Kappale: Porttikielto taivaaseen (2008)
Albumi: Rabies
Mieleenjäävin lause: "Kivun jyrkkään rinteeseen joutuneet saa osakseen porttikiellon taivaaseen."
Blogin päivittäminen on ollut pienellä tauolla sairastelujen ja työkiireiden vuoksi. En ole halunnut kirjoittaa arvosteluita väsyneenä tai pakosta. Toivottavasti blogi pääsee tulevan vuosispesiaalin jälkeen ensi vuonna taas normaalimpaan julkaisutahtiin. Tämä on kirjoitettu aatonaattona, mutta tietenkään random play ei valinnut joululaulua. Tosin todennäköisyyskin sille olisi ollut häviävän pieni, sillä joulumusiikkia löytyy levyhyllystäni hyvin vähän.
Kotimainen (juvalainen) industrial metalliyhtye Ruoska on luultavasti kotimaisista tyylisuunnan edustajista se toiseksi menestynein Turmion Kätilöiden jälkeen. Siinä missä Kätilöt ei ikinä ole ottanut itseään täysin vakavasti sortumatta silti huumoriyhtyeeksi on Ruoska ollut se totisempi industrialinsoittaja. Ruoska on avoimesti maininnut Rammsteinin esikuvakseen ja halunnut tehdä musiikkia samalla meiningillä ja asenteella. Kahdesta edellämainitusta Ruoskaa voikin paremmalla omallatunnolla kutsua Suomen Rammsteiniksi.
Nykyään harvaan keikkailevan toistaiseksi viimeinen albumi oli vuoden 2008 Rabies joka oli edeltäänsä hieman raskaampi ja tietyllä tavalla yhtenäisempi. Albumilta ei ehkä löytynyt Tuonen viemän tai Mies yli laidan kaltaista hittiraitaa, mutta oli mielestäni albumikokonaisuutena hivenen parempi. Porttikielto taivaaseen antaa rivibiisinä varsin hyvän kuvan albumista. Se jyrää raskaasti ja kertoo synkää tarinaa henkilöstä, joka tekee mitä täytyy, mutta seurauksena on porttikielto taivaaseen.
Porttikielto taivaaseen on niitä mielenkiintoisia sanoituksia, jotka eivät aukea täysin suoraan ja joista voi tehdä monenlaista tulkintaa. Itse saan mielikuvan orjakaleerista, jossa päähenkilö on onnistunut nousemaan airosta itse ruoskan (pun intended) varteen. Hän on ollut aiemmin iskujen kohteena ja tekee nyt toisille samoja arpia mitä häneltä itseltään löytyy. Isäntiä täytyy miellyttää tai päätyy taas airoihin siihen asti kunnes kaikki voimat on valutettu ja tuloksena on vain varma kuolo. Hetkittäin entinen orja ja nykyinen orjuuttaja tuntee moraalista krapulaa muttei keksi tietä ulos tilanteesta. Tai sitten se kertoo kipulääkekoukkuun joutumisesta.
Porttikielto taivaaseen on varmasti yksi Ruoskan paremman pään sanoituksista, mutta sävellyksellisesti se on vain keskitasoa. Parhaissa Ruoskan biiseissä on hyvä yhdistelmä raskasta soitantaa ja tasapainottavia elektronisia elementtejä, mutta tässä tapauksessa se elektroninen osa on häivitetty liian taakse. Patrik Mennanderin laulusoundi ei ehkä ole maailman sävyrikkain, mutta se sopii genreen. Hänen ulosantiinsa ei Porttikielto taivaaseen kaadu sillä hänen tapansa tulkita tuo esiin sanoituksen päähenkilön kultaisen häkin joka on päällystetty ruosteisella piikkilangalla.
Kertosäe kulkee kelvollisesti, mutta se puuttuva elektroninen soundikikkailu olisi rikastanut kappaletta. Ruoska ei esimerkiksi pelännyt käyttää Alasin kappaleessa metallinvasarointiefektiä ja nytkin joku kylmä tuulenhumina tai vastaava olisi saattanut toimia hyvin. Plussaa kappaleen rutisevasta synaoutrosta. Tässä kaksijakoisessa kappaleessa on kuitenkin selvästi enemmän hyvää ja se on vaivatonta kuunneltavaa genren ystäville. Ja tarjoaa se myös hieman ajateltavaa siitä milloin oma selviytyminen pyhittää keinot.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti