B.T. Express - Do It

Artisti: B.T. Express

Kappale: Do It (1974)

Albumi: 20th Century Hits for a New Millennium: 1970-1974

Mieleenjäävin lause: "Whatever it is."

Lähes siitä hetkestä alkaen kun aloin harrastamaan musiikin kuuntelua olen pitänyt 70-luvun discosta ja saman ajan discohtavista funk- soul- ja rockhiteistä. Kaikilla meillä on omanlaisemme mieltymys erilaisiin rytmeihin ja discon letkeä keinunta on minulle sitä korvakarkkia jonka kuuntelu harvoin silittää musiikillisesti vastakarvaan.

B.T. Expressin joka alkuperäiseltä nimeltään oli Brooklyn Trucking Express sai uransa suurimman hitin vuonna 1974 kappaleella Do It (Til' You're Satisfied). Kyseessä on erittäin paljon discolta kuulostava funkkappale joka nousi Billboardin listalla aina kakkoseksi asti. Kappale on sopivan hikistä funkkia olematta kuitenkaan sitä kaikkein tiukinta ja hikisintä sorttia joka on itselleni aina ollut hieman vaikeampaa sisäistettävää. Kappale keinuu kiirettömästi svengaten ja vain hieno urkusoolo tuo vaihtelua poljentoon.

Jos Do It sisältää jotakin huonoa niin hyvyydestään huolimatta kappale on lajissaan varsin tyypillinen. Jos tekisi tarkistuslistan asioista joihin odottaa törmääväänsä esidiscoisessa funkissa niin tämä kohdalla tulisi varmaan rastitettua lähes kaikki kohdat. Mutta odotusten täyttäminen ei ole aina huono asia sillä mitä pidempään musiikkia kuuntelee, sitä harvemmin yllättyy. Do It on mukavan orgaanista ja letkeää funkmusiikkia joka sopii kesään niin aurinkoisiin kuin sateisiinkin päiviin.

Arvosana: 7,0/10

Lambretta - Breakfast

Artisti: Lambretta

Kappale: Breakfast (1999)

Albumi: Breakfast

Mieleenjäävin lause: "You're my cereal killer without no doubt, you're my breakfast lover."

Ensimmäisen levyn ensimmäinen biisi on varmasti tärkeä valinta bändille kuin bändille. Varsinkin ennen muinoin kun levyihin piti tutustua levykaupassa pyytämällä levyä soitettavaksi tiskillä ensimmäisen biisin tuoma ensivaikultema oli varmasti tärkeä. Kun levyn ensimmäinen biisi on samalla albumin nimibiisi painolasti sen kun vain lisääntyy. Nimibiisinhän kuvittelisi levyillä edustavan albumin keskimääräistä tyyliä vaikka tästäkin löytyy varmasti useita poikkeuksia.

Kuten johdannosta varmasti jo arvasikin tämänkertainen kappale on jo edesmenneen poprokkia soittaneen ruotsalaisorkesteri Lambrettan debyyttialbumin nimibiisi Breakfast. Debyyttialbumin aikoihin yhtyeen laulaja ja keulakuva Linda Sundblad oli vasta 18-vuotias muun bändin keski-iän ollessa selvästi korkeampi. Myöhempi menestys kuitenkin osoitti että oli oikea veto jo yli puoli vuosikymmentä tahkonneelta pumpulta ottaa lähes puolta nuorempi naislaulaja keulakuvaksi. Ensilevy Breakfast löi yhtyeen läpi pohjolassa ja kakkoslevy Lambretta muuallakin Euroopassa.

Breakfast ei taatusti ole ensimmäinen kappale joka yhdistää sanoituksessa rakkauden ja ruoan. Kappaleen tausta "pyörii" mielenkiintoisella tavalla jota en musiikillisen ammattitaidon puutteessa osaa selittää. Linda Sundblad kuulostaa ikäistäänkin nuoremmalta laulaessaan rakkalleen tarjotusta aamiaisesta joka selvästi sijoittuu parisuhteen alkuhuumaan. 

Ilmassa on paljon teinirakkauden epävarmuutta ja tuntua siitä että koko maailman onni tai onnettomuus on tästä suhteesta kiinni. Mutta vaikka tunteiden kohteelle tarjotaankin täyspalvelu monen ruokalajin aamiaisineen johon jälkiruokana kuuluu itse laulaja niin lopussa kuitenkin muistutetaan ettei kaiken tämän parane nousta miehelle päähän. Jo teinitytöt tietävät että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta ja että miehen koulutus suhteessa sisäsiistiksi on parasta aloittaa vaivihkaa mutta varhain.

Breakfast on sopivan leikkisää poprokkia jossa on myös tunnetta mukana. Pidän kappaleesta ja se kuuluu Lambrettan hieman epätasaisen mutta sympaattisen debyyttilevyn kolmen parhaan kappaleen joukkoon. Tässä tapauksessa on sanottava että albumin nimi- ja aloitusbiisi kuvaa varsin hyvin koko albumia ja kuten aina markkinoidessa pitääkin antaen siitä hieman totuutta paremman kuvan.

Arvosana: 7,5/10

10cc - People in Love

Artisti: 10cc

Kappale: People in Love (1977)

Albumi: The Very Best of 10cc

Mieleenjäävin lause: "Love is forever and I'll never be."

Manchesterista lähtöisin oleva 10cc nautti suurinta suosiota 70-luvulla omintakeisella sekoituksellaan art rockia ja popimpaa radiorokkia. 10cc ei saavuttanut suurempaa menestystä Suomessa joten yhtye oli itsellenikin varsin tuntematon ja löysin yhtyeen niinkin erikoisen mutkan takaa kuin Boney M:n levyttämän Dreadlock Holiday coverin kautta. Lisäksi Wallstreet Suffle oli tullut minulle tutuksi Fridan ruotsinkielisenä coversiona Guld och Gröna Ängar joka ehkä pääsee joskus tämänkin blogin käsittelyyn.

People in Love on hempeä kappale joka kertoo rakastumisesta ja rakastuneista ihmisistä haikeaan sävyyn. Tiedän että kuulostaa hieman kuin -vertaukset ovat aina vaarallisia mutta hetkittäin kappaleessa on jotakin Beatlesmaista. Tällaiset kappaleet ovat kuin tehty ihmisille jotka voivat samaistua niihin. Eli jos tämä kappale osuu korviin niillä hetkillä kun rakastumisen huumassa meinaa jäädä autojen alle se voi jäädä osaksi oman elämän soundtrackia. 

People in Love tuo mieleen myös bändin aiemman hitin I'm Not In Love ollen kuitenkin hieman maanläheisempi ja vähemmän tarttuva. Kappaleessa ei ole mitään suurempaa vikaa kuin ehkä pienoinen tarttuvuuden puute. On aina vaikea arvostella tämänkaltaisia kappaleita jotka vaativat oikeanlaisen mielentilan upotakseen parhaalla mahdollisella tavalla. 10cc:n jäljelle jääneet jäsenet olivat vuonna 1977 selvästi rutinoituneita artisteja ja sen kuulee niin hyvässä kuin pahassakin. People in Love on kasattu ammattitaidolla mutta kipinä jää uupumaan. Mutta kyllähän tämän sujuvasti kuuntelee hikisen iltapäivän ratoksi.

Arvosana: 5,5/10

The Sweet - Blockbuster!

Artisti: The Sweet
Kappale: Blockbuster! (1973)
Albumi: Coronation Street: The official 40th anniversary
Mieleenjäävin lause: "We just haven't got a clue what to do."

Random play ei aina tätä blogia tehdessä tunnu niin satunnaiselta kuin luulisi. Blogin lyhyen historian aikana tämä on jo neljäs Sweetin kappale ja kaikki ovat tämän lisäksi olleet niitä suurimpia hittejä. Blockbuster! joka valikoitui tämän päivän kappaleeksi tosin sai hieman apua siitä, että huomasin sen olevan kahdella eri levyllä: Sweetin hittikokoelmalla sekä hieman hämärällä Coronation Street 40-vuotisjuhlakokoelmalla jonka olen joskus poiminut alekorista mielenkiintoisen sisältönsä ja eittämättä halvan hinnan vuoksi.

Blockbuster! (tai Block Buster!) jäi Sweetin ainoaksi UK listaykköseksi ja sen takana ovat jälleen kerran kaksikko Nicky Chinn ja Mike Chapman. Kappale onkin varmasti Sweetin tunnetuimpia eikä syyttä sillä siinä on paljon mieleenjääviä elementtejä. Jo alku herättää kiinnostuksen sireeniäänineen ja aa-aaa yhteislauluineen. Kappale ei kerro korttelipommista vaan ilmeisesti ilmeisen kovasta kaverista jonka mellastusta ei kukaan saa pysäytetyksi. Kuten lähes kaikki tämän kauden Sweet hiteisä on tässäkin hektinen tunnelma ja pieni annos vaaraa.

Blockbuster! on hyvä esimerkki siitä millaisena glamrokkini haluan. Ei liian totisena muttei myöskään huumorirokkina. Hyviä riffejä, sopivasti kimallusta ja hieman vistaa meininkiä. Täyteläistä muttei pömpöösiä. Kikkailua muttei pelkästään niiden varaan rakentamista. Jos tulet tästä pahalle tuulelle niin päiväsi on silloin jo peruuttamattomasti pilalla.  

Arvosana: 7,5/10

Within Temptation - Frozen

Artisti: Within Temptation

Kappale: Frozen (2007)

Albumi: The Heart of Everything

Mieleenjäävin lause: "Tell me I'm frozen but what can I do."

Pieneksi maaksi Hollanti on tuottanut paljon minulle mieluista popmusiikkia. Shocking Blue, George Baker Selection, Mouth & MacNeal, Mistral, Luv' ja monet muut puukenkämaan yhtyeet ovat päässeet tai tulevat pääsemään levyhyllyäni koristamaan ja ansiosta. Itse olisin valmis rankkaamaan Hollannin musiikillisten suosikkimaideni joukossa jopa Saksan edelle eli suoraan sinne suurimpien jälkeen. (Englanti, USA ja Ruotsi ovat henkilökohtainen kolmen kärkeni.)

Perheväkivalta- ja hyväksikäyttöteemoja käsittelevä Frozen oli Within Temptationin The Heart of Everything albumin toinen singlejulkaisu. Bändi lahjoitti singlestä saamansa tulot hyväntekeväisyyteen. Jos olet kuullut Within Temptationia edes radiohittien verran ei Frozen yllätä. Rauhallinen intro johdattaa massiivisiin sinfoniaorkesteri- ja kitaravalleihin joiden seassa Sharon den Adelin ääni on kuin kotonaan. Eli bändi liikkuu omilla vahvuusalueillaan muttei yllätä tai tarjoa mitään poikkeavaa normaalista. Kappale on laadukas mutta herättää jonkinlaisen kuunteluähkyefektin joka vaivasi koko The Heart of Everything -albumia.

Ehkä Within Temptation syyllistyy Frozenissa hieman liialliseen särmien hiomiseen. Hyvä musiikki ei herätä fiilistä joka muistuttaa elämyksenä eilisen pizzan makua uudelleenlämmityksen jälkeen. Pisteet bändille kuitenkin vaikeiden teemojen esilletuomisesta vaikka se ei itse kappaleen sanoituksessa kovin suoraan ilmenekään vaan on enemmän pinnan alla. On aina ristiriitainen tunne kun kuulee laadukasta musiikkia josta tietäisi pitävänsä enemmän jos se olisi ensikosketus bändiin. Mutta tässä kohden Frozen on vain perusvarmaa ja tyypillistä Within Temptationia, niin hyvässä kuin pahassa.

Arvosana: 6,0/10

OMD - Enola Gay

Artisti: OMD

Kappale: Enola Gay (1980)

Albumi: The Best of Techno and Classics

Mieleenjäävin lause: "It shouldn't ever end this way."

Tämän arvostelun johdanto voisi olla vaikkapa erilaisten hassujen kokoelmien nimien tai sisältöjen pohtimista mutta ehkä käytän sitä aihetta toisella kertaa. Nimittäin päivän kappale Enola Gay ja sen esittäjä Orchestral Manoeuvres in the Dark (tai OMD lyhennemuodossa) tarjoavat tarpeeksi materiaalia johdannolle. Suurin osa historiansa tuntevista tietänee että Enola Gay oli ensimmäisen atomipommin Hiroshimaan vuonna 1945 pudottaneen pommikoneen nimi. Enola Gay sisältää runsaasti viittauksia tähän historialliseen tapahtumaan ja lisäksi kannanoton ydinaseita vastaan 80-luvun alun syntetisaattoripopin keinoin.

Pidän vanhojen tietokonepelien musiikista melodisuuden vuoksi. Simppelit äänipiirit pakottivat yksinkertaistamaan ja käyttämään riisuttuja mutta tarttuvia melodioita. Enola Gay tuo mieleen semiprimitiivisillä syntetisaattorisoundeillaan 80-luvun lopun ja 90-luvun alun pelimusiikin. Kappaleen mieleenpainuvin kohta ei olekaan laulettu kertosäe vaan näppärä syntetisaattorimelodia joka starttaa kappaleen. En ole koskaan ollut näiden kasarisyntsabändien mieslaulajien laulutyylin ihailija. Kuivakka lakonisuus ja leikattu tunneskaala ilmaisussa eivät iske minuun. Ei Andy McCluskey silti kappaletta onnistu tuhoamaan vaan hän hiljenee synamaton tieltä riittävän usein.

On hankala antaa kokonaisarvosanaa Enola Gayn kaltaiselle kappaleelle jossa toisaalta on loistava melodia ja sympaattiset synasoundit mutta josta puuttuu se jokin mikä tekee keskivertoa paremmista kappaleista hyviä tai peräti loistavia. Ehkä vika on minussa itsessäni sillä pitkään 80-luku oli minulle se musiikillinen äpärävuosikymmen loistavan 70-luvun ja nuoruusvuosien 90-luvun välissä ja vasta viime vuosina olen alkanut löytää ne kasarihelmet joista saatan pitää. Mutta edelleenkään Miami Vicen ja juppien vuosikymmen ei ole se minun musiikillinen vuosikymmeneni. Siitä huolimatta Enola Gay:ssa on riittävästi charmia ja varsinkin ensimmäiset 30 sekuntia tuovat hymyn huulille. 

Arvosana: 6,0/10

Roxette - Crash! Boom! Bang!

Artisti: Roxette
Kappale: Crash! Boom! Bang! (1994)
Albumi: Don't Bore Us - Get To The Chorus!
Mieleenjäävin lause: "I'm still breaking the rules."

On aina ilo nähdä suosikkibändiensä tekevän paluun, ainakin useimpien. Roxetten tapauksessa paluu oli positiivinen asia sillä hetken jo näytti että Marie Fredrikssonin aivokasvain vie bändin pysyvästi telakalle. Tänä vuonna ilmestynyt uusin albumi ja fanien kuorolaulun täyttämä kiertue kertovat yhtyeen elinvoimasta vaikka siinä onkin enemmän kyse nostalgiasta ja vanhoista hiteistä kuin uudesta musiikista joka tosin sekään ei ole hassumpaa.

Crash! Boom! Bang! oli samannimisen albumin toinen singlejulkaisu jonka muistan soineen meilläkin varsin tiuhaan. Slovarit olivat vielä 90-luvulla kova juttu ja olen viimeisen 10 vuoden aikana usein miettinyt milloin ne tekevät paluun. Roxette saavutti kultakaudellaan menestystä niin reteillä stadionrokeilla kuin stadionslovareillakin. Crash! Boom! Bang! on ehkä hieman 90-lukumaisempi toteutukseltaan kuin kolmen ensimmäisen levyn slovarit mutta tärkein elementti eli Marien tulkinta on tässäkin vahvaa. Myös särisevät kitarat on saatu mukavasti mukaan soimaan taustalle ja asiaankuuluvat nostatukset löytyvät toki. Vaikka bändissä alkoi jo tässä vaiheessa näkymään hieman menestyksen taakan aiheuttamaa väsymystä niin singlet pysyivät laadukkaina vaikka suosio hieman jo laskikin.

Crash! Boom! Bang! ei lukeudu listoillani aivan Roxetten parhaimpien slovareiden joukkoon sillä se ei ole aivan yhtä tunteisiin vetoava kuin heidän parhaansa. Se ei toki tarkoita että kappale olisi huono vaan sitä että bändin taso niiden tuottamisessa on korkea. Kaikki on tässäkin kuitenkin tehty taiten, vain se jokin mikä tekee kappaleesta ikimuistoisen jää puuttumaan. Ysärimuistoja kelpaa varmasti kuitenkin verestellä tämänkin tahdissa.

Arvosana: 6,5/10