Kappale: Don't Be Cruel (1956)
Albumi: Elvis Golden Records Volume 1
Mieleenjäävin lause: "Don't be cruel to a heart that's true."
50-luku on minulle hieman vaikeasti järjestykseen laitettava vuosikymmen. Rockmusiikki kasvoi isoksi muttei aikuiseksi varsin nopeasti ja 50-luku oli rockin surutonta nuoruusaikaa. Kuitenkin ajan kanssa kun oma musiikkimaku on laajentunut olen tullut siihen lopputulokseen ettei vuosikymmen tee musiikkia vaikka suurin osa biiseistä onkin oman aikansa lapsia. Parhaat 50-luvun pop- ja rockklassikot kestävät kyllä vertailun ja ainakin niistä voi jo turvallisesti sanoa mitkä kappaleet ovat jääneet elämään ja mitkä painuneet unholaan.
Ennen kuin elokuvaura alkoi vaikuttamaan laulajan uraan Elvis ei julkaissut huonoja singlejä ja vuonna 1956 Don't Be Cruel single sai b-puolekseen arvoistaan seuraa Hound Dogista. Don't Be Cruel on laulu tytön kanssa sovintoa hierovasta hurmurista joka tietää kyllä onnistuvansa välien paikkaamisessa. Pelimiehen ei tarvitse mennä polvilleen, tirauttaa kyyneliä koska pieni syyllistäminen ja tytölle omistautumisen tunnustus silmäniskun kera riittää. Tämän roolin Elvis tulkitseekin täydellisesti Don't Be Cruelissa jokaisen lämpimän henkäyksen, pienen nikotuksen ja puolittaisen hymynsä kautta.
Yleensä ainoa asia mikä minua on hieman hiertänyt Elviksen 50-luvun levytyksissä on taustalaulu. Tässäkin tapauksessa Elviksen luottotaustalaulajien, The Jordanairesien ulosanti on hieman liian pehmoista ja iskelmällistä. Tämä ei kuitenkaan kaada Don't Be Cruelia sillä Elvis häärii kukkona kultaisella tunkiollaan ja hänen vakiorytmiryhmänsä svengaavat taustalla melkein yhtä irtonaisesti kuin kuninkaan lanteet kirkuvan fanilauman edessä. Klassikkokamaa joka toimii tälläkin vuosituhannella.
Arvosana: 7,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti