Kappale: Shepherd Moons (1991)
Albumi: Paint the Sky With Stars: The Best of Enya
Mieleenjäävin lause: "Instrumentaali."
Enya on hyvin omanlaisensa artisti monellakin tapaa. Hän on onnistunut säilyttämään suosionsa hyvin tasaisena vaikka ei ole kovin paljoa esillä eikä harrasta kovinkaan laajaa promootiotyötä. Hänen musiikkinsa lokeroidaan useimmiten new age genreen, mutta artistin itsensä mielestä asia ole ole näin vaan hänen mielestään hän on oma genrensä. Ehkä näin onkin, sillä Enyan kappaleet ovat helposti tunnistettavissa juuri hänen töikseen. On silti hämmästyttävää että juuri hän on Irlannin parhaiten myynyt sooloartisti ja kokonaismyynniltään toiseksi paras U2:n jälkeen. Enya on voittanut neljä Grammya ja yhden Oscarin.
Shepherd Moons on samannimisen albumin avausraita. Kappale onkin hieman intromainen instrumentaali eikää siinä ei varsinaisesti lauleta mitään sanoja. Enya kylläkin hyräilee eteerisellä tyylillään muodostaen itse omista äänistään kuoronsa kuten hänen tapansa levyillään yleensä onkin. Tämä tekee hänen musiikistaan mahdotonta esittää täysin livenä, ainakaan jos halutaan samanlaista äänimaailmaa. Toisaalta new age musiikki onkin usein yhtä aikaa maanläheistä mutta samalla jotenkin synteettistä ja todellisuudesta etääntyvää.
Kaunis, hieman Richard Clayderman -tyylinen pianomelodia on kappaleen parasta antia. Kokonaisuutena Shepherd Moons on kuitenkin hieman tapahtumaköyhä ja se varmasti toimiikin parhaiten albumin avausraitana kuin erikseen kuunneltuna. Enyan musiikki toimii minulle parhaiten pienempinä annoksina. Shepherd Moons on ei ole parasta Enyaa eikä varmasti sellaiseksi edes tarkoitettu. Kappaleessa olevissa elementeissä ei ole mitään varsinaista vikaa, suurempi ongelma ovat ne asiat jotka siitä puuttuvat. Kauneus ja tylsyys voivat kulkea käsi kädessä täydentämättä toisiaan mutta ehkäpä rentoutumiseen Shepherd Moons olisi juuri omiaan.
Arvosana: 5,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti