Kappale: Enkel resa (1988)
Albumi: Det bästä med Lili & Susie
Mieleenjäävin lause: "En enkel resa."
90-luvun alussa tätini osti serkulleni pienen kosketinsoittimen siinä toivossa että serkkuni innostuisi soittamisesta. Näin ei tietenkään käynyt mutta laitteesta tuli suosittu minun ja serkkuni oppiessa käyttämään laitteen samplaustoimintoa. Soitin pystyi tallentamaan muistiinsa n. 0,8 sekuntia pitkän äänen sisäänrakennetulla mikrofonilla ja tätä ääntä pystyi sitten "soittamaan" koskettimia painellen. Teini-iän kynnyksellä mikään ei tietenkään ollut hauskempaa kuin tallentaa laitteiseen kainalopieruja, röyhtäyksiä tai pikkutuhmuuksia ja soitella niitä sitten korkeammilla ja matalammilla taajuuksilla. Taisimme myös nauhoittaa pelleilyjämme kasetille mutta onneksi moiset arkistojen aarteet ovat kadonneet samaan paikkaan parittomien sukkien kanssa.
Päivärinnan sisarukset Lili ja Susie nauttivat suosiota länsinaapurissamme vuosina 1985-1993 ja onnistuivatpa he saamaan musiikkiaan pienemmässä mittakaavassa myös suuren maailman tietoisuuteen. Kaksikko on yrittänyt kahdesti (1989, 2009) ruotsin karsinnoista euroviisuihinkin siinä onnistumatta. Myöhemmät comebackyritykset eivät ole tuottaneet suuria tuloksia mutta nostalgialla on aina sijaa vaikka itse en muista kuulleeni kuin Oh Maman ala-astevuosinani.
Enkel resa tehtiin samannimisen (elokuva julkaistiin meillä nimellä Menomatka) ruotsalaisen komediaelokuvan soundtrackille vuonna 1988. En ole nähnyt ko. elokuvaa mutta biisinä "menolippu" kuulostaa aika lailla niin umpikasarilta kuin vain mahdollista. Se miksi johdannossa muistelin sampleilla leikkimistä johtuu kappaleen tavasta soittaa puhesamplea nykivästi mikä oli tuolloin muodikasta. Vasta kiintolevytallentien ilmestyminen studioihin 90-luvun alkuvaiheessa teki samplauksesta sujuvampaa joten vanhemmat äänikokeilut kuulostavat usein enemmän tai vähemmän sympaattisilta. Hauskaa tämä on silloin kun uusissa kappaleissa halutaan kuulostaa retrolta ja koetetaan saada samanlaista rumpukonesoundia tai synasoundeja kuin tuolloin.
Enkel resa menestyi mukavasti kotimaassaan noussen parhaillaan Svenkstoppenin sijalle kolme. Elokuva ei ollut erityisen suosittu ja kriitikot inhosivat sitä joten kappaleen ansiot nostivat ehkä enemmän elokuvaa kuin toisinpäin. Biisin takana olivat ruotsin Stock-Aitken-Watermaniksi kutsutusta Norell-Oson-Bard triosta kaksi ensimmäistä. Syntikkavetoinen kasaripop maistuu itselleni valikoidusti mutta Enkel resa on vaikea puntariin laitettava. Kuultuaani kappaleen huomaan että se jää päähäni soimaan ja joskus otan sen kuunteluun ihan tarkoituksella. Olen juustoisen höpöpopin ystävä ja uskon että juuri tuota kohtaa musiikkimaussani kutitetaan tässä tapauksessa oikeasta kohden mutta hetkittäin väärin keinoin.
Eihän Enkel resa ole mikään erityisen hyvä kappale. Kertosäkeestä jää mieleen ne kaksi pientä nimisanaa. Soundeja ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua ajattomiksi vaikka ovatkin ajankuva. (päivänkuva-hetkenkuva) Biisintekijöillä on selvästi ollut sormi aikansa pulssilla ja häpeämättömien hittinikkarien tapaan tutut koukut on kylvetty varmoihin vesiin. Lili & Susie ovat sympaattinen sisarduo jonka aito innostuneisuus on lahjakkuutta suurempi ansio. Lopun poliisiosio nikotusefekteineen on selvä todiste siitä miksei uusretrossa kopiota tätä osaa ajan soundeista. Enkel resa on kuin kaveri jota et kutsuisi ystäväksesi ikinä ja jolla on taipumus koheltaa innollaan kaikki asiat pieleen. Mutta silti tämä sympaattinen tapaus on pieninä annoksina kelpo seuraa jolle joskus jopa itse ehdottaa tapaamista. Mutta ystäviä emme ole, kavereita vain.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti