Kappale: Breakfast (1999)
Albumi: Breakfast
Mieleenjäävin lause: "You're my cereal killer without no doubt, you're my breakfast lover."
Ensimmäisen levyn ensimmäinen biisi on varmasti tärkeä valinta bändille kuin bändille. Varsinkin ennen muinoin kun levyihin piti tutustua levykaupassa pyytämällä levyä soitettavaksi tiskillä ensimmäisen biisin tuoma ensivaikultema oli varmasti tärkeä. Kun levyn ensimmäinen biisi on samalla albumin nimibiisi painolasti sen kun vain lisääntyy. Nimibiisinhän kuvittelisi levyillä edustavan albumin keskimääräistä tyyliä vaikka tästäkin löytyy varmasti useita poikkeuksia.
Kuten johdannosta varmasti jo arvasikin tämänkertainen kappale on jo edesmenneen poprokkia soittaneen ruotsalaisorkesteri Lambrettan debyyttialbumin nimibiisi Breakfast. Debyyttialbumin aikoihin yhtyeen laulaja ja keulakuva Linda Sundblad oli vasta 18-vuotias muun bändin keski-iän ollessa selvästi korkeampi. Myöhempi menestys kuitenkin osoitti että oli oikea veto jo yli puoli vuosikymmentä tahkonneelta pumpulta ottaa lähes puolta nuorempi naislaulaja keulakuvaksi. Ensilevy Breakfast löi yhtyeen läpi pohjolassa ja kakkoslevy Lambretta muuallakin Euroopassa.
Breakfast ei taatusti ole ensimmäinen kappale joka yhdistää sanoituksessa rakkauden ja ruoan. Kappaleen tausta "pyörii" mielenkiintoisella tavalla jota en musiikillisen ammattitaidon puutteessa osaa selittää. Linda Sundblad kuulostaa ikäistäänkin nuoremmalta laulaessaan rakkalleen tarjotusta aamiaisesta joka selvästi sijoittuu parisuhteen alkuhuumaan.
Ilmassa on paljon teinirakkauden epävarmuutta ja tuntua siitä että koko maailman onni tai onnettomuus on tästä suhteesta kiinni. Mutta vaikka tunteiden kohteelle tarjotaankin täyspalvelu monen ruokalajin aamiaisineen johon jälkiruokana kuuluu itse laulaja niin lopussa kuitenkin muistutetaan ettei kaiken tämän parane nousta miehelle päähän. Jo teinitytöt tietävät että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta ja että miehen koulutus suhteessa sisäsiistiksi on parasta aloittaa vaivihkaa mutta varhain.
Breakfast on sopivan leikkisää poprokkia jossa on myös tunnetta mukana. Pidän kappaleesta ja se kuuluu Lambrettan hieman epätasaisen mutta sympaattisen debyyttilevyn kolmen parhaan kappaleen joukkoon. Tässä tapauksessa on sanottava että albumin nimi- ja aloitusbiisi kuvaa varsin hyvin koko albumia ja kuten aina markkinoidessa pitääkin antaen siitä hieman totuutta paremman kuvan.
Arvosana: 7,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti