Satunnainen poikkeama VI: Vuosikatsaus 2019

Jos vuotta 2018 musiikillisesti miettiessäni olin lähes epätoivoinen koettaessani keksiä jotakin mistä kirjoittaa niin vuosi 2019 on sentään tarjonnut jotakin joka tulee heti mieleen. Vuosikymmenen lopettavat vuodet ovat yleensä olleet musiikillisesti mielenkiintoisia sillä usein niissä kuulee jo kaikuja tulevan vuosikymmenen soundista ja vuosikymmenen ominaissoundi on jalostettu huippuunsa. Tämä toimii ajatellessa vuotta 1979, melkein ajatellessa vuotta 1989 ja ehdottomasti 1999 mukaanlukien. Nolkytluvusta kymmenluvulle siirryttäessä ehkä vastaavaa selvää siirtymää ei tapahtunut tai sen näkemiseen olemme vielä liian lähellä.

Yksi nimi tulee varmasti olemaan se mistä 2019 tulee jäämään eniten musiikillisesti mieleeni. Maustetytöt toi kotimaiseen musiikkikenttään jotakin, jolle oli tilausta mutta jota ei varmaan moni tiennyt kaipaavansa. Perinnetietoista, mutta omaperäistä. Yksinkertaista, mutta mielenkiinnonherättävää. Asennetta, joka on nykyisessä melko muovisessa popmaailmassa harvinaista. Mutta loppujen lopuksi kyse on siitä, että itse lopputuote eli musiikki on onnistunutta.


Vuoden tulokas sekä yhtye: Maustetytöt

Kyllähän Vaalasta lähtöisin oleva sisarusduo on itselle selvä valinta sekä vuoden 2019 tulokkaaksi että yhtyeeksi. Neljä mainiota singlejulkaisua sekä tasokas albumi ovat jotakin mihin en kenenkään muun musiikillisia ansioita pysty tänä vuonna vertaamaan.


Vuoden albumi: Maustetytöt - Kaikki tiet vievät peltolaan

Kaikki tiet vievät Peltolaan onnistuu kuulostamaan yhtenäiseltä sillä sen käsittelemät teemat säilyvät samana biisistä toiseen. Yhtyeen pelkistettyä livesoundia on albumisovituksissa hieman rikastettu, mutta se on tehty hillitysti. Tämä on itseasiassa ainoa tänä vuonna julkaistu ostamani albumi ja ostin samalla kertaa sekä cd- että vinyylialbumiversiot. Vaikka Maustetyttöjä on kutsuttu masennuspopiksi niin itse kuulen sieltä rivien väleistä sekä ironiaa että toivonpilkahduksia. Ei tämä ole albumi jonka kuuntelu tekee surulliseksi vaan se puhdistaa mieltä.

Ainoa pieni kauneusvirhe on sen toiveikkaimman ja kauneimman biisin jättäminen pois (Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään). Ehkä myös liveseteissä mukana ollut Leevicover Tyttö jota rakastan olisi ollut mielenkiintoista kuulla albumisovitettuna. Seuraavalle albumille duomme toivottavasti keksi myös pari uutta teemaa nykyisten lisäksi.


Vuoden biisi: Maustetytöt - Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään

Tänä vuonna oli muuta kelpo julkaisu enemmän kuin 2018 oli, mutta tiesin tämän vuoden parhaan biisin heti kun kuulin kesällä Youtubesta tämän biisin liveversion. Rakkauslaulu jonka jokainen voi tulkita ja sovittaa itselleen sopivaksi ja joka ei ole imelä eikä sokerinen on jotakin mitä olen kaivannut. Elämä voi olla välillä raskasta ja synkkää, mutta kaikesta selviää jos on joku jonka kanssa jakaa ne kuuluivat ala- ja ylämäet. Myös pelkkä materialistinen onni ilman laadukkaita ihmissuhteita on tyhjää elämää. Bonusta erinomaisesta laulutulkinnasta ja yhteislaulusta.


Vuoden rockbiisi: Apulanta - Lokin päällä lokki

On mukava yllättyä positiivisesti musiikin parissa aina välillä. Kun kuulin että Apulanta julkaisee nu metal tyylisen EP:n niin ajattelin, että siitä tulee joko aivan kamalaa tai ehkä parhaimmillaan jotakin jonka kertakuuntelee uteliaisuudesta. Onneksi kuuntelin sillä Lokin päällä lokki on parasta Apulantaa vuosiin. Nu metalin kunnian vuosista alkaakin olla sen verran aikaa, että sitä voikin tuoda jo takaisin. Kuulostaa siltä kuin yhtyeellä olisi ollut hauskaa tätä tehdessä ja se kuuluu. Huumoribiisistä ei toki ole kyse vaan kuulostaa siltä kuin Apulannalta olisi karistettu kilometrejä ainakin 20 vuoden verran. Yksi askel taakse voi olla tosiaan kaksi askelta eteen.


Vuoden paras cover: Liliac - Rainbow in the Dark

Luulisi ettei sellaisesta kiveen hakatusta metalliklassikosta saa enää mitään kuuntelemisen arvoista coverin muodossa kun on kyse Dion Rainbow in the Darkista. Mutta huomasin tänä vuonna hakevani kerta toisensa jälkeen kuunteluun viidestä yhdysvaltalaiseta teinisisaruksista koostuvan Liliacin coverin tuosta edellämainitusta klassikosta. Nämä teinit eivät ole yrittäneet modernisoida biisiä tai tehdä sille mitään sovituksellisia temppuja. Kappale vedetään hyvin alkuperäiseen tyyliin ja sitä kunnioittaen. Mutta se toimii sillä 17-vuotias vokalisti Melody kuulostaa ikäistään vanhemmalta ja hänen tulkintansa klassikosta on hieno. Olen seurannut yhtyeen edesottamuksia Youtuben kautta ja koko nuoresta viisikosta paistaa läpi musiikin tekemisen ilo. Toivottavasti heiltä tulee jatkossa lisää myös alkuperäistä musiikkia.


Vuoden korvamato: Pyhimys - v!@%#mikko

Vaikkei Pyhimyksen v!@%#mikko olekaan hänen tänä vuonna eniten soittoa medioissa saanut biisinsä, niin minulle se on eniten kuuntelua saanut. Syy tähän on kappaleen näppäryys ja se tekee klassiset eli jää päähän soimaan. Artistin ironinen itsekrittiikki oma uraa sekä levyteollisuuden raadollisuutta kohtaan yhdistyy näppärästi Enimen tyyliseen biittiin ja musiikkivideoon. Ja onhan se "Elämä on keitto, minä olen haarukka" nerokas lohkaisu.

Bonuksena kappaleesta löytyy myös varsin mainio kotimainen metallicover:


Introverttien kiitospalkinto 2019: Irina - Haluun olla yksin

Ekstroversio - introversio asteilla melko intron äärilaitaa edustavana oli piristävä kuulla biisi omasta näkökulmasta. Harvassa kappaleessa kerrotaan meidän tarpeestamme saada ladattua sosiaaliset patterimme olemassa yksin ja omissa oloissamme. Ekstroverttien johtamassa maailmassa heidän ominaisuuksiaan ihaillaan eikä meidän introverttien tarpeille meinaa hetkisessä nykymaailmassa jäädä helposti tilaa. On myös mukava kuulla Irinan palaavan pitkästä aikaa niihin soundeihin joita hänen kahdella ensimmäisellä levyllään oli.

Vuosi 2019 sisälsi edellämainittujen lisäksi paljon sellaisia pikkukivoja biisejä joista jotkut saattavat ajan kanssa kasvaa ihan pysyvästi omassa biisipankissa mukana kulkeviksi. Ei ole helppoa olla päälle nelikymppinen ja louhia ne omat musiikilliset kultahiput kun se aivan mainstriimein tarjonta vääjäämättömästi erkanee vuosi vuodelta kauemmaksi. Mutta hyvän biisin löytämisen ilo ei onneksi katoa koskaan. Louhinta jatkuu myös vuonna 2020 sen tulokset nähdään sitten vuoden päästä seitsemännessä osassa.