Kappale: Mr. Soft (1974)
Albumi: Super Sound of the 70's
Mieleenjäävin lause: "You paint everything so cruel, coming on like Mr. Cool."
Oman musiikkikirjaston täydentäminen sekalaisilla kokoelmalevyllä on ollut hyvä asia. Olkoonkin että maailma on pullollaan monenkirjavia koosteita joista saa suurennuslasin kanssa etsiä pientä pränttiä jossa mahdollisesti lukee: "Includes re-recordings to ensure highest possible quality." Tai jotakin vastaavaa jolla koetetaan mahdollisimman pehmeästi kertoa että alkuperäisversiot eivät ole kyseiselle kiekolle tietään löytäneet. Oppirahat on silti tullut maksettua, aikoinaan ostin liiankin huokean The Supremes kokoelman jossa oli mukana ilmeisesti yksi jossakin vaiheessa mukana ollut jäsen ja uusintaversiot oli tehty markan syntikkasoundeilla. Tämä levy on hävitetty jo hyvän aikaa sitten joten tänne ko. pyhäinhäväistys ei tule päätymään.
Brittibändi Cockney Rebel (myöhemmin Steve Harley & Cockney Rebel) ei ole minulle erityisen tuttu bändi sillä tämän päivän sattuman sanelema taitaa olla ainoa edustus heiltä mitä levyhyllystäni toistaiseksi löytyy. Bändin vuoden 1974 hittisingle Mr. Soft on juuri sellainen hauska irtopala mitä muutaman euron kokoelmilta on metkaa bongailla. En tiedä miten karsinoisin tämän biisin tyylillisesti silllä se on hyvin persoonallinen monin tavoin. Mutta koska aina täytyy yrittää niin kuvailisin Mr. Softia glamrockiksi kapakkasoundeilla. Steve Harley laulaa tökkivällä tyylillä jossa on kuitenkin glamrockille tyypillistä kukkoilua. Mr. Soft kulkee hauskan pomppivin rytmein ja välillä mennään jopa sirkukseen.
Mr. Soft sivaltaa aikansa glamrokkareita kohti. Maskeeratulta kimallekeikarilta kysytään kuinka pitkään voitkaan jatkaa asennevammaista mahtailuasi. Mr. Soft on kahtiajakoinen: Toisaalta se on rupinen ja maanläheinen ja silti pömpöösi ja mahtaileva. Joskus on hyvä että musiikkia joutuu miettimään eikä sitä voi heti ymmärtää ja karsinoida. Välillä tekee mieli pikaruokaa ja välillä haluaa kokkailla tunnin ja sama pätee musiikin kuunteluun. Mr. Soft on sopivasti outo ja erikoinen kuuntelukokemus vaikkei ehkä se mieleenjäävin.
Minulta löytyvä versio Mr. Softista on ilmeisesti yleisön äänistä päätellen liveversio (kokoelman lehtinen ei valaissut asiaa) joten linkitän videoksi sellaisen joka vastaa eniten minulta löytyvää.
Arvosana: 6,0/10
Oiva valinta! Steve Harleyn artsahtavaa poppia ja popahtavaa artsua on aika kitsaasti näkynyt cd-muodossa, vaikka uusintajulkaisutkin on painettu. Vanhat Cockney Rebel -LP:t löytyvät Suomessa kirppareilta ja divareista melko helposti. Livesi on parhaassa tapauksessa BBC-livenauhoitus 70-luvulta, mutta vuonna 1999 julkaistu Stripped to The Bare Bones -live on lähteenä todennäköisempi? Vaikkei sekään kelvoton ole, kaiva alkuperäinen studioversio jostain esille, se kannattaa! Liveversioita löytynee tukuttain muitakin myöhemmiltä ajoilta.
VastaaPoista