Kappale: Too Weak to Resist (1998)
Albumi: Step One
Mieleenjäävin lause: "Time can be a healer or time can divide."
Monen muun 90-luvulla suosiota maistaneen lailla englantilainen Steps teki paluun heti kun se oli nostalgiasyistä mahdollista ja tietenkin nykyaikaisesti tosi-tv:n kautta. Tällä kertaa ei kuitenkaan kuunnella Stepsin nykytuotantoa vaan vuoden 1998 debyyttialbumin riviraitaa Too Weak to Resist. Kappaleen ovat kynäilleet Andrew Frampton ja Pete Waterman eikä voi sanoa että tarttuvuuskerroin olisi Watermanin kultakauden tasolla. Mutta Stepsin albumit ovatkin olleet singlepainotteisia ja loppu on yleensä harmittoman harmaata täytettä. Harmittoman harmaa täyteraita voisikin riittää Too Weak to Resistin arvosteluksi mutta täytyyhän sitä sanaista arkkua koettaa avata hieman vähemmän vetovoimaisen raidan kohdalla.
Mikä Too Weak to Resistissä on vikana? Kyseessä on formaattibiisi ja se on tyypillistä soundia 90-luvun jälkipuoliskon popissa varsinkin amerikoissa suosittujen kling-kling soundien vuoksi. Samalla levyllä on myös liian samankuuloinen kappale Experienced. Steps on vahvempi menevissä dancebiiseissä vaikka on heillä toki muutama hyvä balladikin kuten vaikkapa Heartbeat. Tuotanto on pätevää joskin mielikuviksetonta ja soundeiltaan sekoitus aikansa amerikkalaista ja ruotsalaista popsoundia. Ian "H" Watkins on laulajana keskinkertainen eikä loista tälläkään kertaa. Koukuttava kertsi olisi voinut pelastaa jos sellainen olisi Watermanin hihasta enää putkahtanut.
Joskus varsinkin 90-luvun biiseistä myöhemmin kuunnellessa huomaa pitävänsä niistä biiseistä jotka eivät silloin täysillä iskeneet nyt enemmän kuin aikoinaan mutta tällä kertaa ei niin käy. Tämä hattara ei maistunut silloin eikä yhtään paremmin nytkään. Ja minä sentään tykkään sokeroiduista ja juustoisesta popista kunhan koukutuskerroin on saatu kohdilleen. Kun ei iske niin ei iske.
Arvosana: 3,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti