Tarja Turunen - I Walk Alone (In Extremo Remix)

Artisti: Tarja Turunen
Kappale: I Walk Alone (In Extremo Remix) (2007)
Albumi: My Winter Storm
Mieleenjäävin lause: "My winter storm holding me awake."

Jos haluaa tietää mielipiteeni Tarja Turusen My Winter Storm -albumista kannattaa lukaista pari aiempaa poimintaa albumilta. Pidempiaikaiset lukijat tietänevät myös mielipiteeni remikeistä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Kun painoin tänään nextiä ja tulos paljastui niin pienen hetken ajan olisin halunnut jopa huiputtaa mutta sitten luonnollisesti päätin että blogin kantava idea pitää niin kuin aina tähänkin asti ja se arvostellaan mitä sattuma tuo. Äitikin opetti jo lapsena että pahaakin ruokaa pitää ainakin maistella, miksei siis musiikkiakin?

Aloitetaan positiivisesti toteamalla että In Extremo Remix Tarja Turusen vuoden 2007 sooloalbumille sanoituksestaan nimensä antanut biisi ei ole huonoimpia kuulemiani remiksauksia vaikka onkin pidemmän päälle hieman ärsyttävä. En saanut selville varmuudella viittaako kappaaleen nimen In Extremo saksalaiseen folkmetallibändiin vai ei. Jos joku tietää niin minua saa sivistää asiasta. In Extremo bändin soitinvalikoimaan kuuluisi ainakin säkkipilli ja puutorvet joita tässä remiksissä tarjotaan hyvin kuuluvasti. Laulu on poimittu alkuperäisversiosta mikä tekee miksauksesta kankeahkon sillä Turusen kylmänhivakka tulkintatapa ei täysin istu folksoittimien sekaan. Kilikellot tuovat välillä mieleen joulun enkä tiedä onko sekään hyvä asia.

Alkuperäinen I Walk Alone on albuminsa harvoja valopilkkuja ja tämä levyn bonusraita käy vaihtelusta harvakseltaan kuultuna. Ehkä parempaa jälkeä olisi saanut riisumalla sähkökitarat ja tekemällä kappaleesta puhdas folkremiksaus. Tästä antaa viitteitä vähän ennen kolmea minuuttia alkava folkimpi väliosa. Toki koko versiointi olisi pitänyt alunperinkin tehdä niin että Turunen olisi vetänyt lauluosionsa uudestaan folkimman version säestyksen kanssa. Kuultuani tätä versiota repeatilla tätä arvostelua kirjoittaessani tajusin ettei minua ärsytäkään eniten säkkipilli vaan huonosti mukaan miksattu sähkökitaravalli. Juuri sähkökitara tekee kokonaisuudesta tukkoisen kuuloisen eivätkä elävämmät soittimet pääse hengittämään kuin ajoittain. I Walk Alone (In Extremo Remix) ei ole tehty minua varten eikä se tuo lisäarvoa albumilleen.

Arvosana: 4,0/10

Agnetha Fältskog - I Won't Let You Go

Artisti: Agnetha Fältskog
Kappale: I Won't Let You Go (1985)
Albumi: Eyes of a Woman
Mieleenjäävin lause: "There's something magic when we touch."

Agnethan englanninkielisten soololevyjen paremmuusjärjestykseen laittaminen ei ole minulle mitenkään erityisen olennaista varsinkin kun uusin vaatii vielä pari vuotta etäisyyttä. Mutta Agnethan toinen englanninkielinen soololevy Eyes of a Woman on mielestäni vahva kokonaisuus. Se ei ole niin surumielinen kuin I Stand Alone ja se on linjakkaampi kuin Wrap Your Arms Around Me. (Hyviä albumeita toki kumpikin omilla vahvuuksillaan.) My Colouring Bookin heikkous oli olla coverikokoelma vaikkain hyvin toteutettu sellainen ja uusin A vaatii vielä aikaa asettuakseen järjestykseen.

Eyes of a Woman albumin ensisingle I Won't Let You Go oli 10CC yhteyksistä tutun Eric Stewartin tuottama sävellyksen ollessa Agnethan oma ja sanoitus Stewartin käsialaa. Sävellys on tyypillisiä Agnethan sävellyksiä iloisempi ja se onkin saanut kylkeensä sopivan pulppuavan rakkaussanoituksen. Itsevarma nainen (ei overly attached girlfriend) tietää saavansa haluamansa vaikka muutkin naiset haluaisivat unelmien prinssin omakseen. Suhdetta ei ole vielä lyöty lopullisesti lukkoon ja menossa on hurmavaihe. Ehkä kyseessä on onni joka ei kestä, mutta se ei ole tämän kappaleen aikajanan tarina. Tuotanto on pömpöösiä kasaria jopa siihen asti että kappale on hieman tukkoinen ja kaipaisi ilmaa. Mutta toisaalta aikansa lapsena vahinko ei ole suuri, tältähän se 1985 auraalisesti kuulostaa.

Synteettisen äänimaton mukavimmankuuloinen piirre ovat koneistetut taustalaulut ja stemmat. Agnethan tulkinta on hyvä vaikka hänen ääntään on hieman "minnihiiritetty" varsinkin kertosäkeessä. Olen usein maininnut pitäväni Agnethan vahvuutena surumielisyyden tulkitsemista mutta hän on kuitenkin tarpeeksi monipuolinen selvitäkseen hyvin pulppuava ilonkin esiletuomisestakin. Itselleni I Won't Let You Go ei aivan pääse siihen sarjaan missä soittaisin sitä ollessani itse ilossa ylimmilläni mutta se on kuitenkin laatupoppia joka varsinkin albumikokonaisuutensa yhteydessä pääsee oikeuksiinsa.

Arvosana: 6,5/10

Loreen - Sidewalk

Artisti: Loreen
Kappale: Sidewalk (2012)
Albumi: Heal
Mieleenjäävin lause: "I'm not in heaven, I'm not in hell, I'm just standing on a sidewalk."

Euroviisujen ei voi sanoa olevan suuri kansainvälisen läpimurron ponnahduslauta edes voittajille. Toki viisut takaavat hetkellisen näkyvyyden ja ydinviisufanit ovat uskollista sorttia mutta heidän varaansa ei voi uraa rakentaa. Jopa Abban piti käydä läpi vaikeampia aikoja ennen kuin ura urkeni viisuvoiton jälkeen. Viisuvoittajan leimasta piti jopa pyrkiä pääsemään eroon. Silti viisut ovat edelleen uniikki tapaus, sillä ilman niitä minä tuskin kuulisin joka vuosi edes yhtä uutta kappaletta suurimmasta osasta Euroopan maista.

Lorine Zineb Nora Talhaoui joka paremmin tunnetaan artistimeltään Loreen voitti Euroviisut vuonna 2012 kappaleella Euphoria. Voittokappale menestyi Euroopan listoilla huomattavasti keskivertoviisuvottajaa paremmin mistä todisteena UK listakolmonen ja Saksan paalupaikka. Mutta jälleen kerran tämän jälkeinen menestys on jäänyt pääosin artistin kotimaan Ruotsin kamaralle. Loreenin viisuvoittoa kompannut Heal albumi oli tasainen joskin hieman liian yllätyksetön kokonaisuus. Se tarjosi toki paljon niille jotka halusivat lisää Euphorian kaltaista musiikkia mutta toisaalta se ei esitellyt Loreenista uusia puolia. Albumin parempaa puolta edustaa tämänkertainen random playn valinta Sidewalk.

Sidewalk on tunnelmallinen erobiisi jossa suhde joka on ollut liian yksisuuntainen on lopultakin ajanut seinään. Loreenin tulkitsema naishenkilö on lopultakin luovuttanut joutuaan liian monta kertaa petetyksi ja ilman todellista rakkautta hankalassa suhteessa. Vaikka lopputulos on jo selvä, ollaan vielä siinä vaiheessa jossa olo on turta. Tuotannollisesti kappale seuraa Euphorian ja My Heart Is Refusing Me:n jalanjälkiä ja kotimaisista artististeita lähin vertailukohta voisi olla Jenni Vartiainen.

Loreen kuuluu mielestäni kategoriaan persoonalliset mutta yksiääniset laulajat. Tämä ei ole estänyt monia artisteja luomasta pitkää uraa jos vain sävellykset ja sovitukset ovat pysyneet korkeatasoisina ja tulkisijalla on karismaa. Loreenin tapauksessa en vielä tuomitse häntä lopullisesti sillä hän voi todistaa tulevilla levyillään olevansa monipuolisempi miltä tähän asti on näyttänyt.

Sidewalk on sympaattinen kappale sillä sen sanoitus toimii ja muu tuotanto komppaa sitä (melkein) riittävän hyvin. Terävin koukku jää puuttumaan ja nykytyyliin tuotanto on hieman liian täyteen ahdettua. Kertosäe tulisi isommin esiin jos se tuotaisiin sisään dramaattisemmin. Loreenin ääntä voitaisiin myös käyttää riisutummin sillä nyt rosoja on tasoiteltu liikaa. Kaikesta huolimatta Sidewalk onnistuu herättämään minussa sympatiaa mutta silti toivoisin että tämä hieno sanoitus olisi saanut yhtä laadukkaat raamit ympärilleen. Olisi mielenkiintoista kuulla tämä sydäntärepivän riisuttuna versiona.

Arvosana: 6,0/10

Barry White - You See The Trouble With Me

Artisti: Barry White
Kappale: You See The Trouble With Me (1976)
Albumi: The Ultimate Collection
Mieleenjäävin lause: "I'm like a blind man lost his way."

Toisen tekemät hienot musiikkiblogit olivat sytyke miksi itse aloin aikoinaan tekemään omaani. Sain paljon irti muiden hienoista teksteistä, tutustuin uusiin tuttavuuksiin ja luin myös mielelläni toisia näkökantoja vanhoista tutuista. Jopa sellaiset musiikkiblogit jotka käsittelevät minulle vierampaa musiikkia voivat olla hyvin mielenkiintoisia sillä koskaan ei tiedä jos niistä ei yleensä houkuttelevista genreistä pääsisi poimimaan yksittäisiä musiikillisia herkkupaloja.

Toinen syy oli se että huomasin liian usein kuuntelevani yksiä ja samoja suosikkilevyjäni, vaikka sadoissa muissa albumeissa olisi varmasti tarkemman kuuntelun jälkeen ollut paljon kuuntelemisen arvoista. Nyt ainakin kerran viikossa on mahdollisuus että joku vähälle kuuntelulle jäänyt kappale saa uuden mahdollisuuden. Samalla musiikkitietämykseni kasvaa kun joudun enemmän kuin usein tekemään pientä Wikipedia tai Discogs -selailua saadakseni selville faktoja. Jos haluaisin suurempia lukijamääriä en toteuttaisi blogiani nykyisessä muodossa, mutta olen tyytyväinen siihen että minulla on pieni mutta sisällöstä pitävä lukijakunta. Levyt eivät lopu eikä ainakaan toistaiseksi motivaatio blogin jatkamamiseen.

You See The Trouble With Me tuli minulle alunperin tutuksi Pure Disco 2 -kokoelmalta jotka olivat 90-luvun alkupuolella minulle hyvä tapa tutustua pitämääni 70-luvun discomusiikkiin. Pidin kappaleesta mutta en vielä huomioinut Barry Whitea artistina mitenkään erityisesti. Vasta kun Barry Whiten musiikkia alettiin käyttää Ally McBeal -sarjassa jossa itse artistikin myöhemmin pääsi vierailemaan aloin pitää hänestä laajemmin.

You See The Trouble With Me oli hitti vuonna 1976 ja sen kynäilivät yhdessä Barry White itse ja Ray Parker Jr. Black Legendin coveri pääsi vuonna 2000 jopa UK listaykköseksi kun taas alkuperäinen joutui tyytymään ilmestysmisvuonnaan kakkossijaan. Vaikka kappale taidetaan virallisesti luokitella souliksi pidän sitä itse discona sillä onhan siinä discolle tunnusomainen rytmi ja tanssittavuus.

Barry White osaa vuodattaa tulkinnassaan sydänverensä omintakeisella tavallaan. Hänen äänensä ei ehkä ole kaikkein monipuolisin työkalu mutta vahvimmalla mukavuusalueellaan yksi parhaista. Nykykorvin kuultuna You See The Trouble With Me kuulostaa siltä kuin mies yrittäisi syyllistää naisen palaamaan yhteen. Miehen kurjuus johtuu vain ja ainostaan tuosta yhdestä naisesta joka voisi olla hänelle kaiken onnen avain mutta ilman häntä ruoka ei maistu hyvältä ja vitsi eivät naurata.

Voi olla että kappale ei kolise niille joille tällainen discoilu ei ole omin juttu mutta en voi olla ihastelematta eritoten orkestraatiota jossa on kaikki ne elementit joissa discossa pidän. En siis yritä väittää että You See The Trouble With Me olisi universaali klassikko josta kaikkien täytyisi pitää vaan kerron että siinä on paljon juuri itselleni mieluisia elementtejä. Mielestäni Barry White on parempi hieman siipeensä saaneensa suurena rakastajana kuin varma voitostaan olevava joskin hiukan imelänä casanovana jonka kuiskimat lemmenlorut eivät mene kuuroille korville.

Arvosana: 7,0/10

Lenny Kravitz - Stand By My Woman

Artisti: Lenny Kravitz
Kappale: Stand By My Woman (1991)
Albumi: Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "Cause I can't live my life alone, without a home."

En tiedä onko tummaihoisen amerikkalaisen äidin ja venäjänjuutalaisen isän lapsi Lenny Kravitz koskaan tuntenut ettei kuulu täysin mihinkään etniseen tai kulttuurilliseen taustaan mutta hänen uraan ovat usein värittäneet vastaavanlaiset mielipiteet. Kravitz sai odottaa ensilevytystään varsin pitkään sillä levy-yhtiöt joko sanoivat hänelle ettei hänen musiikkinsa ollut tarpeeksi valkoista tai sitten tarpeeksi mustaa. Kun hän pääsi levyttämään ja menestyi, usein sai lukea mielipiteitä että hän olisi uusia hiilikopiobiisejä vanhoista hiteistä tekevä artisti. Vuosien varrella hän on kuitenkin tuntunut pääsevän tässä suhteessa omilleen. Enää hän ei ole Lenny Kravitz jonka musiikki kuulostaa joltakin vaan toisiakin artisteja on alettu vertaamaan häneen.

Lenny Kravitzin Mama Said albumin neljäs single oli sydäntäraastava balladi Stand By My Woman. Toki tämäkin kappale on tyylillisesti jotakin joka olisi voitu julkaista 70-luvun alussa mutta silti siinä on jotakin leimallisesti Kravitzmaista. Multi-instumentalistit ovat usein hieman ristiriitaisia tapaksia, sillä mielestäni vaatii extrapaljon luovuutta tehdä kokonaisia levytyksiä soittaen lähes kaikki instrumentit itse. Itse kaiken tehden voi helposti jäädä paitsi bändin tuomasta edusta jossa kokonaisuus on yksilöiden summaa suurempi. Mutta soitaalta jotkut artistit eivät ole hyviä jakamaan luovaa energiaansa ja jos heidän yksinäisempi toimintatapansa tuottaa Stand By My Womanin kaltaisia kelpo uusretropaloja niin ei se voi väärinkään olla.

Alun pianointro tuo mieleen monia muita vanhempia kappaleita mutta vaikka tuttuuden tunnetta löytyykin, seisoo Stand By My Woman silti omilla jaloillaan. Sanoitus kiireisestä miehestä joka palaa kotiin kokoamaan hajoamassa olevan suhteensa sirpaleita kasaan toimii. Pidän siitä kuinka liika paisuttelu on jätetty pois ja voima välittyy lähinnä Kravitzin itsensä laulutulkinnasta. Tämänveroisella tulkinnalla moni renttumies voisi saada vielä sen yhden ylimääräisen mahdollisuuden. Yleensä inhoamani torvisoolo on pidetty lyhyenä joten se ei huononna kokonaisuutta. Se viimeinen annos popmagiaa jää puuttumaan sillä kokonaisuus ei aivan nouse sinne ikiklassikoiden tasolle. Stand By My Woman on vahva näyttö Kravitzin kyvystä tulkita.

Arvosana: 6,5/10

Leila K - I'm Coming To You

Artisti: Leila K
Kappale: I'm Coming To You (1996)
Albumi: Manic Panic
Mieleenjäävin lause: "Do you miss me when I'm gone?"

Joskus comebackkeja odottaa ja joskus ne tulevat yllätyksenä. Sitten on niitä tapauksia joissa ei usko artistin enää ikinä tekevän paluuta tai edes kykenevän siihen. En haluaisi olla näin kyyninen Leila K:n suhteen, mutta viimeisen 15 vuoden aikana en muista kuulleeni hänestä ainuttakaan hyvää uutista. Viimeisin uutinen oli alkuvuodesta jolloin hänet oli tuomittu Ruotsissa neljän kuukauden vankeuteen näpistelyistä ja laittomista uhkauksista. Toki Leila K voisi tehdä paluun ysärinostalgian kautta mutta ensin se vaatisi sitä että hän saisi elämänsä tasapainoon ja se on pitkän syöksykierteen jälkeen helpommin sanottu kun tehty. Mutta olen mieluusti väärässä jos käy toisin kuin arvelen.

Leila K:n kahdesta sooloalbumista pidän enemmän jälkimmäisestä eli Manic Panicsta. Max Martin ja Denniz Pop tekivät albumiin hyvän pohjan mutta ikävä kyllä muiden tekemä lopputäyte ei ollut niin herkullista. Ja juuri tätä täytesälää edustaa I'm Coming To You. Ilman Leila K:n energistä ja persoonallista ulosantia tästä sävellyksestä ei jäisi mieleen mitään muuta kuin korkeintaan ehkä loppupuolen parantuva potku breakbeat rytmiosastolla. Sanoitus on yhdentekevä ja aivan liikaa itseään toistava vaikka toiston tarkoitus on ehkä ollutkin luoda hypnoottista vaikutelmaa. Parhaat hetket koetaan loppupuolella jonne on saatu rakennettua varsin onnistunut kliimaksi joka kuitenkin pilataan palaamalla liikaan toistoon.

Manic Panic albumilla heikoimmat raidat ovat kolme viimeistä ja tämä on kokonaiskuuntelun kannalta hyvä ratkaisu sillä näin sentään yli kaksi kolmannesta albumista on mukavaa kuuntelukokemusta. I'm Coming To You on yksi niistä albumin kolmesta mätämunasta josta paremmalla tuotannolla olisi ehkä voinut saada keskinkertaisen. Itse olisin lopettanut kappaleen puoli minuuttia aikaisemmin ja lyhentänyt alkuintroa. Ehkä apua olisi voinut olla myös vierailevasta laulajasta, tekihän samalla albumilla mm. Jessic Folcker hyvää työtä Electric biisin kertosäkeessä. Mutta valitettavasti I'm Coming To You on filleri eikä minkään muun kuin fiiliksen killeri.

Arvosana: 3,5/10

Fleetwood Mac - Everywhere

Artisti: Fleetwood Mac
Kappale: Everywhere (1987)
Albumi: Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "I want to be with you everywhere."

Kokoelmat ovat olleet hyvä tapa päästä sisään artisteihin ja bändeihin joista ei ole täysin varma tai joidenka laatuun ei luota albumiartisteina. Onhan toki niinkin että jotkut artistit ovat maineeltaan ns. singleartisteja joidenka singlet ovat vahvoja mutta albumikokonaisuudet eivät niinkään. Tässä kohden täytyy heti sanoa Fleetwood Mac ei käy tästä esimerkistä, ovathan he julkaisseet monia sekä arvostettuja että kaupallisesti menestyneitä albumeita, hittisinglejä toki unohtamatta. Fleetwood Macin kokoelma hankinta on ollut minulla harkinnassa viimeiset kymmenen vuotta mutta vasta vähän aikaa sitten lyömättömän halpa hinta sai minut tarttumaan levyyn. Levyostoslistani on edelleen pitkä ja se lyhenee hieman epäjärjestelmällisesti tarjonnan mukaan.

Everywhere on singlejulkaisu Fleetwood Macin neljänneltätoista studioalbumilta Tango in the Night. Little Lies lienee ko. albumin tunnetuin hitti mutta Everywhere ei jäänyt paljoakaan jälkeen edellämainitusta. Molemmilla kappaleilla on myös sama tekijä, Christine McVie joka myös laulaa päävokaalit Everywheressä. Everywhere on iloinen rakkauslaulu vaikka toki sanoituksessa varaudutaan siihenkin että jokaiseen ihastukseen ei aina saa vastakaikua. Mutta ihastuksen voima on tunteen epävarmuudessa. Ihastunut haluaa kovasti saada vastakaikua ja on valmis laittamaan itsensä altiiksi pilkallekin jotta olotila ratkeaisi suuntaan tai toiseen.

Little Lies ja Everywhere ovat soundillisesti sisaruksia, mutta erilaisia silti kuten sisaruksetkin pakkaavat olemaan. Everywheressä on hieman afrikkalaistyylistä rytmiä joka olikin muodissa 80-luvulla. Ehkä juuri tuo leikkisän pomppiva basso ja sitä mukaileva melodia ovat kappaleen suurimmat vahvuudet. Toki Christine McVienkin ääni sopii kokonaisuuteen vaikkei loistakaan yli muiden osa-alueiden. Everywhere jää hieman liian samaa junnaavaksi, vaikka toki toistossa on hypnoottisuuttakin. Napakampi ja enemmän vaihtelua tuova väliosa olisi voinut vahvistaa kokonaisuutta. Kieltämättä kappaleen hyväntuulisuus ja kepeys ovat tarttuvaa sorttia ja sitä kuuntelee mielellään hyvällä tuulella ollessaan mutten tiedä pystyisikö se karkottamaan henkistä alakuloa.

Arvosana: 6,0/10