Kappale: Music Gets the Best of Me (2002)
Albumi: Read My Lips
Mieleenjäävin lause: "If someone held you with a gun you know I'd make you number one."
Kuten varmaan monilla muillakin ensikosketukseni englantilaiseen Sophie Ellis-Bextoriin oli vierailu Spillerin vuoden 2000 hitissä Groovejet. Tunnistettava ääni jäi mieleen ja varsinkin kun ensimmäiseltä soololevyltä lohkottiin mukavia sinkkuja niin levyhyllyni sai täytettä. Alunperin Ellis-Bextor lauloi indie brittipopbändissä theaudience joka pääsi kotimaassaan ensilevyllään ja sinkuillaan jopa listoille mutta kun kakkosalbumin demobiisit saivat levy-yhtiöltä torjuvan vastaanoton bändi hajosi. Sophie Ellis-Bextor ei ole myöhemmillä soololevyillään pystynyt aivan toistamaan ensisooloonsa menestystä mutta saanut silti yhä kappaleitaan ja levyjään listoille kotimaassaan.
Sophie Ellis-Bextorin tekokuituisen pehmeä ääni on tunnistettavuudessaan vahva mutta hän ei tunnu käyttävän ääntään kovin monipuolisesti. Hän onkin artisti jota kuuntelen mieluummin pieninä annoksina. Välipala-artisteissa ei ole mitään vikaa sillä musiikillinen makean nälkäkin pitää tyydyttää. Music Gets the Best of Me lisättiin Read My Lips albumin uudemmalle painokselle vuonna 2002 ja julkaistiin myös neljäntenä singlenä siltä. Muistan että kappale olisi saanut jonkin verran radiosoittoa meilläkin. New Radicals yhtyeestä tutun Gregg Alexanderin tuottama ja yhdessä Ellis-Bextorin ja Matt Rowen kanssa kynäilty dancebiisi saavutti kotomaassaan singlelistan 14. sijan.
Aina kun kappaleessa kuulee sävyjä 70-luvun discosta on se hyvä syötti minulle nielaistavaksi. Ei Music Gets the Best of Me mikään klassikko ole mutta letkeä ja hauska dancebiisi jonka sanoituskaan ei ole liian vakava. Musiikki on monen ensirakkaus ja Sophie laulaa ettei hänen poikaystävällään ole syytä olla siitä mustasukkainen. Jos rakasta uhattaisiin aseella hän valitsisi rakkaansa ennen musiikkia mutta toivottavasti tähän ei ikinä jouduta. Musiikki tekee myös ihmissuhteista parempia monen muun asian lisäksi. Ilman musiikkia ei olisi tätä blogiakaan.
Music Gets the Best of Me on kappale jota tanssisin mieluusti ja sopivassa seurassa saattaisin jopa taputtaa discotyyliin käsiäni sen tahdissa. Toki Ellis-Bextor teki samantyylisen biisin paremmin Murder on the Dancefloorin muodossa mutta ei pieni toisto haittaa vaikka ainahan se toinen pompahdus on yleensä ensimmäistä matalampi. Yksi samantyylinen single menee mutta useampi alkaa jo syömään mielenkiintoa. Music Gets the Best of Me on tyylikästä uusiodiscoa ja sopiikin hyvin kesään jolloin ei päivä paista kuin tv:ssä ja sanoituksissa. Saa tanssia ja tyyli on vapaa.
Arvosana: 6,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti