Kappale: That's All Right (1954)
Albumi: Elvis Golden Records Volume 1
Mieleenjäävin lause: "That's all right now mama, anyway you do."
Aina kun puhutaan 50- ja 60-lukujen rock- ja popklassikoista tunnen olevani väärä mies niistä kertomaan. 50-luvulla edes äitini ei ollut edes vielä syntynyt joten näkökulmani ei todallakaan ole aikalaisen. Mutta aikakaudesta riippumatta pätee sama periaateeni mitä musiikkiin tulee, ei ole väliä milloin se on tehty, mitä tyyliä se edustaa tai onko se ollut suosittua, riittää jos pidän kuulemastani. Jos olinkin musiikin kuuntelua aloittaessani aika kapea-alainen niin vuosien varrella olen poiminut kaikesta kuulemastani sen mikä on kuulostanut hyvältä. Elviksen löysin joskus vuosituhannen alun jälkeen ja täkyinä joihin tartuin olivat In the Ghetto ja Suspicious Minds. Omistan kaksi Elviskokoelmaa joista toinen kattaa alku-uran ja toinen comebackistä kuolemaan. En ole niinkään kiinnostunut elokuvatähtikauden Elvismusiikista vaikka sieltäkin voisi pari kelpo biisiä valita.
That's All Right on tärkeä biisi rockin historiassa. Elviksen ensimmäinen kaupallinen single ja Rolling Stone -lehden mielestä jopa kaikkien aikojen ensimmäinen rock and roll levy. Ensimmäisyyksistä voidaan aina väitellä maailman tappiin, mutta Elviksen ensisinglen merkityksestä rockille ei. Kuten monet muutkin merkkiteokset That's All Right syntyi studiossa lähes itsestään Elviksen alkaessa soittamaan leikkisää ja nopeaa versiota Arthur Crudupin That's All Right Mamasta. Asiansa osaavana tuottajana Sam Phillips tietenkin haistoi uudessa tavassa jotakin mielenkiinoista ja loppu on historiaa. Toki rock olisi syntynyt vaikka Elvis olisi lähetetty studiolta kotiin turhan "pelleilyn" vuoksi mutta onhan tarina toki parempi näin ja rock-historia tarvitsi Elviksensä.
Olisi mielenkiintoista jos voisi kuulla That's All Rightin neitseellisillä korvilla ilman mitään tietoa kappaleen historiasta tai tietämättä mitään Elviksestä. Olisiko kappale silloin vain "jotakin vanhaa rockbillya" vai silti letkeää retrorokkia? Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa 50-luvun rock-Elviksen huippuhetki tämä ei silti vielä ollut. Tulkitsijana hän oli mielestäni parhaimmillaan toisen tulemisensa jälkeen ennen kuin kuluttava elämä alkoi näkyä ja vähän kuuluakin. Koska historiallinen merkittävyys ei näy tämän blogin pisteytyksessä on todettava kyseessä olevan mielestäni vain vähän keskiverron yläpuolella olevan esityksen. Onnistunut prototyyppi on tärkeä mutta tärkeintä on siitä johdettu lopputulos. But Elvis is all right, anyway he did.
Arvosana: 5,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti