täydellisiä kympin biisejä? Ei. Mutta se on kokonaisuus joka resonoi parhaiten oman sieluni taajuudella. Albumi on alakuloinen muttei toivoton ja tehty samalla suurella popkynällä millä muutkin Abban parhaat levykokonaisuudet. Albumi on varhaisia täysdigitaalisia levystudiotuotoksia mutta lopputuloksen kuulostettua vieraalta päätettiin se kopioida analogiselle nauhalle ja takaisin lämpimämmän analogisoundin saavuttamiseksi.

Huumori on haastava laji vaikka kyseessä olisi Abba. Toki yhtye osasi tehdä iloisia ja harmittoman höpsöjä duuriralleja varsinkin ensimmäisille levyilleen. King Kong Song tai Dum Dum Diddle eivät ehkä voittaisi palkintoja mutta saavat ainakin minut hyvälle tuulelle. Mutta Visitors albumin kevennysraita Two for the Price of One ei kuulosta edeltämainituilta. Tässä vaiheessa uraa bändin sisäiset seurustelusuhteet olivat ajaneet karille ja edes kevennykseksi tarkoitettu hupilaulu ei voinut olla kertomatta epäonnistuneesta ihmisuhdekokeilusta. Björnin hieman yksiulotteinen ääni ei joudu kohtaamaan ylitsepääsemättömiä tulkintahaasteita varsinkaan kun Abban todellinen äänikaksikko tarjoaa hänelle hemaisevaa taustatukea.

Two for the Price of Onen taustoja ei ole tehty kilpailemaan huomiosta vaan selvästi on haluttu saada kuuntelija keskittymään sanoihin. Uskon että loppusointuallergikot käyttävät tätä kappaletta varoittavana esimerkkinä mutta minä jonka äiti on etunimeltään Sointu nyökkäilen tyytyväisenä jokaisen life-wife luck-struck riimittelyn kuultuani. En paljasta kappaleen loppuvitsiä jotta jokainen sen ennen kuulematon saa kuulla sen itse. Tuo vitsikin on tietysti loppusoinnutettu.

Tarinan loputtua kokonaisuus päätetävään hieman Beatlesin mieleen tuovaan sirkusmaiseen loppusoitantaan. Tämä lienee Bennyn idea sillä hän on käyttänyt samankaltaista sirkusmusiikkia mm. BAO -yhtyeensä kappaleessa Cirkus finemang. Two for the Price of One ei pääsisi kymmen parasta huumoribiisiä listalleni mutta mikään aidosti hauska biisi ei olisi sopinut Visitors albumin kokonaisuuteen. Mainos vastaa harvoin todellisuutta ja kaatuneet haaveet olivat albumin kantava teema. Sopii täydellisesti kokonaisuuteen ja toimii kelvosti erikseenkin. Mutta jos tämä on jokun Abba-fanin mielestä bändin paras biisi niin ilmeeni olisi tässä.

Arvosana: 6,5/10

Celine Dion - Skies of L.A.

Artisti: Celine Dion
Kappale: Skies of L.A. (2007)
Albumi: Taking Chances
Mieleenjäävin lause: "Everyone has a finger but they can't point me to the light."

Inhoan matkustamista. Ulkomaille matkustaminen olisi minulle kuin rangaistus ja kotimaassakin matkustan vain silloin kun täytyy. Ajatus loman viettämisestä jossakin lomanviettopaikassa ei täyttäisi minun kohdallani tarkoitusta sillä rentoutumisen sijasta stressaantuisin. Olen utelias tietämään asioita historiasta, tieteestä, musiikista ja elokuvista. En silti haluaisi mennä Egyptiin katsomaan pyramideja vaan saan kaiken tarvitsemani lukemalla tai katsomalla liikkuvaa kuvaa. Matkustakoon ja nähköön maailmaa he joilla kaukokaipuu on. Annettakoon myös meidän jotka haluavat elää pienesti tässä maailmassa mutta suuresti mielessään tehdä niin.

Celine Dionin kymmenes englanninkielinen albumi Taking Chances loppuu rikkoontuneen rakkauden kipuilusta kertovaan Skies of L.A:hin. Kappaleen takana on useamman listaykkösen rapakon takana tehtaillut kolmikko Tricky Stewart, The-Dream ja Kuk Harrell. Dionin nolkytluku ei nähnyt yhtä laadukkaita albumeita kuin 90-luku vaikka edellämainituillakin on hetkensä. Skies of L.A. on laadukkaasti tuotettu ja hyvin esitetty. Koskettimet sykkivät kauniisti tuoden mieleen jonkun toisen laulun jota en saa päähäni. (Saa vinkata jos joku muu saa saman mielleyhtymän nimen kanssa.)

Mutta.. ..minä haluan Celine Dionilta enemmän sydänverta ja paatosta. Jaksan edelleen ilmarummuttaa All By Myselfin kohokohdassa jossa patoumat purkava huuto ja rummut ampuvat tunneskaalan yhteentoista. (Minulla ja Bridget Jonesilla on siis jotakin yhteistä.) Skies of L.A. ei sisällä kliimaksia, sillä siihen ei yksi jeah -huuto riitä. Kaikki musiikki ei tietenkaan ole klassista voimaballadia, ymmärrän sen. Skies of L.A. on tarkoitettu hieman ylipitkän albumin tyylillä pois feidaavaadaksi täyteraidaksi joten asiayhteydestään irrotettuna se ei toimi. Dynamiikan puute ja yllätyksettömyys painavat vaakakupissa paljon mutta tyylikäs tuotanto ja pienet nätit ideat pitävät kokonaisuuden keskinkertaisena. En halua matkustaa taivastelemaan Los Angelesiin enkä myöskään luultavasti ikinä tarkoituksella tule poimimaan Skies of L.A:ta erikseen kuunneltavaksi.

Arvosana: 5,0/10

ABBA - Does Your Mother Know

Artisti: ABBA
Kappale: Does Your Mother Know (1979)
Albumi: Voulez-Vous
Mieleenjäävin lause: "So you're blue but I can't take a chance on a chick like you."

Tein 90-luvulla pelinteko-ohjelmalla jonka nimen olen jo unohtanut pystyscrollaavan ammuskelupelin jonka musiikiksi laitoin midiversion Abban Does Your Mother Knowista. Ehkä on vain hyvästä etteivät tuon pelin tiedostot ole enää tallessa sillä tekele oli kömpelö ja vastaan tuli vihollisena mm. luokkakuvasta skannattuja luokkakavereiden kasvoja. Ja kenen mielestä Does Your Mother Know sopii shoot-em-upin taustamusiikiksi? Joskus sitä tekee eniten vääryyttä sille musiikille josta eniten pitää.

Abban discoalbumilta Voulez-Vous löytyy monta kaikkien aikojen suosikkibiisiäni (Angeleyes, Chiquitita ja If it Wasn't For the Nights) mutta Does Your Mother Know ei kuulu suurimpiin Abbasuosikkieni joukkoon. Kun puhutaan Abbasta niin rima on todella korkealla joten jos Does Your Mother Know olisi vaikkapa jonkun saksalaisen yhden hitin discoihmeen biisi niin saattaisin ajatella että tämän takia ko. bändi ansaitsi olemassaolonsa. Abban biisinä Does Your Mother Know on kuin vieraan tekemä versio omasta lempiruoasta josta puuttuu se tärkein mauste ja sisustakin on jäänyt hitusen raa'aksi.

Rock-discohybridin aiheena on nuoremman, ehkä jopa alaikäisen lähentely-yritykset jotka vanhempi herrasmies tahdikkaasti torjuu. Kyseessä onkin poikkeuksellinen Abba-single jossa Björn saa päälauluvastuun Agnethan ja Fridan tyytyessä komppaamaan taustalla. Does Your Mother Know on kepeä ja hauska ja varmasti innostuisin jos kuulisin sen tanssilattialla ollessa tai vaikkapa jonkun Abba-coverbändin keikalla. Kappaleen parasta antia ovat pieni rytmikäs nostatus ennen kertosäettä sekä Björniltä shown varastavat taustalaulut.

Kolme kuukautta bassokitaran omistaneena DYMK olisi varmasti hauska opeteltava mutta sama pätisi lähes kaikkiin discobiiseihin. Onhan 70-luvun disco yksi ensimmäisiä musiikillisia genrerakkauksiani. Eikä ensirakkautta unohda koskaan. Mutta tätäkin vertauskuvaa miettiessä DYMK on kuin sen luokan kauneimman tytön ei aivan niin söpö paras kaveri. Miellyttävä ja mukava mutta ei se mitä eniten haluaisit.  

Arvosana: 6,0/10

Meja - Life is a River

Artisti: Meja
Kappale: Life is a River (2004)
Albumi: Mellow
Mieleenjäävin lause: "Live for a moment just let go and trust in the feeling."

Sokeana levyn ostaminen on nykyään harvinaista sillä niiden etukäteen kuunteleminen on helppoa. Mutta vielä vähän yli 10 vuotta sitten vuonna 2004 tilasin ruotsalaisen Mejan Mellow albumin kuulematta siitä etukäteen biisiäkään. Pidin niin paljon edeltäneestä Realitales albumista että seuraajan hankkiminen tuntui riskittömältä. Mutta riski on silti aina olemassa, varsinkin kun albumien väli venyy neljään vuoteen. Se mitä sain ei ollutkaan edeltäjän kaltaista ruotsipoppia vaan artistin eronjälkeinen terapia-albumi joka soljui enimmäkseen bossa novan tahtiin. Kuuntelin kyllä albumia siinä toivossa että se aukeaisi mutta aukeaminen on tapahtunut hyvin hitaasti vuosien varrella.

Näin tammikuun pakkasten keskellä annos lattarikeinuntaa käy auringon korvikkeesta. Life is a River on Mellow albumin helpoiten lähestyttävimpiä tuotoksia yhdessä Carole King cover It's Too Laten kanssa. Life is a Riverin sanoitus ammentaa osittain samasta lähteestä kuin Mejan suurin hitti All About the Money. Mutta nyt sävy on kepeämpi ja leppoisampi kun maailmantuskan tilalle on tullut viisautta. Siinä missä All About the Moneyn päähenkilö oli stressaantunut länsimaisen elämän kiireisiin osaa Life is a Riverin kertoja hidastaa. Vedet virtaavat, vuodenajat vaihtuvat ja aika menee eteenpäin. Voit räpiköidä vastaan tai mennä lastuna laineilla, valinta on sinun. Jossakin vaiheessa matkasi joella päättyy silti elämän mereen.

Kahden kielen käyttäminen on riski siinä missä kahden eri musiikkityylinkin. Life is a Riverin tapauksessa espanjan kielellä lauletut lauseet tuntuvat loksahtavan paikoilleen kiitos musiikkityylin. Ehkä tämä genre ei ole omimpiani mutta tässä tapauksessa on kunniaksi että se edustaa minulle parasta laatuaan. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä. Olen 11 vuotta vanhempi kuin kuullessani tämän ensi kertaa ja ymmärrän paremmin rauhoittavien "terapiabiisien" tarpeen. Nyt voisin jopa poimia tämän varta vasten soimaan silloin kun mieli tarvitsee hellää piristystä. Antaa sen virrata.

Arvosana: 6,5/10

Kemopetrol - Planet

Artisti: Kemopetrol
Kappale: Planet (2006)
Albumi: Teleport
Mieleenjäävin lause: "And I could teleport myself to you, if your planet planet is big enough for two."

En tiedä mikä on se polttoaine joka artisteilta tai yhtyeiltä ennemmin tai myöhemmin loppuu puhuttaessa kaupallisesta menestyksestä. On selvää että toiset ovat varustettuja suuremmalla bensatankilla kuin toiset ja joidenkin kohdalla ei ikinä päästä edes liikkeelle. Kemopetrol sai hyvän alun uralleen kahdella ensimmäisellä albumillaan jonka jälkeen menestys lähti selvään laskuun. Asiaa ei auttanut Laura Närhen nousu suosituksi sooloartistiksi joka söi suuren yleisön mielenkiintoa vaikeammin lähestyttävää Kemopetrolia kohtaan. Onhan toki myös omasta henkilökohtaisesta mielestäni niin ettei Kemopetrol onnistunut kahden ensimmäisen levyn jälkeen tekemään yhtä tarttuvia singlejä kuin vaikkapa Child is My Name tai Saw it on TV. Toki myöhemmätkin albumit ovat olleet tasalaatuisia mutta menestyksen kannalta voimasoittoon pääsevien sinkkujen merkitystä ei voi vähätellä.

