Kappale: Tin Soldiers (1997)
Albumi: Plutonium Chatedral
Mieleenjäävin lause: "Will I be safe there, the place where soldiers go to break free?"
Olen usein miettinyt että olisi hyvin mahdollista koota oma musiikillinen elämänkerta joka koostuisi biiseistä oman elämän varrelta. Osa olisi aikansa hittejä ja osa kappaleita jotka ovat jääneet mieleen tietyistä elämäntilanteista. Tietyt biisit palauttavat ajassa taaksepäin johonkin aikakauteen tai hetkeen, suurin osa on henkilökohtaisia mutta osa myös kollektiivisia kuten Den glider in. Euroviisuedustajamme ovat myös oman aikansa lapsia ja pieniä musiikillisia aikakoneita kuka mistäkin syystä. Olisihan se sitä paitsi omaperäisempää aloittaa omaelämänkertansa normaalin "synnyin x.x.19xx.." sijasta vaikka lauseella: "Kun synnyin, Usan listaykkösenä oli You Light Up My Life..".
Olen jo aiemmissa ruotsalaisen Vacuumin biisien arvosteluissa maininnut että kyseessä on bändi joka on oma suosikkini mutta josta jopa yleensä varsin samantyyppisen musiikkimaun omaavat ystäväni on ollut kovan työn takana saada pitämään. Enkä voi heitä siitä syyttää, onhan kyseessä kaikista Alexander Bardin projekteista ehkä se hankalin lähestyttävä ja vähiten pop. Vacuumin debyyttialbumi Plutonium Chatedral on yksi suosikkialbumeistani, se on komea elektroninen levy jossa nuori Mattias Lindblom voimiensa tunnossa. Se oli oikeanlainen levy oikeaan aikaan hieman alle 20-vuotiaalle nuorukaiselle. Toki oli aluksi pieni järkytys kun Army of Loversin camp oli vaihtunut kliinisfuturistiseen ja vakavaan konemusiikkiin mutta olin juuri sopivassa vaiheessa laajentamaan musiikkimakuani.
Tin Soldiers on kappale joka alkoi usein soimaan päässä armeijassa ollessani. Heinäkuu oli yksi kuumimmista aikoihin joten vertaus tinasotilaisiin jotka pelkäävät sulavansa auringon paahteessa ei ollut aivan kypärästä temmattu. Kukaan ei onneksi sulanut, mitä nyt muutama sai lämpöhalvauksen ja pyörtyi. Tin Soldiers tuo soundillisesti mieleen 90-luvun Depeche Moden. Yhdistävänä tekijänä voi myös kuulla sen että sekä David Gahan että Mattias Lindblom ovat mielestäni omalla vahvuusalueellaan hyviä, mutta eivät kovin monipuolisia vokalisteja.
Tin Soldiersin sävy on vaikeasti määriteltävä, se ei ole surumielinen vaikka ehkä onkin jollakin tavallaan kaihoisa. Se ei myöskään ole suoraan sodanvastainen, vaikka sanoituksesta onkin pinnan alta sellaisiakin elementtejä löydettävissä. Tämä on kuitenkin osa kappaleen viehätystä, sillä 15 vuoden jälkeenkin sen merkitystä pysähtyy miettimään. Pidän visuaalisesta musiikista joka synnyttää kuvia pään sisälle ja Tin Soldiers on juuri sellaista. Mitään erityistä yksittäistä koukkua tästä ei löydy, mutta kyseessä onkin vahva kokonaisuus joka on kestänyt kuuntelua paljon paremmin kuin moni muu musiikki josta pidin vuonna 1997.
Arvosana: 7,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti