Artisti: Ville Leinonen
Kappale: Kesän lapsi (2007)
Albumi: Hei!
Mieleenjäävin lause: "Aaa, kesän lapsi mä oon."
Mukava palata blogin parin kuukauden tauon jälkeen, joka johtui työkiireistä ja pienistä sairasteluista. Sekin piristää mieltä, että random play antoi uuden luun pureskeltavaksi Ville Leinosen muodossa. Leinosen vuonna 2007 julkaistu Hei! ja 2017 julkaistu Hei taas tekevät kunniaa 70- ja 80-lukujen kotimaiselle iskelmälle. Varsinkaan käännösiskelmät sekä 80-luvun discoiskelmä eivät koskaan olleet arvostelijoiden ja musiikkisnobien suosiossa, mutta pientä kunnianpalautusta on selvästi ollut viime vuosien aikana havaittavissa.
Hei! painottuu enemmän 70-luvun Finnhits aikakauteen joten Kesän lapsi on varsin looginen valinta tällaiselle levylle. Olihan tämä käännösiskelmä hitti meillä peräti kahden artistin toimesta. Ensin sen listoille nosti kesällä 1976 Tapani Kansa ja Katri Helena seurasi listoille syksyn tultua. Alkuperäisversio Banzain Viva America ei ehkä meillä ole niinkään tunnettu ja Chrisse Johansson on tehnyt hyvän tuon muuttaessaan parin lauseen discobiisin ehdaksi kesähittisanoitukseksi. Kotimaiset versiot eivät ehkä ole niin tanssittavia, mutta ehkä niistä on tullut paremmin aikaa kestäviä verrattuna vain disconotkutukseen tarkoitettuun alkuperäisversioon. Ehkä jos alkuperäisversion henki olisi haluttu säilyttää niin suomiversion tekijäksi olisi tuolloin käynyt vaikkapa Frederik.
Ville Leinonen on omassa versiossaan hidastanut kappaletta vielä hivenen ja tehnyt siitä semikiimaisen illan viimeisen hitaan. Suora hiilikopiointi ja läpilaulanta olisikin ollut tylsä vaihtoehto ja nyt sekä kunnioitetaan alkuperäistä, että tuodaan riittävästi omaa tulkintaa. Näin "limainen" tulkintatyyli muuttuisi herkästi mauttomaksi tai menisi puhtaasti huumorin puolelle, mutta Leinosen tyylitaju ei ole pettänyt. Studiossa on pidetty hauskaa muttei lyöty lekkeriksi. Nyt tulkitsijana on kesästä täysin rinnoin nauttiva kolli, joka etsii sitä heinälatoromantiikkaa ja tietää sitä ennemmin tai myöhemmin myös saavansa.
Taustan discokomppaus toimii luonnollisesti hyvin ja myös aikakaudeltaan kuulostavat naistaustalaulajat kujertavat juuri kuten kuuluu. Bonus pienestä naurahduksesta, joka saattaa olla jopa spontaani. Tai jos ei ole niin silti minä sen sellaisena ostan. Tällaisissa covereissa pitää aina vastata kysymykseen miksi tehdä näitä uusiksi kun alkuperäisetkin ovat olemassa? -Koska hyvät kappaleet kestävät monenlaisia tulkintoja.
Kesän lapsi on esimerkki tapauksesta, jossa käännösiskelmä onnistui parantamaan alkuperäisversiosta ja vieläpä rutkasti. Koska Leinosen versio nojaa luonnollisesti kotimaisiin tulkintoihin ja nousee mielestäni myös yli Banzain alkuperäisversion. Katri Helena ja Tapani Kansakin pysyvät toki tulkinoillaan palkintopallin huipulla, mutta Leinonen varmasti on versiotaan tehdessään ollut onnellinen myös pronssimitalista.
Arvosana: 7,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti