Kappale: You Be Illin' (1986)
Albumi: Together Forever - Greatest Hits 1983-1991
Mieleenjäävin lause: "You be illin'."
Hip Hoppia ja sen sukulaisgenrejä ei kovin paljoa levyhyllystäni löydy. Mutta kuten lähes jokaisen musiikin alalajin kanssa kullankaivanta kannattaa jottaa löytää ne genrensä kultahiput. Run-D.M.C. tuli tietoisuuteni vasta 90-luvulla MTV:n (sen musiikkikanavan) soittaessa 80-luvun hiteistä usein Walk This Waytä joka ilmestyessään nosti myös Aerosmithin takaisin parrasvaloihin. You Be Illin' oli Walk This Wayn jälkeinen kolmas single Run-D.M.C:n Raising Hell albumilta. Olisikohan kukaan uskonut tämän blogin satunnaisuuteen jos viimeisessä blogipostauksessani ennen joulua arvosteluun olisi päätynyt Run-D.M.C:n joululaulu Christmas in Hollis? Ehkäpä sekin päätyy käsittelyyn vaikkapa ensi juhannuksena.
Run-D.M.C.:n 80-luvun tuotanto kuulostaa nykykorvaan riisutulta sillä rumpukoneiden paljas biitti yhdistettyinä sampleihin, skrätsäyksiin ja räppeihin jotka voivat nykyaikana kuulostaa kliseiltä mutta olivat aikoinaan aallonharjalla. Mutta kuinka epätavallista tämänkään päivän hopissa on se että uhotaan, mahtaillaan ja mainitaan oma tai bändin nimi monta kertaa biisin aikana? Ja Run-D.M.C. oli myös hyvin tyylitietoinen kultaketjuineen ja Adidaskenkineen.
Illin' tarkoittaa häröilyä, myötähäpeää aiheuttavaa käytöstä ja muutenkin yleistä "neliönä" olemista. You Be Illin':n esimerkkihahmo yrittää tilata Kentucky Fried Chickenistä Big Macin, hän huutaa touchdownia koripallopelin aikana ja naiset katoavat hänen pahanhajuisen hengityksensä vuoksi joka johtuu siitä että on tyhmyyttään syönyt koiranruokaa. Olisikohan suomihopin vastine koiranruoansyömiselle lause: "Mutsi kysy sikapoju mikä sua rassaaa, miks oot Reino, miks syöt akryylimassaa?"
You Be Illin' ei ole helppo pisteytettävä. Yleensä pidän enemmän Run-D.M.C:n hybridibiiseistä missä on rocksampleja tai sitten It's Like Thatin tai Hard Timesin kaltaisista sanomabiiseistä. Tämänkaltainen huumori ei saa minua hymähtelemään. Muutama hauska soundillinen kikkailu pelastaa hieman mutta räpkoukutkaan eivät ole yhtyeen terävimmistä päästä. Toki mitään peruskoulutason "sä oot nolo, mul on iso m.." laineja ei kuulla mutta harvinaisen mielenjäämättömät kuitenkin. Tai ehkäpä on kyse siitä ettei aika ole ole kohdellut hyvin aivan kaikkea 80-luvun hip hoppia. Keskinkertainen tapaus päättää tämän vuoden blogini vakioarvostelut, ennen uutta vuotta julkaisen vielä viime vuonna alkuun laitetun vuosispesiaalin jossa kerron omat suosikkini vuoden 2015 musiikillisista julkaisuista.
Hyvää jouluu teil' jotka käy viel kouluu. Unohda turhat huolet, hyvä musiikki poistaa niist puolet. Parempi stoppaa nää soinnut ennen ku järkytyksestä toinnut.
Arvosana: 5,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti