Josefin Nilsson - High Hopes And Heartaches

Artisti: Josefin Nilsson

Kappale: High Hopes And Heartaches (1993)

Albumi: Shapes

Mieleenjäävin lause: "Ooh baby I try too much, no trust in a magic touch."

Täytynee mainita heti alkuun että tämä on blogin syyskaudella jo kolmas peräkkäinen kappale jonka takana on kaksikko Benny Andersson ja Björn Ulvaeus. Samalla kappale on tämän blogin historian jo kolmas poiminta Josefin Nilssonin suhteellisen pienelle huomiolle jääneeltä Shapes -albumilta. Tuo pääosin melankolissävytteinen levy jota olen käsitellyt aiemminkin on yksi henkilökohtaisia suokkialbumeitani jonka vahvuus on niin kokonaisuudessa kuin yksittäisissä kappaleissakin.

Milloin ihminen on kiinnostunut oikeasti jostakin? -Silloin kun hän välittää. Urheilu on tylsää seurattavaa jos ei välitä lopputuloksesta tai urheilijoista. Milloin ihminen rakastaa oikeasti? Silloin kun hän todella välittää toisesta ja toisella on suuri merkitys omalle elämälle ja jopa henkiselle hyvinvoinnille. Mikä saakaan ihmisen pelkäämään enemmän kuin se tilanne että itse välittäisi toisesta oikein kovasti mutta ei saakaan välittämiselleen vastakaikua? Tämän ylipitkän alustuksen jälkeen onkin helppo arvata mistä High Hopes And Heartaches kertoo.

Josefin Nilsson on hyvä laulaja oikeissa käsissä mutta Shapes levyn ulkopuolella en ole löytänyt hänen soolouraltaan mitään muuta mielenkiintoista. High Hopes And Heartaches tuo laulajan vahvuudet hyvin esiin ja pitää piilossa heikkoudet. Kappaleen rauhallista introa seuraa huomattavasti nopeatempoisempi jatko ja taustalla sykkivä bassokuvio on kovasti mieleeni. Hetkittäin Josefin yrittää ehkä hieman liikaakin saada energiaa tulkintaansa, mutta nämä yliladatut kohdat jäävät onneksi lyhyiksi. (Alla olevassa videoversiossa juuri näitä huutokohtia on ikävä kyllä lisätty.) High Hopes And Heartaches on hyvä kappale johon on saatu mukava sekoitus tunnetiloja, se ei ole pelkästään surullinen, iloinen, toiveikas tai toivoton vaan kaikkia niitä.   

Arvosana: 7,5/10

Elaine Paige - Heaven Help My Heart

Artisti: Elaine Paige

Kappale: Heaven Help My Heart (1984)

Albumi: Chess Pieces

Mieleenjäävin lause: "What if he saw my whole existence turning around a word, a smile, a touch."

Ei ole mikään ihme että usein tässä blogissa arvosteltavaksi päätyy musiikkia joka liittyy Abbaan tai sen jäseniin. Lempibändistään tulee ajan kanssa käytyä läpi kaikki tekemiset, soolourat, sivuprojektit, vierailut ja kaikki mikä liittyy musiikkiin. Tämänkertainen Sattuman Sanelema on Chess -musikaalista ja kappaleen takana kuten koko musikaalinkin takana ovat kolmikko Tim Rice, Benny Andersson ja Björn Ulvaeus. Itse kappaleessakin on tavallista enemmän Abba -yhteyksiä sillä ennen musiikaaliin päätymistään kappale oli demomuodossa Agnetha Fältskogin laulamana nimellä Every Good Man.

Benny ja Björn ovat valinneet aina erinomaiset laulajat kappaleitaan esittämään eikä Heaven Help My Heartin esittävä Elaine Paige ole poikkeus. Biisi itsessään ei mielestäni ole Chess musikaalin aivan parasta antia, se ei ole yhtä iskevä kuin One Night In Bangkok tai yhtä koskettava kuin Pity The Child. Mutta se ei tarkoita että kappale olisi huono, ei missään tapauksessa. Sanoitus joka käsittelee suhteen arkipäiväistymistä ja siihen liittyviä pelkoja on hyvin tehty. Heaven Help My Heart ei yritä liikaa, siitä on jätetty pois kaikenlaiset laskelmoivat nostatukset joita on usein liikaa musikaaleissa. Pienikin muutos tuntuu suurelta kun kokonaisuus pidetään pienieleisenä.

Otetaan piano, kaunista ja tunteikasta naislaulua, hieman syntikkamattoa ja sokeroidaan se kevyesti unohtamatta paria pisaraa sitruunaa. Näistä aineksista on Heaven Help My Heart tehty. Ainekset ovat hyvät ja niistä on kokattu kasaan hyvä arkikeitos muttei juhlaruokaa. 

Arvosana: 6,5/10

Gemini - Mio min Mio

Artisti: Gemini
Kappale: Mio min Mio (1987)

Albumi: Det bästa med Karin och Anders Glenmark

Mieleenjäävin lause: "Mio min Mio."

Lapsena olin varsinainen lukutoukka ja kannoinkin kirjastosta usein repullisen kirjoja luettavaksi. Kaikesta lukemastani en enää muista edes puoliakaan, mutta Astrid Lindgrenin kirjat voisin kuvitella lukevani mielelläni tänäkin päivänä. Mio, poikani Mio oli yksi noista klassikkokirjoista josta tehtiin elokuvaversio vuonna 1987. Joskus aiemmat ja myöhemmät suosikit nivoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen ja edellämainitun elokuvan soundtrackille teki kappaleen ruotsalainen sisarusduo Gemini jonka taustalla vaikuttivat Abbasta tutut Benny Andersson ja Björn Ulvaeus. Mio min Mio levytettiin myös englanniksi nimellä Mio My Mio, mutta tällä kertaa käsittelyyn pääsee ruotsinkielinen versio joka oli kohtalainen hitti länsinaapurissamme.

Mio min Mio kuulostaa kauniille ja satumaiselle heti ensitahdeista alkaen ja kirjan lukenut tai elokuvan katsonut varmasti saakin päähänsä heti visuaalisia mielikuvia niistä. Klassisen laulajakoulutuksen saanut Karin Glenmark on kappaleessa päälauluvastuussa veljensä Andersin kuuluaessa vain vaivoin taustalta. Kappale kuvastaa hyvin kirjan ja elokuvan hieman surumielisen kaunista tunnelmaa. Mielenkiintoisesti Karin laulaa Mion suulla mutta tämä ei häiritse missään vaiheessa.

Olen aina ihaillut Bennyn ja Björnin hienoa kykyä rakentaa kappaleita joissa kaikki osat ovat juuri oikeilla paikoillaan. Mio min Mion tausta on varsin pelkistetty ja pääpaino on laululla mutta mieleen jää myös kappaleen panhuilua muistuttava elektroninen huilusoundi. Jonkun toisen biisin kohdalla tuo soundi jättäisi kylmäksi mutta ei tässä tapauksessa. Pidän myös hienosta kepeästi sykkivästä bassosta joka kuljettaa biisiä eteenpäin niin kuin tuuli kuljettaa höyhentä. Mio min Mio on Geminiä paremmasta päästä ja hieno neliminuuttinen fantasiamatka sadun maailmaan.

Arvosana: 8,0/10

Ace of Base - Whispers In Blindness

Artisti: Ace of Base

Kappale: Whispers In Blindness (1995)

Albumi: The Bridge

Mieleenjäävin lause: "Swedish summer nights are hot."

Sattuman sanelemat palaa kesätauolta "rakkaan" länsinaapurimme tuottamalla hempeilybiisllä mikä ei minun tapauksessani ole paha asia. Ace of Base oli minulle se bändi joka teininä teki minusta musiikin kuuntelijan ja avasi oven kaikelle sille muulle musiikille mitä tässäkin blogissa pääsen kappale kerrallaan esittelemään. Vuoden 1993 debyyttialbumi Happy Nation on minulle hyvin merkityksellinen ja vuonna 1995 ilmestynyt seuraaja The Bridge on varmaankin se albumi jonka olen kuunnellut useimman kerran läpi elämäni aikana. (Tai sitten Abban The Visitors.)

The Bridge on siitä harvinaislaatuinen dancepopalbumi että sen sävellys- ja sanoitustyöhön ovat osallistuneet kaikki bändin jäsenet. Useinhan dancelevyt ovat joko jonkun tuottajan projekteja tai sitten sävellystyö on yhden tai kahden jäsenen heiniä. Whispers In Blindness on yhtyeen ehkä mieleenjäävimmän jäsenen eli Linn Berggrenin (se vaaleampi) säveltämä ja sanoittama. Ace of Base on julkaissut harvoin sloveita singleinä vaikka mielestäni heidän levyiltään olisi löytynyt monia hyviä julkaisuehdokkaita Don't Turn Aroundin ja vain radiopromona rapakon takana julkaistun Everytime It Rainsin lisäksi.

Ace of Basen hyvin puhtoisessa ja siistissä julkaisuhistoriassa Whispers In Blindness kuuluu siihen sensuelleimpaan ja intiimeimpään päähän. Ei sillä että tämäkään teksti saisi edes 12-vuotiasta teinityttöä punastumaan mutta kaikkihan on aina suhteellista. Kappaleessa on mukavia itämaisia mausteita muuten hieman tasaisehkon konepoljennon keskellä ja Linnin persoonallinen ääni saa ansaitsemansa tilan. Kappaleen sanoitus noudattaa samaa klassista teemaa kuin esimerkiksi Will You Still Love Me Tomorrow. Tyttö  olisi valmis antamaan kaikkensa pojan kanssa kunhan poika vain pystyisi vakuuttamaan hänet siitä että kyse on muustakin kuin yhden kerran jutusta.

Whispers In Blindess on esimerkki kappaleesta jollaisen olen kuvaillut tässä blogissa monta kertaa aiemminkin. The Bridge on hyvä albumikokonaisuus jonka osana Whispers In Blindness toimii huomattavasti paremmin kuin näin irralleen nostettuna. Erinomaisen albumin heikoimmasta päästä oleva kappale on useimmiten parempi kuin keskivertoalbumin parhaimmisto. Whispers In Blindess kaipaisi jonkin koukun jotta se nousisi sen tietyn maagisen rajan yli kappaleeksi jonka haluaisi erikseen kuunnella. Mukava biisi mutta ei yhtä kuuma kuin ruotsalaiset kesäyöt.

Arvosana: 6,0/10

B.T. Express - Do It

Artisti: B.T. Express

Kappale: Do It (1974)

Albumi: 20th Century Hits for a New Millennium: 1970-1974

Mieleenjäävin lause: "Whatever it is."

Lähes siitä hetkestä alkaen kun aloin harrastamaan musiikin kuuntelua olen pitänyt 70-luvun discosta ja saman ajan discohtavista funk- soul- ja rockhiteistä. Kaikilla meillä on omanlaisemme mieltymys erilaisiin rytmeihin ja discon letkeä keinunta on minulle sitä korvakarkkia jonka kuuntelu harvoin silittää musiikillisesti vastakarvaan.

B.T. Expressin joka alkuperäiseltä nimeltään oli Brooklyn Trucking Express sai uransa suurimman hitin vuonna 1974 kappaleella Do It (Til' You're Satisfied). Kyseessä on erittäin paljon discolta kuulostava funkkappale joka nousi Billboardin listalla aina kakkoseksi asti. Kappale on sopivan hikistä funkkia olematta kuitenkaan sitä kaikkein tiukinta ja hikisintä sorttia joka on itselleni aina ollut hieman vaikeampaa sisäistettävää. Kappale keinuu kiirettömästi svengaten ja vain hieno urkusoolo tuo vaihtelua poljentoon.

Jos Do It sisältää jotakin huonoa niin hyvyydestään huolimatta kappale on lajissaan varsin tyypillinen. Jos tekisi tarkistuslistan asioista joihin odottaa törmääväänsä esidiscoisessa funkissa niin tämä kohdalla tulisi varmaan rastitettua lähes kaikki kohdat. Mutta odotusten täyttäminen ei ole aina huono asia sillä mitä pidempään musiikkia kuuntelee, sitä harvemmin yllättyy. Do It on mukavan orgaanista ja letkeää funkmusiikkia joka sopii kesään niin aurinkoisiin kuin sateisiinkin päiviin.

Arvosana: 7,0/10

Lambretta - Breakfast

Artisti: Lambretta

Kappale: Breakfast (1999)

Albumi: Breakfast

Mieleenjäävin lause: "You're my cereal killer without no doubt, you're my breakfast lover."

Ensimmäisen levyn ensimmäinen biisi on varmasti tärkeä valinta bändille kuin bändille. Varsinkin ennen muinoin kun levyihin piti tutustua levykaupassa pyytämällä levyä soitettavaksi tiskillä ensimmäisen biisin tuoma ensivaikultema oli varmasti tärkeä. Kun levyn ensimmäinen biisi on samalla albumin nimibiisi painolasti sen kun vain lisääntyy. Nimibiisinhän kuvittelisi levyillä edustavan albumin keskimääräistä tyyliä vaikka tästäkin löytyy varmasti useita poikkeuksia.

Kuten johdannosta varmasti jo arvasikin tämänkertainen kappale on jo edesmenneen poprokkia soittaneen ruotsalaisorkesteri Lambrettan debyyttialbumin nimibiisi Breakfast. Debyyttialbumin aikoihin yhtyeen laulaja ja keulakuva Linda Sundblad oli vasta 18-vuotias muun bändin keski-iän ollessa selvästi korkeampi. Myöhempi menestys kuitenkin osoitti että oli oikea veto jo yli puoli vuosikymmentä tahkonneelta pumpulta ottaa lähes puolta nuorempi naislaulaja keulakuvaksi. Ensilevy Breakfast löi yhtyeen läpi pohjolassa ja kakkoslevy Lambretta muuallakin Euroopassa.

Breakfast ei taatusti ole ensimmäinen kappale joka yhdistää sanoituksessa rakkauden ja ruoan. Kappaleen tausta "pyörii" mielenkiintoisella tavalla jota en musiikillisen ammattitaidon puutteessa osaa selittää. Linda Sundblad kuulostaa ikäistäänkin nuoremmalta laulaessaan rakkalleen tarjotusta aamiaisesta joka selvästi sijoittuu parisuhteen alkuhuumaan. 

Ilmassa on paljon teinirakkauden epävarmuutta ja tuntua siitä että koko maailman onni tai onnettomuus on tästä suhteesta kiinni. Mutta vaikka tunteiden kohteelle tarjotaankin täyspalvelu monen ruokalajin aamiaisineen johon jälkiruokana kuuluu itse laulaja niin lopussa kuitenkin muistutetaan ettei kaiken tämän parane nousta miehelle päähän. Jo teinitytöt tietävät että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta ja että miehen koulutus suhteessa sisäsiistiksi on parasta aloittaa vaivihkaa mutta varhain.

Breakfast on sopivan leikkisää poprokkia jossa on myös tunnetta mukana. Pidän kappaleesta ja se kuuluu Lambrettan hieman epätasaisen mutta sympaattisen debyyttilevyn kolmen parhaan kappaleen joukkoon. Tässä tapauksessa on sanottava että albumin nimi- ja aloitusbiisi kuvaa varsin hyvin koko albumia ja kuten aina markkinoidessa pitääkin antaen siitä hieman totuutta paremman kuvan.

Arvosana: 7,5/10

10cc - People in Love

Artisti: 10cc

Kappale: People in Love (1977)

Albumi: The Very Best of 10cc

Mieleenjäävin lause: "Love is forever and I'll never be."

Manchesterista lähtöisin oleva 10cc nautti suurinta suosiota 70-luvulla omintakeisella sekoituksellaan art rockia ja popimpaa radiorokkia. 10cc ei saavuttanut suurempaa menestystä Suomessa joten yhtye oli itsellenikin varsin tuntematon ja löysin yhtyeen niinkin erikoisen mutkan takaa kuin Boney M:n levyttämän Dreadlock Holiday coverin kautta. Lisäksi Wallstreet Suffle oli tullut minulle tutuksi Fridan ruotsinkielisenä coversiona Guld och Gröna Ängar joka ehkä pääsee joskus tämänkin blogin käsittelyyn.

People in Love on hempeä kappale joka kertoo rakastumisesta ja rakastuneista ihmisistä haikeaan sävyyn. Tiedän että kuulostaa hieman kuin -vertaukset ovat aina vaarallisia mutta hetkittäin kappaleessa on jotakin Beatlesmaista. Tällaiset kappaleet ovat kuin tehty ihmisille jotka voivat samaistua niihin. Eli jos tämä kappale osuu korviin niillä hetkillä kun rakastumisen huumassa meinaa jäädä autojen alle se voi jäädä osaksi oman elämän soundtrackia. 

People in Love tuo mieleen myös bändin aiemman hitin I'm Not In Love ollen kuitenkin hieman maanläheisempi ja vähemmän tarttuva. Kappaleessa ei ole mitään suurempaa vikaa kuin ehkä pienoinen tarttuvuuden puute. On aina vaikea arvostella tämänkaltaisia kappaleita jotka vaativat oikeanlaisen mielentilan upotakseen parhaalla mahdollisella tavalla. 10cc:n jäljelle jääneet jäsenet olivat vuonna 1977 selvästi rutinoituneita artisteja ja sen kuulee niin hyvässä kuin pahassakin. People in Love on kasattu ammattitaidolla mutta kipinä jää uupumaan. Mutta kyllähän tämän sujuvasti kuuntelee hikisen iltapäivän ratoksi.

Arvosana: 5,5/10