Hankin Kemopetrolin neljännen Teleport albumin vasta vuosia sen ilmestymisen jälkeen paljolti siksi etteivät albumilta lohkaistut singet tehneet aikoinaan juurikaan vaikutusta. Näin myöhemmin kuunneltuna ensisinglenä julkaistu Planet ei ole toivoton tapaus vaikka siitä puuttuukin sellainen maaginen taikapöly jota tällainen avaruusbiisi tarvitsisi. Alkuintro lupaa paljon enemmän mitä loppujen lopuksi tarjotaan sillä se antaa lupauksen jota tasaista potkua loppuun asti puksuttava biisi ei lunasta. Ehkä Kemopetrolin biisien tunneskaala alkoi neljännellä albumilla käymään jo liian kapeaksi. Etäinen tyylikkyys joka maustetaan joko kevyellä ilolla, surulla tai kyynisellä narttumaisuudella olisi tarvinnut jo toisen albumin jälkeen uusia variaatioita.

Mutta on Planetilla ansionsakin. Kertosäe aukeaa kauniisti kun se tuodaan sisään sopivasti alustettuna. Se myös kuulostaa suurelta mikä ei ole ikinä huono asia. Laura Närhen ääni on erinomainen joskin hieman yksipuolinen työkalu tulkinnaltaan. Hänen tulkinnassaan on positiivisimmillaankin aina taustalla pieni surumielisyyden häivähdys samoin kuin esimerkiksi Karen Carpenterilla. Planet on elektronisuudessaan liian kliininen ja pieni soundeilla leikkiminen tai rouhea kitarasoolo olisi voinut piristää kokonaisuutta. Tai sitten vain olen avaruusbiiseissä avaruusdiscon ystävä eikä Planetin kasarihtavampi soundimaailma ole niin makuuni. Kelpaa muttei innosta.

Arvosana: 5,0/10

Nanne - Martyr

Artisti: Nanne
Kappale: Martyr (1998)
Albumi: Cirkus homo sapiens
Mieleenjäävin lause: "Ständig martyr, jajamensam."

Aika on taas palata takaisin ruotuun vuoden 2015 ensimmäisen sattuman saneleman myötä. Ei ole erikoista kun minun levyhyllystäni on kyse että artisti löytyy länsinaapuristamme ja niin kävi tälläkin kertaa. Nanne Grönvall on persoonallinen räpätäti jonka energiataso on esiintyessä useammin lähellä sataa. Tosin hän on kanavoinut omaa pirskahtelevaa persoonaansa vasta siirryttyään soolouralle 1998. Tätä ennen hän oli kuulunut Sound of Music ja One More Time yhtyeisiin joista jälkimmäisen voivat Euroviisujen ystävät muistaa vuoden 1996 kisasta.

Ruotsinkielentaitoni ei aivan riitä avaamaan täyttä merkitystä Nannen debyyttilevy Cirkus homo sapiensilta löytyvän Martyr kappaleen takana. Pääidea lienee kuitenkin marttyyriksi heittäytyvä nainen joka ei ole elämäänsä tyytyväinen. Oli merkitys tarkalleen ottaen mikä hyvänsä Nanne ei käsittele aihetta vakavuudella. Sen ymmärtäisi vaikka ei osaisi sanaakaan ruotsia pelkästään kappaleen kuulemalla. Tekisi mieli käyttää paremman suomenkielisen termin puutteessa englanninkielistä ilmaisua "hot mess" sillä se kuvaa parhaiten musiikillista kokonaisuutta. Se mitä tarttuvuudessa puuttuu korvataankin persoonallisuudella ja yllättävillä naamaa kohti heitetettävillä keltaisilla lumipalloilla. Martyr on varmasti mielipiteitä jakava tuotos ja omassa tapauksessani peukalo kääntyy varovaisesti ylös.  

Sanoitus on sen verran ruotsinkielellä leikittelevää että olen onnellinen etten saanut ikinä mitään tällaista kuulun ymmärtämisen kokeessa. Nanne muistaa omia länsinaapureitaan eli norjalaisia pienellä piikillä biisin viimeisessä lauseessa. Huumoribiisien jos minkä tulee tietää suosimani sääntö siitä että hyvä kappale tietää mittansa ja tässä tapauksessa mittaa on ehkä puolisen minuuttia liikaa. Tai sitten vauhtia olisi saanut olla enemmän, onhan Nanne parhaimmillaan Håll om mig -tyylisissä ilotulitusbiiseissä. Mutta persoonansa voimalla Nanne pitää Martyrin plussan puolella vaikka kyseessä ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa olevansa albuminsa avainraita. Tässä on kuitenkin hyvä tasonmittari vuoden avaukseen. Toivottavasti loppuvuoden random playn poiminnat menevät useammin tästä yli kuin ali.

Arvosana: 5,5/10