Kappale: L'oiseau et l'enfant (1977)
Albumi: Eurovision: Congratulations 1956-1980
Mieleenjäävin lause: "L'amour c'est toi, l'amour c'est moi."
Mielestäni Euroviisut olivat parhaimmillaan 70-luvulla. 50-luvulla kilpailun varhainen luonne oli hyvin erilainen hienoissa puvuissa pönöttävine yleisöineen ja kilpailu alkoi jalostua popimpaan suuntaan 60-luvulla. 70-luku on myös ainoa jonka yhtäkään voittajista en inhoa. 80-luvun viisuvoittajista löytyy niin hittejä kuin huteja ja 90-luku oli vielä hajanaisempi viisukymmen. 2000-luvun alussa itse esitys sai suurempaa merkitystä kuin sävellys mitä on onneksi sääntömuutoksilla saatu hieman muutettua. Olen ollut sen verran pieni 70-luvun jälkimmäisellä puoliskolla syntyneenä että ensimmäiset viisut jotka muistan lienevät vuosilta 1983 tai 1984.
Lintu ja lapsi kuten vuoden 1977 ranskalaista viisuvoittajaa meillä kutsuttiin on myös yksi lapsuuteni koulutraumoista. Kolmannella luokalla jokaisen piti musiikintunnilla esittää juuri Katri Helenan Lintu ja lapsi mikä oli hyvin vaikea valinta nielu- ja kitarisaleikkauksen käyneelle lapselle. Mietin jopa kieltäytymistä laulamisesta mutta se olisi tiennyt hylättyä arvosanaa. Luokan edessa laulamisesta sai plussaa arvosanaan ja yksin opettajalle laulamisesta miinusta mutta valitsin silti jälkimmäisen. Lapsihan ei tajua että kappaletta ei tarvitse laulaa samalla tavalla kuin alkuperäinen esittäjä joten yritin väkisin tavoittaa nousevaa kertosäettä huonoin tuloksin. Sain viitosen mikä oli minimi jokaiselle joka oli sentään laulanut. Jos olin ikinä haaveillut laulajan urasta niin tuossa kohden se haave viimeistään kuoli.
Kaikesta huolimatta en inhoa Maria Myriamin L'oiseau et l'enfantia tai edes Katria Helenan käännösversiota. Musiikin hienous on siinä että vaikka aluksi haluaisit inhota jotakin artistia tai bändiä niin ne mitkä ovat mieleesi löytävät aina aukon haarniskastasi ja kohta on pakko tunnustaa diggailevansa jotakin mitä ensin ei olisi edes halunnut. Ranskassa kappaletta varmaan muistellaan kaiholla sillä se on viimeisin jolla he ovat viisut onnistuneet voittamaan.
L'oiseau et l'enfant on ehtaa 70-luvun viisuvoittajamateriaalia. Komea iso taustaorkesteri, vilpittömän naiivi sanoitus joka siitä huolimatta toimii sekä tietenkin se lähes pakollinen loppua kohti kasvava rakenne. Kohta jossa naputtava rumpu tulee mukaan ennen kertosäettä saa kuuntelijankin lähes levittämään käsivartensa niin hienosti tuo pop-biisin tärkein osa lopussa nostatetaan. Se mikä alkaa torvilla päättyy jousiin enkä osaa toisin kuvitellakaan. Mistä tässä valittaisi? Kuten aina loistavien kappaleiden kohdalla huonojen puolien keksiminenkin menee lasi on vain lähes täynnä tason nilitykseen. Niin hyvä kuin L'oiseau et l'enfant onkin, se ei kuitenkaan ole mielestäni paras 70-luvun euroviisu. Kärkipäässä toki ja monena päivänä antaisin sille mitalisijankin mutten voittoa. Hoppea ei oo häppeä, ja oman laulukoehäpeänikin olen jo antanut vuosien kullata.
Arvosana: 8,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti