Aloitetaan helpoimmasta eli vuoden 2014 parhaasta tulokkaasta. Tässä kategoriassa ei ole suurta kilpailua sillä Brightonista ponnistava rockduo Royal Blood vie tämän kirkkaasti. Voisi kuvitella ettei pelkän basistilaulajan ja rumpalin voimin saisi aikaan kunnon rokkia mutta väärässä olin. Yhtye on rytmikäs, räyhäkäs ja tuo raikkaan tuulahduksen kuulostaen silti jotenkin perinteisiin nojaavalta. Riffit ovat rautaisia ja junttaa on sopivasti ilman että meiningistä tulee monotonista. Toisin kuin monet en ole huolissani siitä mihin yhtye jatkaa tästä sillä eihän kaksihenkisyys estänyt White Stripesiäkään julkaisemasta useata hyvää levyä. Ja vuotena jolloin aloitin bassonsoiton täytyi tietenkin fiksautua bassovetoiseen bändiin.
Koska tulokas oli helppo otetaan seuraavaksi pohditaan vaikea eli paras kotimainen biisi vuonna 2014. Valitettavasti tämä vuosi ei tule jäämään minulle mieleen kotimaisen musiikin suurvuotena. Toki yksittäisiä kelpo biisejä julkaistiin moneltakin artistilta ja bändiltä mutta laajemmalta rintamalla minua ei tänä vuonna kotimainen tarjonta onnistunut viettelemään. Sentään jouduin miettimään voittajaa muutaman ehdokkaan väliltä mutta voittajaksi päätyi Haloo Helsingin Beibi. Haloo Helsingin sinkuista pidän lähes kaikista menopaloista kun taas himmailuviisut eivät ole niinkään iskeviä. Beibissä ei todellakaan himmailla vaan siinä käytetään tänä vuonna takaisin tullutta breakbeatiä onnistuneesti. Muuta-suuta ja lähden-tähden -tyyliset loppusoinnittelut ovat juuri sitä mitä minä kaipaan.
Vuoden 2014 paras biisiyhteistyö ei ole niin vaikea kuin kuvittelisi. Siihen on tarvittu vain kahden vanhan suosikkini epäpyhä allianssi joka toimi paremmin kuin odotin. Kyseessä ei ole mikään nykyään yleinen Stara A feat. Stara B with Stara C vaan kahden ruotsalaisbändin Gravitonaksen ja Army of Loversin yhteistön tulos People Are Lonely. Toki kumpaakin kokoonpanoa yhdistää vanha suosikkini Alexander Bard jonka nenäisestä äänestä saa nauttia tässäkin kappaleessa. Tietenkin myös Jean Pierre pääsee henkäilemään ranskaksi kuten vanhoina hyvinä aikoina ikään. Gravitonaksen Andreas Öhrn istuu kokonaisuuteen paremmin kuin luulisi sillä usein (omasta mielestäni) parhaat biisit ovat vaikeasti tasapainoilevia yhdistelmiä huumoria ja tragikomediaa. Ja musiikkivideo on hulvaton.
Gravitonas - People Are Lonely ft. Army of Lovers
Vuoden 2014 paras rockbiisi oli lähinnä sen miettimistä minkä Royal Bloodin singlejulkaisuista valitsisi. Toki Jack Whiten Lazaretto kävi myös hetken mielessä mutta kyllä valinta kohdistuu Royal Bloodin iskevään Figure It Outiin. Samalla saan kätevästi myös toisen kategorian sillä biisin musiikkivideo on myös mielestäni vuoden paras. Figure It Out on uskoni rockmusiikkiin palauttavaa tervaleijonaa joka on soinut päässäni ja soittimissani loppukesästä asti eikä kyllästymispistettä ole vielä saavutettu. Näinä ei niin mieleen jäävien musiikkivideoiden aikakautena myös musiikkivideo kikkailee juuri sopivasti antaen intoa useampaan kertaan katsomiseen. Plussana biisille pidän myös sitä että bändi esittää sen loistavasti myös livenä.
Negatiivinenkin täytyy olla joten vuoden suurin musiikillinen pettymys on Indican Akvaario -albumi. Ainahan sitä on hieman varuillaan kun vanha suosikki palaa tauolta ja kertoo hakeneensa uutta suuntaa. Mutta yleensä kun joskus alan pitämään jostakin niin harvoin päädyn muuttamaan mielipidettäni vaikka tuotannon laatu vähän alkaisikin heilua. Minä etukäteen suoraastaan halusin pitää Indican uudesta musiikista mutta en vain kyennyt. Ja yritin monta kertaa. Ei Indica vuosimallia 2014 ole huonoa tai ärsyttävää musiikkia mutta siitä on jotenkin onnistuttu suodattamaan pois ne asiat joidenka takia bändistä pidin. Minä pidin siitä hieman lapsellisesta keijuilumeingistä ja satufantasioista joita bändin musiikissa aiemmin oli sillä myös tummemmat sävyt olivat mukana. Nyt on jäljellä vain pikkukivaa poprokkia josta ei jää mitään mieleen. Toivottavasti bändi jaksaa vielä yrittää sillä korvaamatonta vahinkoa ei ole tapahtunut.
Kuultuani vuoden parhaana pitämäni biisin ensi kertaa olin harvinaisen vaikuttunut ensikuulemalta. Toki minä osasin odottaa jotakin hyvää sillä tämä hyvin tuntemattomaksi toistaiseksi jäänyt artisti julkaisi mielestäni myös vuoden 2013 parhaimman kappaleen. Mutta kun tänä vuonna kuulin: "Do you dare to dream if the dream is bigger than you?" oli se yksinään jo sellainen lause että Helena Johanssonin Faith oli vahvoilla pelkästään sen vuoksi. Julistan Faithin kokonaisuutena mielestäni vuoden 2014 parhaaksi kappaleeksi. Biisi olisi hyvin voitu julkaista jo 90-luvulla josta kappaleen soundillinen hyvä sydän on ammennettu. Tähän kun lisätään minulle henkilökohtaiseksi muodostunut sanoitus sekä erinomainen laulusuoritus niin vuosi 2014 saa tämän takia musiikillisesti paljon anteeksi.
Parasta albumia en pysty vielä nimeämään sillä en ole ostanut vielä ainuttakaan 2014 julkaistua levyä. Ostoslistani mataa aina vuoden tai kaksi jäljessä julkaisuja jotta saan ostettua musiikkini huokeasti midpricenä.
Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku 2014 eli lupaava mutta vielä raakile artisti jonka toivoisi kehittyvän jatkossa uudeksi suosikikseni. Tätäkin piti miettiä hetki lähinnä käymällä läpi youtubelinkkilistojani tältä vuodelta. Kiitos Mielikuvituksen melodiat blogin tutustuin tänä vuonna Milla Rumi -nimiseen nuoreen naisartistiin joka sopii tähän aihealueeseen täydellisesti. Lupausta on paljon mutta se jokin on vielä löytymättä. Jo tässä vaiheessa on mukana tuttuja sekä persoonallisia elementtejä musiikillisesti mutta artistina Milla Rumi tuntuu vielä etsivän sitä omaa tyyliään. Jos se löytyy niin ehkä minä voin vuoden päästä mainita hänet uudestaan vuoden 2015 parhaimistoon
kuuluvana artistina.
Kiitos vuonna 2014 blogiani seuranneille ja myös niille jotka myöhemmin näille sivuille eksyivät. Kiitos myös kaikille muille musiikkiblogaajille jotka toivat tietooni uutta musiikkia tai oman näkökulmanne jo tuttuihin klassikoihin. Vuonna 2015 Sattuman sanelemat kappaleet jatkaa tutulla linjalla.
Kiitokset maininnasta, mukava kuulla, että blogini kautta saaa löydettyä uutta musaa. :) Kiitos myös sinne päin, olet blogissasi nostanut esiin monia helmiä, jotka ovat itseltäni ehtineet välillä unohtua.
VastaaPoista