Kappale: Linnansa vanki (2007)
Albumi: Pahinta tänään -kokoelma
Mieleenjäävin lause: "Ja pahuutta nähdä voi missä vain tahtoo, rumuus ei rumalta tuu loppumaan."
Joskus tyylinmuutos on oikea-aikainen ja joskus sillä yritetään korjata sellaista mikä ei alunperinkään ollut rikki. Olin kuullut Indican hittibiisejä radiosta mutta mutta löysin yhtyeen vasta nähtyäni heidät livenä. Positiivinen energia ja iloiset esiintyjät tekivät hyvien biisien lisäksi vaikutuksen. Indican keijukaisrock tuntui persoonalliselta ja heillä tuntui olevan luonnollinen oma lokeronsa kotimaisessa musiikkikentässä. Sitten yhtye päätti vuoden 2014 Akvaario albumin myötä aikuistua ja vakavoitua enkä löytänyt uudesta suuntauksesta mitään hyvää vaikka miten yritin. En tiedä onko muutos tullut yhtyeen sisältä vai ovatko pahat levy-yhtiön sedät saaneet taas kerran tahtonsa läpi. Toivon että jos yhtye jatkaa uudella linjallaan niin he saavat jalostettua sen paremmaksi toisella yrittämällä.
Linnansa vanki voisi hyvin olla biisi jonka soittaisin ihmiselle joka ei ole ikinä kuullut Indicasta. Kappaleessa on kaikki perinteiset Indican tunnuspiirteet. Melankolisuus sekoitettuna positiivisuuteen maukkaan hapanimelästi, persoonalliset sanoitukset ja tarttuvaa rockmeininkiä. Yodaa lainatakseni: "Pelko johtaa vihaan, viha raivoon, raivo johtaa kärsimykseen." Tähän suohon uppoamisen välttämisessä on Linnansa vangin sanoituksen ydin. Täytyy kääntyä pois sisältä syövän vihan tieltä tai voi joutua niin syvälle ettei henkisestä suosta pysty enää nousemaan. Toiveikkuus ei ole sanoituksessa kuin rivien välissä mutta helpommin sen kuulee musiikista. Tämä on toimivaa säveltämistä; sanoitus kertoo osan tarinaa jonka sävelet täydentävät.
Intro muistuttaa hauskasti 80-luvun videopelien musiikkeja ja onkin ollut toimiva ratkaisu käyttää sitä mausteena eikä pääelementtinä. Koskettimet ovat tärkeä osa Indican äänellistä palettia mutta mikä tärkeintä jokaisen jäsenen instrumentti hoitaa oman tonttinsa hienosti. Olen niin usein kritisoinut mittansa ylittäviä kappaleita joten kehutaan nyt vaihteeksi kun Linnansa vanki on juuri sen pituinen kuin sen kuuluu mielestäni ollakin. Sanoitus on sopivan runolliselta kuulostava olematta tekotaiteellinen ja siinä on monta kohtaa joita huomaa päässään maistelevansa.
Päivänä jona kirjoitin tämän arvostelun olin väsynyt autettuani ystävääni muutossa ja mietin jopa siirtäväni blogin päivittämisen seuraavalle päivälle mutta huomaan tässä kohti Linnansa vangin kuuntelun repeatillä piristäneen minua. Musiikki ei ole mielestäni hyvää jos se ei vaikuta tunteisiin tavalla tai toisella. Pidän kappaleista jotka nuhtelevat minua hellästi ilman että masentuisin. Joten kiitos hellästä nuhtelusta Indica. Jos palaatte hyväksi havaitulle tielle niin hyvä ja jos koetatte kehittyä uuteen suuntaan niin onnea sille tielle.
Arvosana: 7,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti