Kappale: My Dark Star (1994)
Albumi: The Best of Suede
Mieleenjäävin lause: "But with tattooed tit she'd die for us all tonight."
Suede kuuluu niihin yhtyeisiin joiden muistan kyllä nauttineen suosiosta 90-luvulla mutta en itse silloin ollut viehättynyt lontoolaisyhtyeestä. Animal Nitratea muistan inhonneeni musiikillisesti sekä sen rumaa musiikkiavideotakin. Kappaleesta pidän nykyään jopa kohtalaisen paljon ja musiikkivideo on enää tylsähkö. Trash ja ja Beautiful Ones kuuluivat 90-luvun musiikilliseen tapettiin mutta eivät nousseet minulle esiin kuin vasta myöhemmin. Vieläkään en laske itseäni yhtyeen fanittajiin mutta vuosien varrella olen löytänyt heidän tuotannostaan tarpeeksi huippukohtia jotta kokoelman paikka levyhyllyssäni oli oikeutettu. Kun musiikkimaku laajenee niin mielipiteetkin voivat muuttua ja joskus aika ei vain ole oikea jollekin musiikille ja se tulee vasta vuosikymmen myöhemmin. Siksi en nykyään tuomitse uutta musiikkia yhtä nopeasti kuin ennen.
My Dark Star on Sueden Stay Together cd-singlellä ollut b-puoli. Olen hankkinut Sueden kokoelma-albumin vasta viime vuonna enkä väitä kuunnelleeni varsinkaan sen b-puolia sisältävää osaa montakaan kertaa. Niinpä tällä kertaa kuuntelinkin kappaletta lähes neitseellisin korvin. Onneksi ensivaikutelma ehtii tarpeen tullen tarkentua toistojen myötä.
Kappale alkaa todella hiljaisesti ja menin vanhaan halpaan nostaen äänenvoimakkuutta puolikakkoon ja pian äkkiä takaisin. Yllättäen ensimmäisenä esiin nousee Mat Osmanin mukavan syvällämöyrivä bassotyöskentely. Tai ehkei se ole yllättävää että vähän yli vuoden bassonsoitonopettelun jälkeen korva löytää juuri sen puolen biiseistä herkemmin kuin aiemmin. Brett Andersonin kylmästä lämpimään vaihteleva ääni on toki myös hyvin tunnistettava elementti.
My Dark Star ei ole mikään popleka joka jäisi päähän soimaan. Kyseessä on enemmän haikeiden myöhäisiltojen fiilistelybiisi. Kertosäe on vaisu ja pääpaino onkin enemmän kokonaistunnelmassa. En täysin pidä kappaleen miksauksesta joka on välillä hieman epäerotteleva. Yleensä osaan muodostaa jonkinlaisen oman käsityksen kappaleiden sanoituksien merkityksestä mutta tällä kertaa en saa muodostettua selkeää tarinankaarta. Ehkä kyseessä on saapuva maailmanloppu joko universaalisti tai henkilökohtaisesti?
Pidän kyllä masentelubiiseistä silloin kun ne ovat apeita tavalla jotka ovat omien tunteideni mukaiset. Mutta My Dark Starin tunnetiloja en usko ikinä kokeneeni. En osaa silti inhota tätä sillä onhan potissa hyvä bassoraita, hieman arvoitukselliset sanat ja hippunen harmaata kauneuttakin. Ja onhan se toivokin siellä Brett Andersonin äänen jälkilämmön takana piilossa.
Arvosana: 5,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti