Kappale: The Big L. (1991)
Albumi: Joyride
Mieleenjäävin lause: "Big thing, ya know what I'm saying."
Pidin Roxettesta ennen kuin innostuin itse kuuntelemaan musiikkia. Toki Roxette soi Suomessa sen verran paljon heidän hulluina hittivuosinaan että vaikea siltä olisikin ollut välttyä. Mutta muistan kuinka serkulla olleista levyistä useimmiten 90-luvun alussa soittimeen päätyivät joko Roxetten Joyride, Tourism tai hieman myötähäpeämpänä Mc Nikke T:n Jos Haluu Saada Vol 1. Roxetten levyillä oli tarttuvia biisejä joita tuli jopa laulettua mukana ja Nikke T vetosi keskenkasvuisiin teineihin hah-hah-hauskoilla sanailuillaan. Vieläkin muistan lauseet kuten: "Mandela vapaa, Tyson hävis, kuka ois uskonu että niin kävis?" tai "Hei jätkä myy mulle frendis niin näytän nimes elokuvan endis". Mutta toisin kuin Nikke T, Roxette päätyi omaan levyhyllyyni myöhemmin. (Totuuden nimessä on toki sanottava että jos parilla eurolla tulisi vastaan niin Nikke T:kin sinne saattaisi nostalgiasyistä päätyä.)
Roxetten The Big L. oli kolmas sinkku heidän megasuosion saavuttaneelta Joyride (11 miljonaa myytyä) albumiltaan. Joyridella Roxette ehtikin vielä sopivasti paistatella suosiossa ennen musiikkimaailman linjanmuutosta 90-luvun alussa. The Big L. on takuuvarmaa Roxettea tuolta ajalta vaikkei heidän tykein singlensä ollutkaan. On helppo jakaa Roxetten biisit kahteen kategoriaan, ne joissa Marie on päälauluvastuussa ja ne joissa Per on vetovuorossa. The Big L. kuuluu jälkimmäisiin vaikka toki Marietakin kuullaan. Suuresta rakkaudesta ja ensirakkauden huumasta on kyse ja hieman himostakin. Roxette ei toki astu kenenkään varpaille sanoituksellaan mutta mukava että edes pieni häivähdys pahetta on sujautettu mukaan.
The Big L. ei menobiisinä tietenkään tavoita Roxetteslovareiden tunnetasoja eikä se myöskään saa samalla tavalla ilmakitaroimaan kuin Joyride mutta hyvää popmaakariutta se Per Gessleltä ja tuottaja Clarence Öfwermanilta silti osoittaa. Olen varmaan liiankin kanssa valittanut kappaleiden kertosäkeistä tämän blogin arvostelusisa joten sanotaan nyt kun syytä on että tällä kertaa kertsi toimii. Roxette tekee oman kevytrokkinsa niin luonnollisesti että vaikka laskelmointia mukana onkin se on helppo pyyhkäistä syrjään kuin kääreet Hesen hampurilaisen ympäriltä. Ja toisin kuin se Hesen hamppari joka vie nälän vain pariksi tunniksi niin The Big L. on tänäkin päivänä minulle ihan hyvä popnälän karkoitin. Toki vain alkupala, ei pääruoka.
Arvosana: 6,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti