Kappale: Reflections (1967)
Albumi: Reflections
Mieleenjäävin lause: "Through the mirror of my mind."
Vuosina 1988-1991 (Suomessa 1990 alkaen) pyörinyt tv-sarja China Beach ei ole tapahtumiltaan jäänyt erityisen hyvin mieleeni, mutta sarjan tunnusmusiikkina käytetty biisi sen sijaan paloi mieleeni pysyvästi. Tai oikeastihan sarjalla oli kaksi eri tunnaria, mutta se mieleeni jäänyt oli Diana Ross & The Supremesin ikikuulas Reflections. Toisena tunnarina käytetty The Animalsin We Gotta Get Out of this Place ei ole hassumpi biisi sekään, mutta häviää tunnelmassa ainakin viidakkoveitsen mitalla.
Pitäisi nähdä China Beach nykyisillä silmillä jotta osaisin sanoa oliko sarja tunnariaan parempi, mutta hyvillä sarjoilla on harvemmin huonot tunnusmelodiat. Kun puhutaan Supremesin kaltaisista yhtyeistä ei ole enää aivan päivänselvää minkä biisin valitsee. Ilman muistoja tv-sarjasta olisin joutunut miettimään pitkään olisinko valinnut Love Childin tai Reflectionsin. Hienoja biisejä kumpikin eivätkä muutkaan klassikot ole kaukana vaan polkevat edellämainittujen kantoja.
Reflections nappaa jo alussa kuulijansa mielenkiintoisilla elektronisilla soundeilla, joita ei ole tehty syntetisaattorilla vaan signaaligeneraattorilla, jonka tuottamaa ääntä oli vielä säädetty erilaisilla efekteillä. Reflections oli myös viimeisiä kertoja kun legendaarinen hittitrio Holland-Dozier-Holland kirjoitti Supremesille singlen. Kyseessä oli myös yhtyeen ensimmäinen single, jolla The Supremes nimi oli saanut Diana Rossin nimen eteensä.
On sopivaa, että tämä tuli God Only Knowsin perään listalla, sillä kuuluvathan siinä Beatlesin ja Beach Boysien vaikutteet. Tuo vaihe 60-luvulla kun kaikki yrittivät kilvan nokittaa toisiaan albumin- ja laulunkirjoituksessa on yksi popmusiikin mielenkiintoisimmista. Tuollaista tervettä nokittelua soisi olevan vielä nykyäänkin.
Kun kyseessä on biisi Motownin kultakaudelta ja studiossa on ollut nykyään onneksi arvostusta saanut The Funk Brothers studiomuusikkoryhmä niin kaikki on sitä parasta A-ryhmää. Reflections on yksi biiseistä joissa efektien käyttö parantaa kappaletta ja niitä on käytetty juuri sopivasti. Mutta haastan jokaisen etsimään kappaleen perinteisemmästäkään musisoinnista jotakin vikaa. Soitto on tiukkaa, siitä aistii kesän lämmön, joka on enää vain muisto kun rakkaus on lähtenyt elämästä.
Tietenkin on taas mainittava bassokuvio, johon itse en soittamalla saa sen tarvitsemaa napakkaa sykettä. Minulla taitaa olla niin paljon tavoitebiisejä, että tuskin soittoharrastukseni tulee ainakaan kaatumaan siihen, ettei olisi biisejä mitkä pitäisi saada haltuun. On myös kerrottava, että ilmeisesti tv-sarjan innoittamana Reflections versioitiin Suomeksi vasta vuonna 1991. 80-luvun teinitähti Anja Niskasen Kipinä ei tietenkään pääse alkuperäisen tasolle, mutta onhan se hauska kuriositeetti kaltaiselleni kuriositeettien ystävälle. (Onneksi en ole kissa.)
Olen käyttänyt ja tulen käyttämään klassikko -sanaa paljon mutta onhan niinkin vahvalle sanalla aikansa ja paikkansa. Minulle Reflections on klassikko ja olen kiitollinen, että China Beach antoi sen minulle aikana jolloin en aktiivisesti vielä kuunnellut musiikkia. Se heijastuma mikä tuolloin jäi mieleen palasi väistämättä, kun aloin pari vuotta myöhemmin harrastaa musiikin kuuntelua.
Kokemattomuuttani ostin Supremesin tökerön halpismarkettikokoelman, jossa oli 90-luvulla levytettyjä viiden pennin uudelleenlevytyksiä. Opin tuolloin että varsinkin halvoista levyistä piti lukea pieni präntti tarkkaan. Onneksi kunnollinen kokoelma löytyi vaikkakin realistisempaan hintaan ja sen jälkeen Reflections onkin ollut säännöllisessä kuuntelussa eikä se painune taka-alalle niin kauan kuin musiikkia kuuntelen.
(Annan blogissani arvosanat vain random playn arpomille kappaleille, en näille spesiaaliarvosteluille.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti