Kappale: Hello Darkness (1970)
Albumi: Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "Hello darkness, step inside, make the hours run thru the night."
Hollantilainen rockyhtye Shocking Blue muistettaneen parhaiten heidän Venus hitistään jonka mm. Bananarama coveroi 80-luvulla. Yhtyeen pitäisi olla suomalaisillekin tutumpi sillä käännösiskelmien kulta-aikana yhtyeen biisejä julkaistiin suomiversioina yllättävän monta. Suurin hitti Venus kääntyi meillä samannimiseksi Kirkan tulkitsemana. Never Marry a Railroadman sai meillä nimen Jos konduktöörin nait ja tämän version esitti Paula Koivuniemi. Muskan Kirjoita postikorttiin oli versionti Send Me a Postcardista. Lea Laven levytti tukun Shocking Bluen alkuperäisbiisejä suomeksi albumilleen Vuosikertaa 1972; näistä mainittakoon ainakin On miten on (Shocking You), Vuosikertaa (Blossom Lady) ja Pahuksen esmi (Roll Engine Roll).
Vuonna 1970 kokoelmaLP:n täytteeksi julkaistu single Hello Darkness ei jostakin syystä päätynyt Lea Lavenin esittämäksi mutta singlen B-puoli Pickin' Tomatoes sai nimekseen Kanssa sun on kaikki okei. Hello Darkness ei edustanut Shocking Bluen rokinta linjaa eikä siinä ollut niin paljoa 60-luvun rockpsykedelian kaikuja. Yhtyeen tyyli liukuikin 70-luvulla enemmän kohti juurevampia amerikkalaissoundeja ja teemoja. Hello Darkness onkin yhtyeen siirtymäkauden tuote; toinen jalka on vielä 60-luvulla ja toinen katselee varovasti eteenpäin. Minulle on joskus väitetty että vuosi 1970 olisi ollut musiikillisesti yksi huonoimpia. 60-luvun progression ja rokin nopean kehityksen jälkeen musiikkimaailma huokaisi 1970 henkeä ja listoja hallitsi purkkapop. Mielestäni kyseessä on enemmänkin siirtymäkausivuosi mutta sallittakoon jokaiselle mielipiteensä.
Kaikessa yksinkertaisuussaan Hello Darkness on laulu ihmisen ikävästä ja erossaolon aiheuttamista fiiliksistä. Aika kuluu hitaasti jälleennäkemistä odotellessa mutta yöt helpottavat sillä nukkuvan aika menee nopeaan. Pimeys on siis ikävöivän ystävä olettaen että on hyvillä unenlahjoilla varustettu. Mene ja tiedä onko kappaleen nimi ja kertosäe saanut vaikutteita Simon and Garfunkelin Sound of Silencen kuuluisasta avauslauseesta mutten pitäisi sitä mahdottomanakaan.
Naisvetoiset rockyhtyeet eivät olleet vielä kovin tavallisia 60- ja 70-lukujen taitteessa mutta Mariska Veres (joka menehtyi syöpään 2006) hoiti keulakuvan tonttinsa esimerkillisesti. Hello Darkness ei kuulu Shocking Blue suosikkeihini sillä yhtye loisti mielestäni paremmin menevimmissä biiseissään. Kertosäe ei ole tarttuvimpia ja riisutuhko soitanta antaa toki laulutulkinnalle sijaa mutta ei silti nosta kokonaisuutta plussalle. Veresin ääni on tunnistettava mutta hänen tulkintakirjonsa ei ole laajimmasta päästä ja tämä tulee alleviivatusti esiin karsitummassa ympäristössä.
Lyhyt kitarasoolo samoin kuin alun kitaraintro ovat itselleni parasta antia. Aistittavissa on myös pientä luovuuden puutetta ja sitä että on alettu tekemään jotakin idealla että tehdään samantapaista kuin joku muu. Inspiroituminen voi johtaa myös erinomaisiin lopputuloksiin mutta tällä kertaa tuloksena on synkkä ojanpohjallinen vettä jonka voi nähdä virtaavan vain jos työntää kasvonsa lähes siihen kiinni.
Arvosana: 5,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti