Kappale: Four Letter Word (1988)
Albumi: The Very Best of Kim Wilde
Mieleenjäävin lause: "I tell ya, it's hell yeah."
Kim Wilden uran kuumin kausi 80-luvulla meni minulta hieman ohi juuri siitä monta kertaa mainitusta syystä etten silloin vielä aktiivisesti kuunnellut musiikkia. Toki muistan kuulleeni Kids in American ja joku taisi tuoda koulun levyraatiin You Camen. (Vieläköhän nykykoululaiset harrastavat levyraateja?) If I Can't Have You coveri jäi mieleeni 90-luvun alusta. Mutta mieleeni ei ollut että hankkisin Kim Wilden levyä ennen kuin eräällä sekalaisella kasarikokoelmallani ollut Cambodia herätti mielenkiintoni. Tämän jälkeen kuuntelin muitakin biisejä mitä netistä löysin ja tokihan uppoavia biisejä löytyi sen verran että ainakin kokoelman osto oli oikeutettua.
Vuoden 1988 Close oli Kim Wilden menestynein ja varmaan arvostetuinkin albumi. Four Letter Word sai kunnian olla hittialbumin neljäs single pärjäten mukavasti ollen kolmas peräkkäinen Top10 sinkku Englannissa. Four Letter Word ei kuitenkaan ollut kaikkein tyypillisin Kim Wilde singlejulkaisu sillä se oli ensimmäinen balladisingle ja viimeinen jonka hänen isänsä ja veljensä olivat tehneet hänelle. Vaikkei Wilde olekaan hiteissään aina ollut iloisimmissa tunnelmissa niin sydänverisiä balladeja häneen ei tavallisesti yhdistetä. Four Letter Word on tunnelmallinen, tuoden mieleen sadepäivän. Mutta pelkkä tunnelma ei vielä riitä vaan vaadittaisiin myös tunteiden herättämistä.
Kim Wilde osaa lauluissaan hyvin olla räväkkä, epätoivoinen ja surullinenkin mutta haikeus ei ole hänen juttunsa. Kertosäe ei ole tarpeeksi mieleenjäävä, eikä slovarille mielestäni oleellista nostatusta löydy. Tuotanto on kelpoa ja artisti kuulostaa tunnistettavalta itseltään. Ei vika toki pelkästään biisissä itsessään ole. Jos vaikkapa Agnetha olisi samana vuonna julkaistulla I Stand Alone albumillaan tulkinnut Four Letter Wordin niin se olisi slovarivoittoisella albumilla ja slovareihin yhdistetyn artistin levyllä kuulostanut paremmalta. Jos Four Letter Word olisi ensikosketukseni Kim Wildeen artistina niin tuskin olisin kuunnellut toista biisiä kuin korkeintaan myöhemmin sattumalta. Jokaisella artistilla on paras vahvuusalueensa ja tässä tapauksessa on sen ulkopuolelle astuttu liian kauaksi.
Arvosana: 4,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti